Rahankeräyslaki s(u)omessa

Eilen uutisoitiin laajasti Poliisihallituksen
selvityspyynnöstä liittyen Wikipedian rahankeräykseen. Wikipedia oli julkaissut
suomenkielisillä sivuillaan suomeksi viestin, jossa se pyysi rahallista apua ylläpitokustannuksiin.
Vaikka Poliisihallitus pyysi lausunnon asiasta, ei kyseisen suomalaiseen yleisöön
kohdistuneen vetoamisen osalta pitäisi juurikaan olla epäselvyyttä sen
laittomuudesta. Suomessa rahankeräyslaki on erittäin tiukka. Koska järjestelijä
oli lehtitietojen mukaan ulkomailta, on asian leivättömän pöydän ääressä
käsittely kuitenkin enemmän kuin epätodennäköistä.

 

Lausuntopyyntö sai jo osittain aikaan ns. streisand effect
-ilmiön ja Wikipedia luultavasti saa entistä enemmän lahjoituksia. Lahjoitusten
antaminen kun ei ole laitonta, vaikka itse rahankeräys olisikin. Tälläkin
hetkellä sosiaalisesta mediasta löytyy useita palveluja, joissa ulkomaalaiset keräävät
laillisesti rahaa erilaisiin tarkoituksiin ja suomalaiset voivat vapaasti antaa
niihin rahaa. Isossa-Brianniassa jopa konstaapelit keräävät rahaa erilaisiin
hyväntekeväisyyskohteisiin sosiaalisen median kautta. Tällä hetkellä elämme
siis tilanteessa, jossa suomalaiset voivat lahjoittaa rahojaan vain ulkomailla
käynnistettyihin keräyksiin ja projekteihin.

 

Rahankeräyksellä tarkoitetaan toimintaa, jossa yleisöön
vetoamalla kerätään vastikkeetta rahaa. Siten se eroaa esimerkiksi joukkorahoituksesta,
jossa tarjotaan yleensä jokin tietty vastike rahalle. Myös joukkorahoitus
tarvitsee rahankeräysluvan, jos rahaa otetaan vastaan lahjoituksina.  Keräystä varten tarvitaan keräyslupa, jossa
poliisilaitoksen alueella tapahtuvan keräyksen luvan myöntää poliisilaitos ja
valtakunnallisten keräysten osalta Poliisihallitus. Käytännössä kaikki
sosiaalisessa mediassa suoritetut rahankeräykset vaativat valtakunnallisen rahankeräysluvan.
Rahankeräyslupa voidaan antaa vain yleishyödyllistä tarkoitusta varten, joten
esimerkiksi yksityishenkilön osalta rahankeräys ei ole mahdollinen. Yleishyödyllisestä
vaatimuksesta on muutamia poikkeuksia, kuten silloin, jos perhe on menettänyt
esimerkiksi tulipalossa kotinsa. Mikään näistä poikkeuksista ei kuitenkaan
mahdollista keräystä sosiaalisen median kautta, vaan se tulee suorittaa pelkästään
kyseisen poliisilaitoksen alueella.

 

Rahankeräyslain mukaisella yleisöön vetoamisella yleisöllä
tarkoitetaan ennalta rajoittamatonta ja määrittelemätöntä joukkoa henkilöitä ja
vetoamisella suullisesti, kirjallisesti tai muulla tavoin ilmaistua pyyntöä tai
kehotusta antaa rahaa keräykseen.  Yleisöön
vetoamisen osalta on ollut tiettyjä tulkintaongelmia netin suhteen. Eräässä
tapauksessa Electronic Frontier Finland oli ilmoittanut kotisivuillaan, että
yhdistyksenä se voi ottaa vastaan lahjoituksia ja samassa yhteydessä oli
ilmoitettu tilinumero. Hovioikeus hylkäsi syytteen rahankeräysrikoksesta, mutta
kyseinen teko tapahtui vanhan lain aikaan. Uuden lain aikaan on annettu
Korkeimmassa hallinto-oikeudessa päätös, jonka mukaan pelkkä rahankeräyksen
tietojen ja tilinumeron ilmoittaminen tarkoittaa samaa kuin rahankerääminen
netissä, vaikka yleisöön ei ole erikseen vedottu.

 

Voimassa oleva rahankeräyslaki on vuodelta 2006, eikä sosiaalisen median erityisominaisuuksia ole käsitelty
valmisteluvaiheessa. Lähiaikoina on tulossa uudistuksia rahakeräyslakiin, mutta
ne ovat erittäin suppeat, eivätkä selvennä
sosiaalisen median osuutta. Esimerkkinä tulkintaongelmia aiheuttavasta
tapauksesta voidaan mainita tilanne, jossa Facebookiin on luotu salattu ryhmä,
jossa keskustellaan raskaus- ja vauva-ajan asioista. Sisään pääsee vain yhden
ylläpitäjän hyväksynnällä. Jos joku ryhmän jäsenistä joutuu jostain syystä suuriin
vaikeuksiin syntyneen lapsensa kanssa ja ryhmän ylläpitäjä päättää vedota
ryhmän jäseniin rahallisen avun saamiseksi, ei teon rangaistavuus ole tältä
osin selvä. Kyseinen ryhmä kun on rajattu yhden henkilön päätäntävallan alle,
joten teolla ei sinänsä vedota ennalta rajoittamattomaan yleisöön. Laki ei kiellä
spontaania lahjoitusta, joten jos tuo samainen henkilö kertoo ongelmistaan ja
joku ryhmän jäsen kysyy yksityisviestillä tilinumeroa hänen auttamiseksi, on se
laillista. Tosin sillä edellytyksellä, ettei vaikeuksista kertominen oikeasti
muutu jossain vaiheessa yleisöön vetoamiseksi lahjoitusten toivossa,
esimerkiksi julkaisemalla päivitys tilinumeron kera. Rahankeräyslaki ei
myöskään koske tavaralahjoituksia, kuten näimme itsenäisyyspäivän mellakoihin
liittyen. Kaksi naista keräsi erilaista tavaraa poliisille kiitokseksi hyvin
hoidetusta työstä.

 

Rahankeräyslain tarkoituksena on suojella kansalaisia
epärehelliseltä toiminnalta, mutta suojelu jää osittain torsoksi, koska sosiaalisen
median kautta on helppo lahjoittaa rahaa ulkomaalaisille rahankeräysprojekteille,
jotka ovat kyseisen maan lainsäädännön mukaan täysin sallittuja. Kansalaisten epärehelliseltä
toiminnalta suojelun osalta rahankeräyslain logiikalla saisi muutenkin melko mielenkiintoisia
muutoksia lainsäädäntöön: Suomessa tapahtuu paljon nettipetoksia – Facebook-kirpputorit
ja nettihuutokauppapaikat tulee kieltää lailla, jottei kansalaiset lähetä rahaa
olemattomien tuotteiden myyjille. Ostokset tulisikin tehdä vain paikallisilla
kirpputoreilla ja kaupoissa. Vuoden 2005 esitöissä mainitaan lisäksi terrorismin
rahoittamisen ja rahanpesun ennalta estäminen. Näille rikoksille löytyy jo omat
pykälänsä, joten siltä osin lainsäädäntö ei välttämättä tarvitsisi erikseen
rahankeräysrikosta. Jos esimerkiksi Iso-Britannia ei tarvitse tiukkaa
rahankeräyslakia terrorismin rahoittamiseen, niin on outoa, jos Suomi sitä
tarvitsee. Rahankeräykseen liittyvien rikosten osalta on myös yleistä, että
laajemmat vedätykset tutkitaan vain törkeinä petoksina.

 

Nettipoliisia rahankeräyslain rikkominen ei nykyään juuri
työllistä. Varmaa on, että jos rahankeräyslakia höllennettäisiin, myös
huijausten ja työn määrä lisääntyisi. Jättäisin kuitenkin tiettyä harkintaa kansalaiselle
itselleen mihin rahojaan tunkee. Tuntuu myös kohtuuttomalta, että suomalaisten
on mahdollista tukea vain ulkomaalaisia projekteja lahjoituksin.
Rahankeräyslakiin ollaan vaadittu laajempaa muutosta,  mutta toistaiseksi asia on jäänyt asiaa ajavan
Facebook-ryhmän ja yksittäisten kansanedustajien mielipiteiden tasolle. Oikeusministeriön
Ota kantaa -sivuston kautta rahankeräyslain valmistelun aikana tehdyssä
kyselyssä 85 prosenttia melkein 800 vastaajasta oli sitä mieltä, että kaikilla
tulisi olla oikeus toimeenpanna rahankeräys vapaasti, jos rahankeräyksen
tarkoitus on yhteiskunnallisesti hyväksyttävä. Vastaajista 66 prosenttia oli
sitä mieltä, että poliisin tulisi edelleen valvoa rahankeräyksiä, mutta 56
prosenttia katsoi, että pelkkä ilmoitus poliisille riittäisi. Yksi itseäni henkilökohtaisesti hiertämään jäänyt tapaus liittyi Hyvinkään ammuskelussa vakavasti loukkaantuneeseen
kollegaan. Kyseisen tapauksen jälkeen selvitettiin mahdollisuutta suorittaa
valtakunnallinen keräys hänen kuntoutuksen ja hyvinvoinnin varmistamiseksi. Nykylainsäädäntö
ei sitä sallinut.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu