Jumalanpilkka

Ranskalaisen pilalehti Charlie Hebdon liittyvä ampumistapaus hallitsee uutisointia ja sosiaalista mediaa. Sananvapautta korostetaan ja on arvioitu, onko esimerkiksi Suomessa enää tarvetta jumalanpilkkaa koskevalle säännökselle.

Rikoslaista löytyy edelleen säännös uskonrauhan rikkominen, jonka mukaan Jumalan julkinen pilkkaaminen on rangaistavaa. Myös kirkon tai uskonnollisen yhteisön pyhänä pitämä asian julkinen herjaaminen tai häpäiseminen voi olla rangaistavaa. Lisäksi säännöksellä suojellaan erilaisia uskonnollisten menojen häiriköintiä.

Teon tulee kohdistua Jumalaan tai pyhään asiaan. Pyhälle asialle ei ole mitään tiettyä määritelmää, vaan uskontokunta määrittelee kyseisen asian itse. Säännöksellä ei siis suojata Jumalaa tai pyhiä asioita, vaan kansalaisten uskonnollisia vakaumuksia ja tunteita sekä uskonrauhaa. Esitöiden mukaan pyhä asia ilmaisee joitain sellaista, jota kohtaan uskonnollisen yhteisön jäsenet tuntevat suurta kunnioitusta.

Säännöstä yritettiin muuttaa 90-luvulla (HE 6/1997 vp) siten, että käsite Jumala olisi poistettu säännöksestä, koska käsite ”pyhä asia” suojelee jo itsessään Jumala käsitettä. Eduskunta päätti kuitenkin jättää Jumala käsitteen säännökseen. Eduskunta myös lievensi tahallisuusastetta, koska esitöissä teolta vaadittiin erityistä törkeyttä.

Esimerkkinä voidaan mainita Muhammadista piirretyt pilakuvat, jotka eivät kuitenkaan johtaneet tuomioon Suomessa. Tuomioon taas päädyttiin korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2012:58, jossa Muhammadia väitettiin pedofiiliksi, islamia pedofilia pyhittäväksi uskonnoksi ja pedofiliaa Allahin tahdoksi. Vuonna 2005 Tampereen käräjäoikeus taas tuomitsi miehen uskonrauhan rikkomisesta sillä perusteella, että hän oli Suomi24-sivustolla pilkannut Jumalaa, Jeesusta ja Pyhää Henkeä siten, että oli häpäisevällä tavalla yhdistänyt seksuaalisia termejä ja tekoja pyhiin asiohin.

Muhammadin pilakuvien tiimoilta Euroopan neuvoston yleiskokous totesi päätöslauselmassaan, että uskonnollisia ryhmiä ja niihin kuuluvia yksilöitä tulee suojata uskonnon lisäksi rotuun kohdistuvilta hyökkäyksiltä (etenkin kiihottaminen kansanryhmää vastaan säännös), mutta jumalanpilkkasäännökset eivät saa estää uskontojen kritisointia. Edelleen päätöslauselmassa todettiin, että uskontoon liittyvillä säännöksillä on ollut yleensä negatiivinen vaikutus tieteelliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Etenkin kriittisen väittelyn, satiirin, huumorin ja taiteellisen ilmaisun tulisi nauttia laajempaa sananvapautta.

Uskonrauhan rikkomisen lisäksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan suojaa uskontoja. Näissä tapauksissa rajanveto uskonrauhan rikkomisen ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan välillä voi olla välillä vaikeaa. Esimerkiksi muslimien panettelu ja solvaaminen voi olla rangaistavaa kiihottamisena kansanryhmää vastaan. Erona säännöksien välillä on kuitenkin se, että uskonrauhan rikkomisella ei ole tarkoitus suojella vähemmistöryhmää, vaan suojelun kohteena on jokainen rekisteröity uskontokunta yhtä lailla.

Uskonrauhan rikkomisia kirjataan poliisin rekistereihin erittäin harvoin. Vuonna 2014 rikosilmoituksia kirjattiin kaksi, mutta molemmat koskivat häiriköintitapauksia uskonnollisissa tiloissa. Vuonna 2013 tapauksia oli seitsemän, joista vain yksi kirjoitukseen liittyvä esitutkinta päätyi syyteharkintaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu