*

MarkoFobbaForss

Kärsiikö aikuinen enemmän rikoksesta kuin lapsi?

Kirjoittelin viikonloppuna koulussa tapahtuvasta seksuaalisesta ahdistelusta blogilleni ja osassa kommenteissa näkyi ajatusmaailma, jonka mukaan seksuaalinen ahdistelu kuuluu teini-ikään.

Onko siis oletus se, että alaikäisten kohdalla esimerkiksi alapäästä kouriminen on hyväksyttävämpää ja uhrin ei pitäisi olla siitä moksiskaan? Voiko tätä logiikkaa käyttää myös muiden seksuaalirikosten kohdalla?

Valitettavasti vieläkin on vallalla käsityksiä, joissa lasten oikeudet nähdään jotenkin aikuisten vastaavia heikompana. Vaikka lasten oikeuksia on parannettu esimerkiksi kuritusväkivallan tiimoilta, on meillä vielä tekemistä. Toki tietyissä tapauksissa lapsen etu voi olla myös lapsen oikeuksien rajoittamista, josta esimerkkinä kotiintuloajat, kotiaresti ja muut vastaavat rajoitukset.

Erilainen suhtautuminen lapsiin näkyy myös tekijäpuolella, koska lasta ei välttämättä mielletä "rikoksen tekijäksi" vakavissakaan tapauksissa. Etenkin jos rikos tapahtuu koulussa. Sinänsä tämä on huomattavasti ymmärrettävämpää, koska lapsen kehitystaso määrittelee myös oman tekonsa seurauksien ymmärtämistä, joka oletettavasti on "huipussaan" vasta täysi-ikäisenä.

Vaikka tekijänä olisikin lapsi, ei tämä välttämättä vaikuta uhrin kokemukseen rikoksen vahingollisuudesta tai sen aiheuttamasta kärsimyksestä millään tavoin. Ja vaikka rikosoikeudellisen rangaistavuuden ikäraja onkin 15 vuotta, ei tämä raja koske korvausvelvollisuutta.

Tämän ymmärtämisessä on tekemistä myös meillä virkamiehillä, koska miksei esimerkiksi uutta vainoamisen kriminalisointia sovelleta koulukiusaamiseen?

Säännöksen sanamuoto kuuluu näin:

"Joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai ankarampaa rangaistusta, vainoamisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."

Sopii mielestäni aika moneen vakavampaan koulukiusaamistapaukseen, johon esimerkiksi liittyy nettikiusaamista. Miksi säännös nähdään vain lähinnä aikuisia koskevana?

Jos katsoo poliisille kirjattuja rikosilmoituksia, on vainoamisia kirjattu vuoden alusta tähän päivään mennessä 561kpl, joka on todella suuri määrä ennakko-odotuksiin verrattuna.

Rikoksesta epäilty oli tiedossa 400 rikosilmoituksessa. Näistä tapauksista rikoksesta epäiltynä oli vain seitsemässä tapauksessa vuonna 1996 syntynyt tai nuorempi, eli oletettavasti alaikäinen. Asianomistajia löytyy samalla ikähaarukalla sentään 40kpl.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Perinteisesti aikuisten tehtävä on ollut piiskata ja kurittaa lapset ilman oikeuslaitoksen apua. Nyt kun perinteisten menetelmien käyttö ei ole enää suotavaa, tarvitaan muita keinoja.

Jouni Nordman

Eikö lastensairaala hyvin osoita sen, että lasten arvostus ei ole korkeammalla tahdollakaan priorisointi tärkeäksi. Toisaalta väkivalta ja mielivaltaisesti sosiaalitoimistosta huostaanottojen osalta kuvastaa hyvin päättäjien kyvyttömyyden lapsiin julmimmin kohdistetaan systemaattisen väkivallan estäminen piittaamattomuudesta.

Eli millä kansa voi muulla tavalla käyttäytyä, kuin päättäjät heidän toivoo käyttäytyvän?

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Läheisyysperiaate on edelleen hyvä periaate. Ei ole järkevää kutsua poliisia puuttumaan kaikkeen ei-toivottuun ja ei-hyväksyttävään käyttäytymiseen. Tätä varten koulussa ovat opettajat, joiden tehtävänä on hoitaa arkipäiväiset käytösrikkeet. Minun kouluaikanani se onnistui hyvin, eikä ole mitään todellista syytä, miksei se onnistuisi myös nyt. Kun asia siirretään uusien tahojen, tässä tapauksessa poliisin hoidettavaksi, se pitkistyy,byrokratisoituu ja mutkistuu. Poliisi valittaa resurssipulaa, todennäköisesti perustellusti. Ei siis ole mitään syytä haalia lisää vähäpätöisiä tehtäviä, jotka itse asiaa lähempänä olevat taho pystyy hoitamaan nopeammin ja tehokkaammin. On järkevämpää varata poliisin työpanos vakavampien tapausten hoitamiseen.

Käyttäjän kalevisaas kuva
Eero Saastamoinen

Kyllä seksuaalialueiden kouriminen ja jopa julkipaljastaminen kuului vielä 50-luvun pikkukoulunkin sakinhivutusmenoihin.'

Raukkana pidettiin sitä, joka ei toisten poikien kourimista sietänyt omissa "munissaan".

Eikä siitä tullut loppua vieläkään, vaikka monta vuotta myöhemmin, kun olin vaihtanut jo toiseen kouluun, niin tuossa mainitussa pikkukoulussa toiset pojat repivät yhden pienen pojan kivekset leikkauskuntoon. Uskon, että tuolle raadellulle pikkupojalle jäi pahimmat arvet kuitenkin mieleen, enemmän kuin kehoon.

Eivätkä opettajat koskaan kuulemma tienneet joukkohivutuksesta mitään!

Meillä ihmisillä on vaan kilpikonnankilpi silmien päällä, kun lähimmäinen tekee pahaa. Siis myös opettajilla ja poliisillakin!

SE vaan valitettavasti myös kuuluu ihmisluontoon, eli osataan ummistaa silmät tosiasioilta ja nimenomaan tosipahalta raakuudelta!

Ihminen aina ensin kieltää, ennenkuin alkaa kokea oikeaa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset