*

MarkoFobbaForss

Kunnianloukkauksen dekriminalisointi

Valtakunnansyyttäjä  Matti Nissinen ehdotti tänään Ylellä kunnianloukkauksen dekriminalisointia, joka oli tervetullut avaus keskustelulle. Nettipoliisi on tätä asiaa spekuloinut jo jonkin aikaa esimerkiksi blogikirjoituksissaan, koska käytännössä etenkin somessa tapahtuneita kunnianloukkauksia ei enää juuri tutkita. Viime vuonna poliisi kirjasi 5000 rikosilmoitusta kunnianloukkauksista, joista 1300 lähti syyttäjälle ja vain 150 ylitti syytekynnyksen. Olisiko siis parempi jatkossa satsata resursseja tutkintaan, vai poistaa koko pykälä?

Pitäisikö kriminalisointi poistaa vain sosiaalisen median osalta, koska se on omalta osaltaan syynä jutturuuhkaan? Aiheuttaisiko dekriminalisointi jo nyt monesti asiattoman nettikirjoittelun raaistumisen entisestään ja miten se vaikuttaa jälkikasvumme käsitykseen asiallisen ja asiattoman tekstin rajoista? Kunnianloukkauksen dekriminalisointi on siis ehkä monimutkaisempi asia kuin äkkiseltään osaa ajatella, joten yritän hieman avata kyseisen asian monimuotoisuutta.

Nykyistä säännöstä uudistettiin vuoden vaihteessa, kun kunnianloukkauksesta poistui vankeusuhka. Seurauksena voi siis olla nykyään vain sakkoa. Säännökseen lisättiin myös neljäs momentti, jolla korostettiin sananvapauden merkitystä yleiseltä kannalta merkittävien asioiden käsittelyn suhteen. Etenkin EIT:n päätöksillä oli tässä iso rooli.

Kunnianloukkauksen ensimmäinen momentti on peruja vanhoista herjaamista ja solvausta koskevista pykälistä. Vuonna 2000 tapahtunut uudistus nitoi nämä kaksi pykälää yhteen kunnianloukkaukseksi. Herjaaminen vastaa nykyisen säännöksen kohtaa, jossa puhutaan valheellisen tiedon levittämisestä ja solvaus kohtaa, jossa henkilöä halvennetaan muutoin. Lisäksi säännöksestä löytyy kuolleiden loukkaamista koskeva toinen momentti ja kolmas momentti, jossa korostetaan tiettyjen tahojen , kuten julkkisten ja poliitikkojen, ”paksunahkaisuusvelvoitetta”. Kuolleiden loukkaamisen osalta rangaistavaa on vain perättömän tiedon levittäminen, eli solvaavaa nimittelyä voi suorittaa vapaasti.

Jos tarkastellaan ensimmäisen momentin kahta eri kohtaa, voisi todeta, että perättömän tiedon levittäminen on lähtökohtaisesti enemmän haittaa aiheuttavaa, kuin pelkkä suunsoitto erilaisia loukkaavia nimittelysanoja käyttäen. Valheellisen tiedon levittämisellä kun on selkeämpi vaara lähteä leviämään ilkeinä kohdetta koskevina huhuina, kuin pelkällä suunsoitolla, jolla yleensä vain suunsoittaja tekee itsestään aasin. On esimerkiksi selkeästi eri asia levittää toisesta tietoa lapsen hyväksikäyttäjänä, kuin nimitellä loukkaavasti. Toki törkeä kunnianloukkaus säilyisi, mutta rajanveto törkeän ja perusmuotoisen välillä kääntyy monesti perusmuotoisen puolelle jopa näissä pedofiiliväitöksissä. Olisiko siis parempi säilyttää herjaustekomuoto pykälässä ja poistaa vain solvausosuus?

Oma kysymyksensä on, voisiko säännöksestä poistaa ”on omiaan” –rakenteen. Kyseisellä asialla tarkoitetaan sitä, että teon ei tarvitse oikeasti konkreettisesti loukata kohdetta tai aiheuttaa halveksuntaa, vaan riittää että se on omiaan aiheuttamaan kärsimystä tai halveksuntaa kohdetta kohtaan. Jos kyseinen kohta poistettaisiin, olisi esimerkiksi perättömän tiedon levittäminen rangaistavaa vain siinä tapauksessa, että valheellinen tieto on oikeasti aiheuttanut halveksuntaa tai muunlaisia ongelmia kohteelleen. Rajanveto näissä tapauksissa voi tosin olla vaikeaa.

Nissinen ehdottaa kunnianloukkausten hoitamista järjestö- ja sovittelutoiminnan avulla. Koska kaikki arvioidaan aina hyvin pitkälti eurojen kautta, ei asian siirtäminen toiselta instanssilta toiselle välttämättä olisi taloudellisesti toimivaa. Myös järjestöt ja esimerkiksi tuomioistuinsovittelu vievät voimavaroja. Tosin siviiliprosessin maksavat hyvin pitkälti asianosaiset itse, jolloin oman kunnian penääminen voisi käydä asianomistajalle huomattavasti kalliimmaksi kuin ilmaisen rikosprosessin kautta.

Jo tällä hetkellä nettipoliiseilla on hyviä kokemuksia kunnianloukkausten hoitamisesta näkyvillä poliisiprofiileilla. Monesti nettipoliisin yhteydenotto lopettaa suunsoiton, eikä asiaa tarvitse viedä pidemmälle. Satsaamalla tähän toimintaa dekriminalisoinnin sijaan, voisi myös varsinaisten rikosilmoitusten määrä laskea.

Oman probleemansa tilanteeseen tuo asianosaisten ikä. Millä tavalla puuttuminen esimerkiksi koulukiusaamiseen muuttuu, jos kunnianloukkaus ei ole enää rikos? Alle 15-vuotiaiden osaltahan tällä ei ole sinänsä merkitystä, koska he eivät muutoinkaan ole rikosoikeudellisesti vastuussa teoistaan. Koulu voi puuttua ongelmaan omien sääntöjensä mukaan, mutta onko poliisilla tämän jälkeen mitään toimivaltuutta kiusaamisasian hoitamiseen, jos kyseessä on pelkkä kunnianloukkaus? Toisiko muutos selvyyttä eri toimijoiden välisiin vastuusuhteisiin, vai muuttuisivatko ne entistäkin epäselvemmiksi.

Nettipoliisin vieraana kävi eilen Facebookin edustaja, joka kertoi, että heidän ensisijainen puuttumiskohde kiusaamistapauksissa ovat lapset. Aikuisten välisiin kiusaamistapauksiin ei siis välttämättä puututa kovin hanakasti. Aikuisella on huomattavasti paremmat valmiudet siirtyä jollekin muulle sivustolle, blokata häiriköivä henkilö tai vain sivuuttaa asia turhanpäiväisenä suunsoittona. Voisiko kriminalisoinnin muuttaa sisältämään suojaikärajan, jossa vain alle 18-vuotiaaseen kohdistuva kunnianloukkaus olisi rangaistava? Tällöin myös poliisin mahdollinen toimivaltuusongelma koulukiusaamiseen liittyen poistuisi ja aikuisten tapaukset tutkittaisiin vain törkeissä tapauksissa.

Kun lakia muutettiin vuoden vaihteessa, otettiin etenkin vihapuhe huomioon ankaroittamisperusteena. Eli jos kunnianloukkauksen kohteena on viharikoksen suojelukohteena olevan ryhmän edustaja, voi kunnianloukkaus olla moitittavampaa ja täyttää sillä perusteella jopa törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistön. Näissäkin tapauksissa on kuitenkin yleisempää, että esimerkiksi rasistinenkin nimittely jää perusmuotoisen teon tasolle. Jos kunnianloukkaussäännös poistettaisiin, olisiko esimerkiksi ”neekeriksi” haukkuminen jatkossa lain mukaan sallittua?

Sosiaalisen median osalta kysymyksiä herättää myös tapaukset, joissa kyse on muusta kuin tekstistä. Olisivatko erilaiset loukkaavat kuvamuokkaukset jatkossa sallittuja ja olisi esimerkiksi laillista muokata jonkin pää alastomaan vartaloon loukkaamistarkoituksessa? Ja voisiko loukkaamista varten perustaa Facebookin ryhmän, jossa on tarkoitus ilkkua kohdetta. Nämäkin tapaukset kun menevät hyvin usein pelkkinä perusmuotoisina kunnianloukkauksina ja törkeän kunnianloukkauksen rajaa tulisi alentaa, jotta asia olisi dekriminalisoinnin jälkeen laitonta.

Niin kuin edeltä voi havaita, liittyy dekriminalisointiin useita eri näkökulmia puolesta ja vastaan. Selvää ei kuitenkaan ole kuin se, että nykytilanne ei ole toimiva ja siihen tarvitaan muutos. Ohessa on vielä lyhyt yhteenveto kirjoituksessa läpikäydyistä ongelmista.

 

Kunnianloukkauksen dekriminalisointi                  vs                         Lisää resursseja tutkintaan

Dekriminalisointi kokonaan                                     vs                         Dekriminalisointi vain somen osalta

Asiallisen määritelmä jatkossa                                vs                         Asiattoman määritelmä jatkossa

Herjauksen ja solvauksen dekriminalisointi         vs                         Vain solvauksen dekriminalisointi

On omiaan –rakenne                                                vs                         Konkreettinen kärsimys ja halveksunta

Kuolleen herjaaminen rangaistavaa                      vs                         Kuolleen solvaaminenkin rangaistavaa

Järjestö- ja sovittelutoiminnan kulut                     vs                         Rikosprosessin kulut

Nettipoliisin huomautus                                          vs                         Rikosilmoitus

Poliisin kunnianloukkauksen selvittäjänä              vs                         Poliisilla ei toimivaltuutta

Aikuiseen kohdistunut kunnianloukkaus              vs                         Alaikäiseen kohdistunut kunnianloukkaus

Kunnianloukkaus ilman vihamotiivia                    vs                         Vihapuhemotiivi

Kirjoitettu kunnianloukkaus                                   vs                         Kuvamuokkaukset, kiusaamisryhmät jne

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän janimakela kuva
Jani Mäkelä

Jää nyt hieman epäselväksi, onko blogissa esitetty mielipide yksityishenkilön oma, poliisiviranomaisena esitetty, poliisin virallinen kanta vaiko kokoomuksen eduskuntavaaliehdokkaan vaalipuhetta.

Olisiko mahdollista täsmentää?

Käyttäjän MarkoFobbaForss kuva
Marko Forss

Ensinnäkin blogissa on lähinnä esitetty kysymyksiä dekriminalisointiin liittyen, eikä mielipiteitä.

Tämä on poliisiprofiilini, joka on tehty työtäni varten, niin kuin kuvasta ja kuvauksesta käy ilmi.

Käyttäjän janimakela kuva
Jani Mäkelä

Väärä vastaus, tiedätkö miksi? Koska asia ei kuulu sen enempää valtakunnansyyttäjälle kuin poliisiviranomaisellekaan.

Siksi toivoin vastausta kokoomuksen ehdokkaan roolista. Sellaiselle asia voisi kuuluakin. Tai miksei toki myös yksityishenkilölle.

Juhani Penttinen

Jos fyysinen väkivalta on kriminalisoitua joka tasolla niin miksi henkinen väkivalta tulisi sallia dekriminalisoimalla kunnianloukkaus ?

Poliisi joutuu varmaan kenttätyössään päivittäin kohtaamaan monenmoista kielenkäyttöä ja solvausta asiakkailtaan. Kuinka usein poliisi itse nostaa rangaistusvaatimuksen näistä ? Vai onko nahka parkkiintunut niin paljon että kaikki kestetään ?

Käyttäjän TimoLustig kuva
Timo Lustig

Kysymys Jani Mäkelälle: Muuttuuko kirjoituksen asiasisältö toiseksi riippuen siitä, kuka sen esittää, tai missä ominaisuudessa asian esittää?

Käyttäjän janimakela kuva
Jani Mäkelä

Käsitykseni mukaan ei muutu. Muuttuuko sinun mielestäsi vai miksi kysyt?

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Ehkä kunnianloukkaus on hyvä pitää kriminalisoituna. Ihmiset ovat vähitellen tottuneet somessa käytettyyn kovempaan kielenkäyttöön, eivätkä luultavasti jatkossa tuki poliisin ja oikeuslaitoksen prosesseja. SIlti olisi syytä pitää jonkinlainen uhka olemassa. Muuten homma lähtee kokonaan lapasesta.

Tero Kankaanperä

Ymmärrän hyvin miten nykytilanteeseen on päädytty.

Nykymaailmassa on vaikea nähdä sellaista kunniaa jonka loukkaamista voitaisiin alkuukaan pitää rikollisena tekona. Vanha säädöstausta ja vanhahtava kielenkäyttö myötävaikuttavat.

Edelleen internet-aika on madaltanut julkaisukynnystä ja yhdessä äärikaupallistumisen kanssa johtanut siihen, että ennen laadukas top10-mediakin ylläpitää säädyttömän huonosti valvottuja ja toimitettuja keskustelupalstoja. Villiä länttä on saatu hiukan siivottua mutta kaukana ovat edelleen ne päivä kun saattoi luottaa ettei maakuntalehden palstoilla törmää alatyylisiin tai vähä-älyisiin puheenvuoroihin.

Kaikki tämä kaatuu epäilemättä lukemattomiin ilmiantoihin harmittomasta huuhaasta jossa ei ole aineksia juttuun. Kuormittaahan se vähiä voimavaroja.

Kunnianloukkaus ei myöskään vastakkaisesta suunnasta täytä tarkoitustaan. Ne erityisen herkät ryhmät joita yhdenvertaisuuslailla pyritään suojelemaan eivät nauti minkäänlaista suojaa rikoslain kunnianloukkauspykälien kautta. Homoja voi kutsua sairaiksi ja transvestiitteja kummajaisiksi joutumatta edesvastuuseen loukkaavasta kielenkäytöstä syrjittyä ihmisryhmää kohtaan. Teon täytyisi täyttää kiihottamisen kansanryhmää vastaan tunnusmerkit tullakseen rangaistavaksi. Tarvittaisiin siis tulkinnan muutos ja ryhmäkanteen laajentaminen siten, että tuollaisen lausunnon jälkeen sen esittäjä ja julkaisija maksaisivat itsensä kipeiksi kaikille kanteeseen liittyneille.

Dekriminalisointi ei myöskään ole oikea vastaus niissä tapauksissa kun kanteen nostaminen edellyttää ensin epäillyn henkilöllisyyden selvittämistä. Tässä suhteessa verkon tai somen sulkeminen pois rikosnimikkeen piiristä on ehdottomasti väärin ratkaisu mitä voitaisiin tehdä. Kriminalisointi tarvitaan jotta poliisi tutkii ja epäillyn henkilöllisyys voidaan selvittää pakkokeinolain nojalla.

Facebook sitten on ihan oma lukunsa. Korporaatiivisen sensuurinsa ja yhteisönormiensa kautta se on pahempi uhka sananvapaudelle ja yksityisyydelle kuin mikään valtiollinen urkinta. Facebook ei toisaalta kunnioita käyttäjien (esimerkiksi transhenkilöiden) oikeutta itsemäärittelyyn ja esiintymiseen kokemuksensa ja identiteettinsä mukaisella nimellä. Ja toisaalta sen yhteisönormit eivät kykene suojelemaan näitä samoja henkilöitä vihapuheelta. Erityisesti uskonnollisiksi luokitelluilla sivuilla ja ryhmissä selviät vihapuheesta kuin koira veräjästä. Toivottavasti nettipoliisi korosti Facebookin edustajalle että ellei yhteisönormi täytä Suomen lain edellytyksiä seuraavaksi asioidaan toiseen suuntan FB:n kanssa epäiltyä kuullen. On rivoa että FB sensuroi nännejä ja Tom of Finland -postimerkkejä mutta sallii kiihottamisen kansanryhmää vastaan. Facebookia vastaanhan voisi käyttää lainsäädännöstä löytyvää sensuurin kieltoakin!

Kunnianloukkaus pykäliä pitäisi siis laventaa entisestään: toisaalta pelkkä normaaliälyisen tyhmäksi kutsuminen tiputtaa rikoskynnyksen alle, mutta lisätä ristiviite yhdenvertaisuuslakiin ja siten laskea tutkinta- ja syytekynnystä sekä luoda uusi koventamisperusta syrjintänä.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

Kunnianloukkaukset loppuisivat jos poliisi ja syyttäjä tekisivät muutaman näyttävän esimerkkitapauksen tyyliin Lieksa.

Vietiinhän 15-vuotias tyttö putkaan nettikirjoittelusta, miksei kunnianloukkauksista voi tehdä samaa?

http://www.savonsanomat.fi/uutiset/kotimaa/poliisi...
http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/lieksan-...

pekka numminen

"Millä tavalla puuttuminen esimerkiksi koulukiusaamiseen muuttuu, jos kunnianloukkaus ei ole enää rikos?"

Siis... se että ei puututa mitenkään, muuttuu siihen ettei enää puututa (mitenkään)?

Koko "koulukiusaaminen" termi on perseestä.

Termillä vain muutetaan tekoja ikään kuin lievemmiksi. Jos aikuinen toimisi samoin kuin kuisaajat kiusattuihin, niin ei puhuttaisi mistään helvetin "kiusaamisesta", vaan:

kunniankoukkaus (nimittely, haukkuminen...), varkaus, törkeä ryöstö, lievä pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, seksuaalinen häirintä, raiskaus...

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Kyllä kuitenkin pelko siitä, että kunnianloukkauksesta voi tulla syyte ja tuomio, hillitsee huomattavan monia ihmisiä väittämästä esimerkiksi, että herra X pahoinpitelee vaimoaan.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Eikö muuta mietittävää ole?Es.kun ihmisen henkeä uhataan,ei poliisi korvaansa lotkauta.Anonyymit ynm.tekevät perheistä ilmoituksia "sossuille",väittämällä ihmisiä alkoholisteiksi,hakkaajiksi,huumeenkäyttäjiksi jne.Mitään oikeutta EI aiheettomasti leimatut perheet saa.

Sossut nostavat syytteitä iman perusteita ja lapsia raijataan poliisien videoitavaksi ilman aihetta.Kyllä on aika kotoaan viedä poliisikyydeillä lapsia,ilman kirjallisia todisteitakaan,sossut värkkää niitä matkan varrella sopiviksi.

Nykypäivänä on netti olemassa,ja Suomessa toistaiseksi sananvapaus.Rasismi,vihapuhe jne.on tullutkin eu myötä.Ihmiset eivät kuitenkaan elä ainoastaan netissä.Tässä maassa on huolestuttavampaa se,miten ja millä perustein tutkintaa tehdään ja mikä lopputulokseen oikeasti vaikuttaa.Hanakasti lähdetään sossujen syytöksien (huom.eivät perustu tietoon tahi todistettavasti faktoihin)pohjalta tutkintoja tekemään.

Ei tunnut olevan vaikeuksia saada työvoimaa sidottua näihin jopa anonyymien alullepanemiin "ilmoituksiin",ja niiden nojalta tehtäviin selvityksiin.Toki ei niin päin että sossu tai muu viranomainen olisi tutkinnan kohteena.Silloin tuleekin syyte kunnianloukkauksesta..

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Keskustelu lähtee aivan vääristä perusoletuksista, poliisin resursseista. Jos se on peruste, lähes kaiken voisi dekriminalisoida. Säästettäisiin, kun mitään ei tutkittaisi.

Keskustelun lähtökohtana voi olla, ja tulee olla, se, miksi kunnianloukkaus ylipäätään on kriminalisoitu.

Jukka Mäkinen

Valheellisen tiedon levittämiseen pitäisi puuttua riippumatta siitä onko tieto henkilöön tai henkilön tekemisiin liittyvää.
Miksi pitää saada valehdella ilman seuraamuksia vaikkapa miljardilainojen takuista, tai varuskuntien sulkemisista.

Kunnianloukkaus sinällään on jo käsitteenä hanurista.
Kunnioitus on subjektiivinen käsite. Kenelläkään ei voi olla kunniaa ilman että joku häntä kunnioittaisi.

Jos minä kunnioitan vaikkapa Marko Forssia, herra Forss ei omista sitä kunniaa vaan se on minun päätettävissäni. Minä siis omistan kunnioitukseni herra Forssia kohtaan. Silloin herra Forssilla ei pitäisi olla mitään sanomista siihen loukkaako joku sitä kunniaa vai ei.

Tero Kankaanperä

Valheellisen tiedon levittämisen kriminalisoinnin ei pitäisi koskea vain luonnollisia henkilöitä. Olisi äärimmäisen tärkeää voida käyttää sitä mitä tahansa huuhaa-verkkosivuja ja lehtiä vastaan. Kun esimerkiksi YLE:n juttu Valkeen korvavaloista osoitetaan sisältävän perätöntä tietoa, sen pitäisi johtaa vähintään saman näkyvyysarvon oikaisuun "per lukija" määräytyvän punitiivisen sakon uhalla. Saatais vähän siivottua näitä maneettimedioita markkinoilta ja tyhmyyden piilo-opetussuunnitelmaa pois.

Tero Kankaanperä

Vaikka saankin sekavasta kirjoittelustasi vain sen verran selvää että ymmärrän ettei sillä ole mitään tekemistä kunnianloukkaussäätelyn kanssa, totean olevani samaa mieltä siitä, että tarvitsemme perustuslakituomioistuimen jotta voimme irrottaa perustuslakivaliokunnan peukaloimasta lakien tulkintaa. Se on yksi lainsäädäntömme kardinaalisimpia ongelmia tällä hetkellä.

Heli Hämäläinen

Kunnianloukkauksissa haetaan pääsääntöisesti hyvitystä mielensä pahoittamisesta sekä perättömän tiedon oikaisua.

Teon on pitänyt olla omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle. Tai sen pitää aiheuttaa halveksuntaa, joka on pysyvää. Vahingon täytyy siis toteutua ja sen on oltava pysyvää luonteeltaan.

Juridisesti korvausien saamisen ehtona on pysyvä vahinko. Mikään hetken huono olo ei riitä korvausperusteeksi. Suomessa on muutenkin aivan hillittömästi ihmisten kunnian vastaista paskaa viranomaispuolelta. Esimerkiksi vakuutuslääkärit eivät edes tapaa potilaitaan, mutta silti he voivat kuitata vuosien diagnoosit perättömillä heitoillaan ja riistää korvaukset. Lääkärin herjaava mielipide saa kuitenkin lain suojaa kansalaisten oikeustajun vastaisesti ja on omiaan aiheuttamaan taloudellista kärsimystä.

Lähestyisin kunnianloukkausta perättömän tiedon ja vahingon näkökulmasta. Myös vahingoittamisyritys voisi joissain tilanteissa olla rangaistavaa.

Usein riittää perättömän tiedon oikaisu ja anteeksipyyntö. Se tyydyttää suurimman osan tarpeet. Jos minä esimerkiksi kutsuisin blogistia sammakoksi, se tuskin aiheuttaisi vahinkoa, koska jokainen näkee eittä Marko Forss on mies eikä mikään sammakko. Mutta jos väittäisin hänen pahoinpitelevän lapsiaan, kuten on laita Suomessa perättömien lastensuojeluilmoitusten suhteen, tarvittaisiin tutkimus, joka olisi itsessään jo uhrille kivulias. Kuitenkaan perättömiä lastensuojeluilmoituksia ei ole kriminalisoitu ja päinvastoin lähteitä suojellaan ja nämä perheet eivät pääse koskaan irti lastensuojelun asiakkuudestaan. Perätön lausuma tässä tapauksessa aiheuttaa pysyvän merkinnän tiedostoihin ja on omiaan lisäämään huolta huolen vyöhykkeiden mukaisesti Marko Forssin lapsista. Tosin en tunne Marko Forssin perhetilannetta ja otin esimerkin vain havainnollistamistarkoituksessa.

Meillä on siten useita normeja moraalille näissä tilanteissa. Mutta yhteistä niissä on perättömän ja perustelemattoman tiedon tuottaminen ja lähettäminen sekä pysyvän vahingon tuottaminen. Usein viranomainen oikaisee tiedon, jolloin vahinkokin poistuu. Mutta on tilanteita, joissa viranomainen ei suostukaan oikaisemaan esittämiään perättömiä väitteitä henkilötietolain mukaisesti vaan katsoo olevansa hallinto-oikeusprosessin osapuoli hallintolainkäyttölain mukaisesti ja hallinto-oikeudessa oikaistaan väärät tiedot. Kuitenkaan hallinto-oikeudet eivät tutki enää faktapremissiä oikeusprosessissa vaan nuijivat pöytään huostaanottoperusteet, joihin voi kuulua mm. äidin vääränlainen tapa tehdä ruokaa, makaronilaatikon ainekset on sekoitettu keskenään kun niiden pitäisi olla erillisiä. On luonnollista, että tällaiset prejudikaatit ovat omiaan herättämään kansalaisissa halveksuntaa hallinto-oikeuksia ja viranomaistoimintaa kohtaan. Ihmisten kunniaa loukataan oikein lainkäytön avulla.

Nykyisin kunnianloukkaus on vain yksityishenkilöiden välinen rikos. Mielestäni tähän tulisi lisätä myös perättömän lausuman antaminen virkamiehenä.

Tero Kankaanperä

Olisin äärimmäisen pidättyväinen ns. perättömien ilmiantojen sanktioinnissa. Riman tulee olla huomattavan korkealla ettei tehdä ilmoitusjärjestelmän erinomaisille tavoitteille korjaamatonta vahinkoa. Lasten- ja eläinsuojeluilmoitusten kynnys ja ilmoitusvelvollisuus viranomaisille on tarkoituksellisesti vedetty erittäin alas ja hyvä niin.

Itselläni ei ole kokemusta kummastakaan asiakkuudesta, mutta olen valvontaeläinlääkärin työtä seurannut nyt jonkun aikaa läheltä. Kuten lastensuojelussa, huomattavan monet ilmoitukset johtavat vain tarkastuskäyntiin jossa todetaan kaiken olevan kunnossa. Onkin syytä muistaa, että tarkastus ei ole kyttäämistä eikä valvontaviranomaisen asiakkuus häpeän aihe. Tuoreessa pohjoissavolaistapauksessa tarkastus voi jopa pistää pisteen perättömille huhuille ja johtaa paskanpuhjille langetettaviin kunnianloukkaustuomioihin.

Lastensuojelunasiakkuushan muodostuu äärimmäisen helposti eikä useimmiten ole kysymys mistään vakavasta. Tuttavani mm. on lastensuojelun asiakas koska lapset raportoivat huomattavan epäpätevälle päiväkodin johtajalle että saavat kotona tehdä mitä haluavat, mikä on epäilemättä puuta heinää. Ilmoituskynnys on niin matalalla että jos äiti päättäisi apteekissa jättää lapsen astmalääkityksen ostamatta haittavaikutuksia peläten ja ostaisi luontaistuotteita (kuten homeopaattisia valmisteita) tilalle, farmaseutin olisi syytä turvat oma selustansa tekemällä äidistä lastensuojeluilmoitus.

Ymmärrän toki että ilmoituksia voidaan käyttää kiusan tekemiseen, mutta tiedän myös että sosiaalityöntekijämme ja valvontaeläinlääkärimme ovat huomattavan hyvin kouluttuja ja ammattiylpeitä. Molempien kohdalla suurin ongelma on aivan suhteettoman suuri, erittäin kuormittavan työn määrä suhteessa käytettävissä oleviin työtunteihin. Asian voi nähdä niinkin että työnantaja ei riittävällä tavalla järjestä työsuojelua ja työnohjausta (uupumus).

Virkamiesten osalta kunnianloukkausta ei ole tarpeen laajentaa, sillä virkamiesten toimintaa säätelevä lainsäädäntö ajaa jo nykyisellään saman asian. Kunnianloukkauksen tunnusmerkit täyttävästä teosta seuraukset virkamiehelle ovat huomattavasti raskaammat kuin rikoslain nojalla yksityishenkilöiden välillä. Näitä virkamiesoikeuden mekanismeja tunnetaan kuitenkin huonosti ja juttuja ei siksi usein viedä eteenpäin.

Kommenttisi perustelee mielestäni hyvin sitä mistä omassani puhun: yhdenvertaisuuslain suojelemiin syrjintäperusteisiin liittyvä kunnianloukkaus on aina omiaan aiheuttamaan halveksuntaa ja pinoaa kärsimystä kärsimykselle. Pysyvyys on ihan omaa luokkaansa.

Heli Hämäläinen

Olisi kiva kuulla myös blogistin mielipide. Itse olen joutunut lykkäämään kommentointia tänne viikonloppuun töiden vuoksi. Ehkäpä blogisti on myös asialla yksityishenkilönä.

Mutta kommenttiisi. Siitä huokuu kollektiivinen viharikosajattelu, suojataan väestöryhmiä yksilöiden sijaan. Samoin siitä on aistittavissa jonkinasteisen poliisivaltion kannattaminen, koska urkinnalle on annettava niin suuri tila.

Täytyy muistaa erottaa toisistaan poliisin rikosten esitutkinnassa käytettävät pakkokeinot ja poliisilain sallimat todistajien suojelemista koskevat säädökset sekä toisaalta hallinnollisten viranomaisprosessien mukaiset asiat. Verotuksen perusteeksi ei riitä esimerkiksi että "huhujen perusteella verovelvollisen metsä kasvaa hyvin". Tai huostaanotolle että "lapsen äiti on sanonut lyöneensä lapsiaan". Etenkin mikäli asianosaiset ovat kiistäneet asiat viranomaismenettelyssä, mutta heidän mielipidettään ei ole noteerattu.

Eli yksilöille Tero olisit edelleenkin kannattamassa järjestelmää, jossa he ovat näkymättömiä ja heidän kunniallaan olisi pieni paino. Sen sijaan messuat kollektiivisesta häpeästä yhdenvertaisuuslain tiimoilta. Viranhaltijasta voidaan tehdä hallintokantelu, mutta se ei ole rikosoikeudellinen prosessi ja harvoin johtaa virkarikostutkintaan. Yleensä se tutkitaan viranomaisessa, siis asianomaisessa virastossa itsessään ja painetaan villasella tai annetaan ymmärtää kantelijasta yhtä sun toista.

Yhdenvertaisuuslaissa (21/2004) on säädetty lain soveltamisalasta.

"2 §

Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan sekä julkisessa että yksityisessä toiminnassa, kun kysymys on:

1) itsenäisen ammatin tai elinkeinon harjoittamisen edellytyksistä taikka elinkeinotoiminnan tukemisesta;

2) työhönottoperusteista, työoloista tai työehdoista, henkilöstökoulutuksesta taikka uralla etenemisestä;

3) koulutuksen, mukaan lukien erikoistumis- ja uudelleenkoulutuksen, tai ammatillisen ohjauksen saamisesta; taikka

4) jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, taikka järjestön antamista etuuksista.

Lakia sovelletaan lisäksi etnisen alkuperän perusteella tapahtuvaan syrjintään, kun kysymys on:

1) sosiaali- ja terveyspalveluista;

2) sosiaaliturvaetuuksista tai muista sosiaalisin perustein myönnettävistä tuista, alennuksista tai etuuksista;

3) asevelvollisuuden, naisten vapaaehtoisen asepalveluksen tai siviilipalveluksen suorittamisesta; taikka

4) yleisesti saatavilla olevien asuntojen, muun irtaimen tai kiinteän omaisuuden taikka palvelujen tarjoamisesta yleisölle lukuun ottamatta yksityis- ja perhe-elämän piiriin kuuluvia oikeustoimia. (20.2.2009/84)"

Kysymyksessä oleva yhdenvertaisuuslaki koskee nimenomaisesti työelämässä olevaa syrjintää eikä perusta yhdenvertaisuuslain määrittämille väestöryhmille oikeuksia lain ulkopuolella. Sitä ei siis voida tulkita lain materiaalisen ulottuvuuden ulkopuolella.

Vaikkakin siis esimerkiksi homoseksuaalit ovat ryhmänä todennäköisempiä tulemaan syrjityksi, he ovat kansalaisina ja suojattavina samalla viivalla muun väestön kanssa. Ja jälleen päästään yksilön oikeuteen saada korjata häntä koskevat virheelliset tiedot ja väittämät, oli niiden esittäjänä sitten yksityinen kansalainen tai viranomaisoikeudet omaava virkamies. Henkilötietolaki ja tuleva Euroopan Unionin tietosuoja-asetus lähtevät yksilön oikeudesta itseään koskeviin tietoihin. Yksilön perusoikeuksien toteutuminen on tärkeämpää kuin virkamiesten mukavuus tai jokin poliisivaltiota ylläpitävä seikka.

Tero Kankaanperä Vastaus kommenttiin #21

Painotan kollektiivia koska lainsäädäntömme ei siihen nykyään taivu vaan tunnustaa vain yhteen yksittäiseen yksilöön kohdistuvan teon eikä tunnusta hänenkään henkilökohtaisia ominaisuuksiaan osana syrjittyä ryhmää motiiveina kunnianloukkaukseen tai sitä raskauttavina tekijöinä.

Yhdenvertaisuuslakimme on yksi kaikkein epäonnistuneimpia lakejamme. Se on epätasainen ja syrjivä, lähtien siitä että sukupuoleen perustuva syrjintä ei kuulu sen piiriin vaan sillä on oma übersuoja tasa-arvolain kautta. Yhdenvertaisuuslaki on kuitenkin hyvä referenssipiste syrjintäperusteiden tunnistamiselle. Soveltamiseen siitä ei pidä ottaa mallia.

Kimmo Leino

Mutta ENTÄ lapset ja heteromiehet ? Vaikka EDUSKUNTA 2008 sääti "kaikenkattavan" Yhdenvertaisuuslain POISTIVAT Halonen ja Brax HAASTEOIKEUDEN "asetuksella 84/2009"; Yhdenevertaisuuslain nojalla EI kuitenkaan ole haasteoikeutta perhepoliittisissa asioissa." Entäpä PERUStuslain 118 §; joka SALLII ihmisoikeusloukkaukset ? Tein nimenomaan 2006 ihmisoikeusvalituksen Suomen LAINSÄÄDÄNNÖLLISESTÄ lapsiin ja hetero-aviomiehiin kohdistetuista LAINSÄÄDÄNNÖLLISISTÄ ihmisoikeusloukkauksista ( EIT 24221/06 ); koska Eoa päätöksen 876/2/05 mukaan edes poliiis ei Suomessa saa suorittaa tällaisten asioiden esitutkintaa. Ja tuollaisten tapausten tiimoilta TAHALLISIA virkarikoksia EI voida laittaa "oikeuteen"; koska "hallintomenettelyssä saatuja todisteita ei itse kriminointisuojan takia voida käyttää oikeudessa". "Kunnian" loukkaaminen siis on paremmin suojattu kuin ihmisoikeuksien loukkaaminen JULKISESTI TAHALLISIN VIRKARIKOKSIN. Tarvittavat rikosilmoitukset ja syyteilmoitukset tein jo 2005 Suomen poliittisen korruptiojärjestelmän lopettamiseksi "lainsäädännössä"; mitää, ei mitää ole tapahtunut 10 vuoteen ? Esimerkiksi Vaasan käräjäokeuden mukaan TOTUUDEN SELVITTÄMINEN ei ole Suomessa se ykkösprioriteetti: "Kimmo Leino on valmis tekemään tarkentavat tutkimukset omalla kustannuksella." Tähän siis ei suostuttu. Siksi katson, että lakia kunnianloukkauksen vahinvonkorvauksista EI voida muuttaa siviiliasiaksi, koska TOTUUDEN SELVITTÄMINEN Suomen "oikeuslaitoksessa" ei olekkaan se ykkösprioriteetti, vaan KUSTANNUKSET. Julkinen haaste minua vastaan Porin käräjäoikeudessa: "Koska kimmo Leino on valittanut Porin maistraatin päätöksestä eduksunnan oikeusasiamiehelle ja asia siksi on mutkistunut; tulee Kimmo Leinon maksaa kaikki vastapuolen oikeudenkäyntikulut." Valittaminen johtui TAHALLISISTA VIRKAVIRHEISTÄ; jotka henkikirjoittaja TUNNUSTI oikeusasiamihelle. Siis virkarikosten UHRIEN tulee maksaa virkarikoksista aiheutuvat "oikeudenkäyntikulut" ? Tuomari lopulta oli eri mieltä: "Asian ollessa indispositiivinen; kumpikin maksakoot kulunsa". Tuon tapahtuman johdosta en todella usko "oikeusjärjestelmän" toimivan kunnianloukkausasioissa siviilipuolella. ( koska julkinen haaste VIRKARIKOLLISILLE maksaa KAIKKI asiaan liittyvät oikeudenkäyntikulut "katosi" oikeudessa ). Asiassa oli pohjimmiltaan kyse LAINSÄÄDÄNTÖMOKISTA; jotka SALATTIIN "kansanedustajilta" OM Koskisen "vapaaehtoisen" eron avulla. Leena Luhtanen tuli tilalle allekirjoittamaan asetuksen EDUSKUNNAN JULKISEN KÄSITTELYN SIJAAN. Näin toimien Tarja Halonen sai toisen presidenttikautensa ... ja Suomen "oikeuslaitoksen" alennustila olla käsittelemättä poliittisesti arkoja juttuja SAI JATKUA ! Valtakunnansyyttäjänvirasto oli mukana salaamassa juttuja; KIRJAAMALLA diaariin tuota asiaa koskevaa syyteilmoitusta kokonaiset 8 kuukautta ! Mutta harva tietää, että asetus 84/2009 HALUTAAN PIILOTTAA; keväällä oikeusministeriön on tarkoitus antaa lakiesitys, jossa asetus 84/2009 siirretään osaksi Yhdenveratisuuslakia "Yhdenverataisuuslain kokonaisuudistuksella". Ja samassa palikassa lesbot saavat "automaatti-adobtion" joka poistaa biologisen isän oikeusia lesboparin "lapsiin" nähden ! Tällaista PL 118 §; aetus 84/2009; He 55/2007 ( Kansainvälisen rikostuomioistuimen lahjonta) alulla tehtävää syrjintää ei ole toimivaltainen käsittelemään yksikään "oikeuselin koko Euroopassa" !

Käyttäjän KirjoituksiaSalosta kuva
Mikko Engren

Pitäisikö kriminalisointi poistaa vain sosiaalisen median osalta, koska se on omalta osaltaan syynä jutturuuhkaan?

Pitäisi.

Käyttäjän TuijaSteri kuva
Tuija Säteri

Voisiko yksinkertaistus -uusi lakisäännös toimia:

Jos esittää kirjallisen vaatimuksen toiselle yksityishenkilölle poistaa somesta materiaali, vaatimuksen saaneen on poistettava materiaali julkisesta näkymästä, jos se hänelle mahdollista on. Jos tätä ei tapahdu, vaatija saa lähettää todisteet sähköisesti poliisille. Poliisi tarkastaa tilanteen ja sakkolappu rapsahtaa ei-poistaneelle postiluukusta, alaikäisen kohdalla vanhemmalle. Mediassa esiintyvät eivät saa samaa oikeutta.

Oikeudentaju: on oikein, että tavallinen ihminen saa itse päättää, mitä tietoa muut saavat hänestä levittää, laajan ihmisryhmän saataville.

Kasvatus: lapset oppisivat, että ei saa ihan mitä tahansa kirjoittaa, netissäkään.

Käyttäjän OsmoRonkanen1 kuva
Osmo Ronkanen

Kunnianloukkauspykälän ongelma on, että se on ympäripyöreä. Tämä on on rikoslain kokonaisuudistuksen seurausta. Siinä lakeja yksinkertaistettiin niin, että hyvin erilaisia tekoja niputettiin samaan. Ennen oli erikseen herjaus (perättömän tiedon levittäminen) ja solvaus (muu loukkaaminen sanoin tai teoin). Uudistuksessa nämä yhdistettäisiin. Mielestäni sanallisen solvauksen kriminalisoinnille tai edes muullekaan käsittelylle oikeudessa ei ole nykymaailmassa perusteita, jos kyse ei ole suoranaisesta vainoamisesta. Teolla tapahtuva solvaus (esimerkiksi kakuttaminen tai sylkeminen) pitäisi käsitellä pahoinpitelyrikoksena. Tällä vahvistettaisiin ruumiillisen koskemattomuuden suojaa.

Perättömän tiedon levittäminen sen sijaan on teko, josta voi seurata vakaviakin seuraamuksia uhrille. Voi ajatella vaikka pedofiiliksi tai rasistiksi nimittämistä. Jotta rikoksen kynnys ylittyisi pitäisi nimittämisellä olla jonkinlainen uskottavuus yleisön silmissä. Muussa tapauksessa tällainen on pelkkää solvaamista.

Julkisuuden henkilöllä ja erityisesti poliitikolla suojan toki tulisi olla pienempi kuin yksityisellä. Jokainen tajua, että poliitikoista heitetään mitä tahansa herjaa ilman perusteita. Suojaa ei tulisi myöskään olla rikollisilla. Jos nimittää taposta tuomittua tai huumekauppiasta murhaajaksi se ei missään nimessä voi olla kunnialoukkaus. Rikollisella ei ole kunniaa.

En näe perusteita kohdella sosiaalista mediaa eri lailla lainsäädännön tasolla. Tooki median luonne pitää yksittäistapauksissa ottaa huomioon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset