Kuolleen kunnia ja yksityiselämä sosiaalisessa mediassa
Yleistä
Tietoja kuolleista ovat julkaisseet lähinnä tiedotusvälineet ja viranomaiset, mutta internetin ja erityisesti sosiaalisen median myötä tilanne on muuttunut melko radikaalisti. Yksittäishenkilöiden jakamat tiedot ovat tuoneet mukanaan useita erilaisia ongelmatilanteita, joihin poliisilla ei ole ollut mahdollista puuttua, koska tekoa ei ole säädetty rangaistavaksi. Vaikka teko on ollut varmuudella monen mielestä moraalisesti väärin, ei lainsäädännöstä löydy säännöstä tilanteeseen puuttumiseksi.
Tietojen julkaisijat voidaankin jakaa karkeasti kolmeen eri tahoon 1) kansalaisiin, 2) tiedotusvälineisiin ja 3) viranomaisiin. Käytännössä kansalaisella on yhtäläinen sananvapaus kuin tiedotusvälineilläkin: kaikki mitä ei ole säädetty rangaistavaksi, on sallittua, kun taas viranomaisten osalta kaiken toiminnan pitää perustua lakiin. Tiedotusvälineiden osalta toimintaa rajaa tehokkaasti journalistin ohjeet, jotka ovat lakia tiukemmat, mutta eivät vaikuta viranomaisten toimintaan. Viranomaisten, eli lähinnä poliisin osalta, kuollutta koskevien tietojen laillisuutta arvioidaan yleensä eduskunnan oikeusasiamiehen toimesta, jos poliisin on katsottu poikkeavan julkisuus- ja esitutkintalain säännöksistä. Tässä kirjoituksessa käsittelen lähinnä kansalaisen mahdollisuuksia julkaista tietoja kuolleista sosiaalisessa mediassa.
Tietoja julkaistaan useisiin eri tilanteisiin liittyen ja motiivit voivat olla erilaisia. Kuolleen tietoja julkaistaan esimerkiksi seuraaviin tilanteisiin liittyen: 1) onnettomuudet ja tapaturmat, 2) kadonneet henkilöt ja itsemurhat, 3) rikokset ja 4) terrorismi ja sota. Motiivina voi olla tiedonvälitys, uteliaisuuden tyydyttäminen, huomion hakeminen, mutta sosiaalisessa mediassa valitettavan usein myös pilailu ja trollaaminen.
Mediassa on ollut esillä esimerkiksi tapauksia, joissa henkirikoksen osallinen on julkaissut loukkaavia viestejä uhrista, mopo-onnettomuuden uhrin kuva on levinnyt whatsapp-viestein, junan alle jääneen videota on levitelty. Materiaalia on paljon saatavilla myös ulkomailta, josta esimerkkinä voidaan mainita esimerkiksi useat Isiksen teloituksiin liittyvät videot. Osa tiedoista on saanut myös laajaa maailmanlaajuista huomiota, kuten kuva 3-vuotiaan syyrialaisen Aylan pojan ruumista huuhtoutuneena Turkin rannikolle.
Kunnianloukkaus
Kuolleen kunniaa suojaavan sääntelyn keskiössä on rikoslain 24 luvun 9 §:n 2 momentti, jonka mukaan kunnianloukkauksesta tuomitaan se, joka esittää kuolleesta henkilöstä valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan kärsimystä ihmiselle jolle vainaja oli erityisen läheinen. Näitä läheisiä ovat kuolleen lähisukulaiset ja jopa erityisen läheinen työkaveri, joilla on siis mahdollisuus vaatia rangaistusta.
Kohta koskee vain perätöntä tietoa, joten muu halventaminen, jossa solvaamistyylisesti nimitellään vainajaan, ei ole rangaistavaa. Vainajaa voi siis nimitellä esimerkiksi ”vitun runkkariksi”, ”kusipääksi”, ”neekeriksi” ja muilla vastaavilla erittäin solvaavillakin tavoilla ilman rangaistuksen pelkoa. Vaikka ne varmuudella aiheuttavat kärsimystä läheisille siinä missä herjaamistyyliset perättömätkin tiedot, ei tekoja ole säädetty rangaistavaksi. Tällainen sääntely mahdollistaa myös melko laajasti erilaisten meemikuvien tekemisen kuolleista, joita on noussut nettipoliisityössä esillä erityisesti nuorten kuolleiden osalta.
Lisäksi kuolleen osalta ei voi koskaan täyttyä törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistö. Aikaisemmin kuolleen osalta oli voimassa 20 vuoden suoja-aika, mutta nykyään vainajan muiston suojalla ei ole määräaikaa, mutta mitä pidempään kuolemasta on kulunut, sitä heikompi suoja on.
Hautarauhan rikkominen
Kuolleen kunniaan liittyväksi seikaksi voitaisiin katsoa myös erilainen sosiaalisen median muistotileillä häiriköinti, vaikka säännös suojaakin yleistä järjestystä, eikä kuolleen kunniaa. Säännöksestä löytyy kohta, jolla suojataan hautaa tai muistomerkkiä. Esimerkiksi kynttilöiden, istutusten tai kukkien tallaaminen taikka repiminen kuuluu tunnusmerkistöön. Sama koskee myös hautakiven sotkemista, vahingoittamista ja kaatamista sekä roskien heittämistä, tarpeiden tekemistä tai metelöintiä haudalla.
Jos arvioidaan kyseisten tekojen vakavuutta, voisi ne rinnastaa sosiaaliseen median muistotileillä tapahtuvaan häiriköintiin. Tällaisia tekoja olisi esimerkiksi solvaavien viestien tai meemikuvien lähettäminen muistotilille. Muistotili tai -sivu ei kuitenkaan täytä haudan tai muistomerkin määritelmää, koska vainajaa ei ole tosiasiallisesti haudattu kyseiseen paikkaan. Tämän takia tunnusmerkistö ei täyty. Jos muistotiliä tai -sivua haluttaisiin suojata hautarauhan rikkomisen sääntelyllä, tarvittaisiin tähän lakimuutos.
Yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen
Yksityiselämän osalta kuolleen suoja on heikko, koska säännös ei suojaa kuollutta. Muutoinkin perus- ja ihmisoikeudet, ja siten myös rikoslaki, suojaavat vain elossa olevia ihmisiä. Välillistä suojaa voi tosin saada esimerkiksi sikiö tai tilanteet, joissa on kyse elintenluovutuksesta tai uskonnon- ja omantunnonvapauteen liittyvistä seikoista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kuolleesta saa julkaista erittäin arkaluontoisia tietoja, eikä kyseessä ole rangaistava teko. Näitä ovat esimerkiksi tiedot sukupuolisesta suuntautumisesta, taloudellisista asioista ja syyllistyminen seksuaalirikokseen. Jopa alastonkuvan julkaisu voi olla ilman rangaistusta mahdollista. Sama koskee myös tietoa siitä, että henkilö on tehnyt esimerkiksi hirttämällä itsemurhan.
Tämän takia myöskään somessa leviävät paikkansa pitävät kirjoitukset, kuvat ja videot itsemurhista eivät täytä minkään rikoksen tunnusmerkistöä. Sama koskee myös tapaturmissa, rikoksen uhreina tai vaikka terrori-iskun seurauksena kuolleiden kuvia. Heidän yksityiselämää ei enää suojata ja jos tiedot on saatu muutoin kuin viranomaiselta aseman perusteella, on tiedot julkistettavissa ilman rangaistusuhkaa.
Tilanne voi olla erilainen niissä tapauksissa, joissa kuollutta koskevaa tietoa julkistaessa tuodaan julki myös jonkun muun yksityiselämänsuojaan liittyviä seikkoja. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, kun henkilö on tehnyt itsemurhan ja asia tuodaan esille esimerkiksi hänen aviopuolisoon liittyvänä tapahtumana. Eli esimerkiksi viesti ”taisi olla aika rasittava ukko toi A, koska hänen eukkonsa B veti itsensä kiikkuun viime viikolla”, voisi kuulua A:n yksityiselämän piiriin. Jos taas tekstissä vain todettaisiin, että ”kuulin, että B veti viime viikolla itsensä kiikkuun”, olisi kyse asiattomasta, mutta ei rikosoikeudellisesti rangaistavasta viestistä.
Salassapitorikos ja henkilörekisteririkos
Salassapitorikoksessa on yleensä kyse tapauksista, joissa henkilö on saanut asemansa takia tietoa esimerkiksi henkirikoksen tai kuolemansyyntutkinnan yhteydessä. Tällaisen itseään koskemattoman tiedon levittäminen on rangaistavaa salassapitorikoksena. Sama koskee myös kuollutta koskevia terveystietoja, jotka on saatu esimerkiksi omaisaseman perusteella. Näiden osalta rikoksen täyttyminen on kuitenkin äärimmäisen harvinaista, koska omaisilla on mahdollisuus kertoa esimerkiksi itsemurhan tehneen lapsensa tilanteesta, koska syyteoikeus näissä tapauksissa on lähtökohtaisesti asianomistajalla.
Henkilörekisteririkoksen osalta yksittäisen kansalaisen päivitykset tulkitaan yleensä tavanomaiseksi ”kotitalouskäytöksi”, eikä toimintaan sovelleta siten henkilötietolaki. Jos taas alkaa kerätä erillistä rekisteriä kuolleista, voi henkilötietolain soveltaminen tulla kyseeseen.
Väkivaltakuvauksen levittäminen
Väkivaltakuvauksen levittämisenä on rangaistavaa raakaa väkivaltaa sisältävän materiaalin levittäminen. Tällaista materiaalia voisi olla esimerkiksi Isiksen teloitusvideot, mutta koska säännöksestä löytyy myös rangaistusta rajoittava kohta, ei tunnusmerkistö yleensä täyty. Sen mukaan tiedonvälitystä palveleva luonne poistaa rangaistavuuden. Koko säännös onkin luotu enemmän fiktiivisten elokuvien sääntelyyn, kuin faktapohjaisten tapahtumien levittämiseen. Käytännössä poliisi ei sovella säännöstä juuri koskaan. Toisaalta tällaisen materiaalin perusteella on poliisi voinut kiinnostua aiheesta muutoin, josta esimerkkinä Pirkanmaan käräjäoikeudessa alkukeväällä sotarikoksesta annettu tuomio, jonka todistusaineistona toimi netistä löydetty kuva, jossa mies roikotti irtopäätä.
Esimerkiksi Asema-aukiolla kuollettavin seurauksin pahoinpidelty nuorimies sai osakseen järkyttävää kirjoittelua ja vastarintaliikkeen tyypit mainostavat tulevaa itsenäisyyspäivän marssiaan pahoinpidellyn miehen kuvilla tälläkin hetkellä.
Lainsäädäntö ei kenties ole ihan internetin aikakautta varten säädetty, joten kuolleiden kunnialla repostelu ja omaisten järkyttäminen tulee kai tulevaisuudessakin olemaan äärivoimien keino alistaa ihmisiä, vähän kuten jihadistitkin suuremmassa skaalassa tekevät.
Sitten on vielä ihan erikseen ihmiset joilla ei ole luonnostaan omaa tilannetajua tai empatiakykyä.
Ilmoita asiaton viesti
Ääriliike nimeltä Kaarina Hazard harjoitti taannoin juuri kuollutta Tony Halmetta apuna käyttäen mediakritiikkiä.
Nyt myöhemmin MV harjoitti mediakritiikkiä käyttäen apunaan Asema-aukiolla pahoinpideltyä henkilöä.
Mediakriitikot, Hazard ja MV:n päätoimittaja Janitskin kohtasivat näin toisensa samojen tähtien alla.
———–
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-200000031940…
”Näyttelijä-toimittaja Hazard sanoi huomanneensa olevansa huono kirjoittaja, kun hänen Halmetta käsitellyt kolumninsa aiheutti niin paljon väärinymmärryksiä.
Hazard sanoi, ettei hän puhunut kolumnissaan Halmeesta vaan siitä, miten hänestä mediassa kirjoitettiin. Kritiikin oli tarkoitus kohdistua mediaan ja erityisesti iltapäivälehtiin, ei Halmeeseen henkilönä.
– Tämä näyttää sen, että mediakritiikki on vaikeaa. Samalla puhutaan, että mediaa ei kritisoida ja medialla on valtaa, toimittaja totesi.
– Nähtävästi pitää parantaa tyyliä ja olla yhä selkeämpi.
Median kriitikkona tunnettu Hazard kutsui keskiviikkona julkaistussa Iltalehden kolumnissaan Tony Halmetta muun muassa ”möhkäleen muotoiseksi kotieläimeksi” ja ihmetteli ihailevaa julkisuutta, jota Halme oli hänen mukaansa kuoltuaan saanut.”
Ilmoita asiaton viesti
Marko,
kyllähän Journalistin ohjeisiin tuomioistuinprosessissa vedotaan ja ohjeita käytetään syyte- ja tuomioperusteina.
Oikeustoimittajat ry:n lausuntopyynnössä Julkisen sanan neuvostolta kerrotaan, että Journalistin ohjeita on viime vuosina käytetty useasti poliisitutkinnassa ja tuomioistuimissa sekä rangaistuksia että vahingonkorvauksia vaadittaessa. Esimerkkeinä Oulun KO:n päätös 01/4265 ja Helsingin KO:n päätös 00/19812.
JSN:n kanta on kielteinen (Lausuma lain ja eettisten ohjeiden suhdetta koskevassa asiassa, 3206/L; 19.2.2002): Journalistin ohjeet on laadittu vain joukkoviestinnän itsesääntelyn toteuttamiseksi. Ohjeiden tulkinta ja soveltaminen on uskottu JSN:n tehtäväksi.
Journalistiliitto, joka ohjeet on laatinut, ei myöskään hyväksy niiden käyttämistä tuomioistuimissa, koska rangaistus rikoksesta tai korvaus vahingosta on perustuslain mukaisesta mahdollista tuomita vain lain nojalla. Toimittajaankin tulee tuomioissa noudattaa vain lakia.
Journalistiliitto voi lisäksi koska tahansa muuttaa ohjeitaan. Mikään ei myöskään takaa, että ohjeiden noudattaminen takaisi kaikissa tapauksissa myös lain noudattamisen. Siitäkin huolimatta, että ohjeita yleensä pidetään lakia tiukempina.
Ilmoita asiaton viesti
Jos jossain tuomiossa on käytetty JSN:n ohjeita tuomioperusteena, niin ollaan kyllä menty pahasti metsään. Tuomiot perustuvat lakiin, eikä itsesääntelyelimen ohjeisiin.
Ilmoita asiaton viesti
Marko,
sitä tosiaan sopii hämmästellä.
Muistelen näin ulkoa, että sananvapaudesta väitellyt OT Päivi Tiilikka myös puhui siitä 2008 kirjassaan Journalistin sananvapaus. – Pitää vielä lukaista. – PS: kyllä puhui ja viittasi muutamaan alioikeusratkaisuun, jotka hovioikeus sittemmin muutti.
Tuosta kuolleen kunnianloukkauksesta: mitä sen vihjailun sisään mielestäsi mahtuu? Olen tulkinnut, että mainitsemasi haukkumiset kuuluisivat siihen. Tuomioita en tästä kuitenkaan ole kaivellut.
Kiitti hyvästä jutustasi !
—
PS:
Kyllä tuolle, mitä edellä kerroin, näyttää löytyvän kovastikin tukea:
esimerkiksi Mikko Isotalon journalistiikan pro gradu tutkielmassa (JyYO) viitataan useamman oikeusoppineen lausumiin, kuten:
”Mäntylän (2004,42) mukaan tuomioistuimet ovat 2000-luvun alkupuolella käyttäneet JSN:n ratkaisuja perustellessaan tuomioissaan vahingonkorvauksia tai muita rangaistuksia.”
Ilmoita asiaton viesti
JSN on vain valtion tukea nauttiva Ry.
Ilmoita asiaton viesti
JSN ei ole Ry
Ilmoita asiaton viesti
Turha se joka tapauksesa on:
KETKÄ OVAT JSN:N TAKANA?
Julkisen sanan neuvosto perustettiin 1968. Sopimuksen allekirjoittajina ovat seuraavat yhteisöt:
Aikakauslehtien Liitto ry
Radiomedia
Sanomalehtien Liitto ry (Paikallislehtien Liitto ry)
Suomen Journalistiliitto ry (Radio- ja televisiotoimittajien Liitto ry)
Yleisradio Oy
MTV Oy
Nelonen Media
Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry
PALE ry (SAK:n palkansaajalehdet)
Eli ry ry ry ry…
Itsesääntelyä ja itsesensuuria.
Ilmoita asiaton viesti
Julkisen sanan neuvosto on neuvosto, vähän samaan tapaan kuin eduskunnan puhemiesneuvosto. JSN ei ole yhdistys, oikeushenkilö. Eivät sen jäsenet siitä yhdistystä tee.
Ettet vain tarkoita JSN:n kannatusyhdistys ry:tä ?
Lainsäätäjä pitää JSN:aa niin tarpeellisena, että viittaa sananvapauslakia säätäessään sen ratkaisuihin. Ja tuomioistuimet soveltavat niitä tuomioissaan, kuten edellä kerrottu.
Kerron vain mitä laki sanoo. Ja lakihan on kaikille julkista tietoa.
PS: listasi sopimuksessa mukana olevista (2016) on vajaa; esimerkiksi Uusi Suomi on mukana.
Ilmoita asiaton viesti
Se pitää lakkauttaa… Marko Fross:’Jos jossain tuomiossa on käytetty JSN:n ohjeita tuomioperusteena, niin ollaan kyllä menty pahasti metsään. Tuomiot perustuvat lakiin, eikä itsesääntelyelimen ohjeisiin’
Ilmoita asiaton viesti
… eli, kun tuomioistuin tekee pahan virheen, niin ulkopuolista pitää rangaista ;)))
Ilmoita asiaton viesti
JSN on vitsi.
Ilmoita asiaton viesti
Jos minuun tähtäät, niin huti tuli.
Ilmoita asiaton viesti
En todellakaan, ole huoleti.
Mutta mielestäni JSN on lähinnä vitsi. Se antaa ymmärtää olevansa jonkinlainen viranomainen, ja sellaiseksi se suuren yleisön puolelta mielletäänkin.
Ilmoita asiaton viesti
Päinvastoin: JSN vastustaa jyrkästi, että sen kannanottoja käytettäisiin hyväksi lain soveltamisessa. JSN ei ole tuomioistuin vaan hoitaa journalismin eettistä valvontaa, tehtyjen kantelujen perusteella.
Tuomioistuimet ovat sotkeneet lain ja etiikan keskenään; eikä eduskunnallakaan ole puhtaat paperit. Sitähän tässä hämmästellään.
Ilmoita asiaton viesti
Kuinka pitkään uhri oli sairaalassa ? Aamulehti: Uloskirjoitettu päivää ennen menehtymistä. Toinen tieto, vain päivä sairaalassa. Aamulehti: Poliisi pyytää Valviralta tietoa sairaalassa tapahtuneesta hoidosta. Mikä on toutuus ?
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeinen hoitovirhe on tapahtunut, kun kuolenmansairas on kotiutettu.
Lieventävänä asianhaarana voi olla se mahdollisuus, että potilas on poistunut sairaalasta omalla vastuullaan.
Ilmoita asiaton viesti
Syytteet ovat koventuneet, lisätty törk. pah. pit. Sen max on neljä vuotta, mutta jo aiemmin myös törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Lieventävä sairaalan toimista kyllä, jos itse poistunut pian.
Tekijällä on ’pitkä väkivaltarikostausta’, joka merkinnee joitain koventamisperusteita, mutta kun uhri eli pidempään, Käräjäoikeus varmasti siihen jotain lieventävää ’keksii’, kun kerran Suomessa on edesvastuuttoman lyhyet tuomiot henki- ja väkivaltarikoksissa.
Mutta Hovioikeuteen tapaus varmasti mennee, kun on syytä olettaa syytetyn valittavan. Tällaisissa tapauksissa, jossa epäilty ja syytetty ei ole puhunut.
Myös vastaa vapaalta. On kuitenkin oltava tavoitettavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Pidät rangaistuksia liian lievinä. Tämä on täysin toisarvoinen asia rikoksissa. Tärkeintä on korvata uhrille nopeasti ja ilma anomuksia riittävä summa. Sen tulee vastata todellista ja todennäköistä haittaa. Jos henkilön pieksää invaliidiksi, tulee korvauksen olla palkkaa vastaava ja siihen lisättynä hoitokulut, joiden suuruus voi muuttua ajsn kuluessa ja uhrin vanhetessa. Uhrilla on oltava oikeus parhaaseen hoitoobän.
Koska Suomen laki ei salli itsensä tehokasta puolustamista mm. kantamalla mukanaan asetta, on vastuu väkivallan seurausten korvaamisesta ensisijaisesti valtiolla. Tämä voi sitten ajan kanssa periä rikolliselta saataviaan.
Edellinen on kuvaus siitä, miten oikeusvaltion tulee toimia. Rankaisu on sivuseikka, korvaus tärkein.
Ilmoita asiaton viesti
”Tiesitkö, että kuolleen solvaaminen ei ole rangaistavaa? Jopa alastonkuvan julkaisu on laillista”
http://markofobbaforss.puheenvuoro.uusisuomi.fi/22…
Entä jos ei valehtele, kertoo vain totuuden ?
Ilmoita asiaton viesti
Totuus on totuus Suomessa vain jos sen pystyy juridisesti todistamaan. Ellei jotain, joka on tapahtunut, pysty todistamaan, sitä ei ole tapahtunut – vaikka olisikin.
Toisin sanoen, ellet pysty näyttämään olevasi syytön vaikkapa varkauteen, jota et ole tehnyt, olet varastanut.
Näin se yllättävän usein menee, vaikka laissa muuta sanotaankin.
Ilmoita asiaton viesti
Marko. Tästä aiheesta sivuten tuli mieleen eräs vakavampi tietoturvaongelma: Oikeuslaitoksien ratkaisupäätökset.
Olen kokeillut muutamalla oikeuden ratkaisupäätöksillä tutkia, että onko mahdollista netin kautta saada selville tietyillä avainsanoilla, keitä siinä on ollut? Kyllä se vain on mahdollista saada selville ja se tietoturvaongelman syy löytyy päätöksistä, mitkä paljastavat vähän liikaa, että Googlen avulla löytää paljonkin selville.
Tuohon ongelmaan tulisi puuttua tiukemmin. Tämä jos mikä lisää sitä levityshalua joillekin ihmisille, ketkä eivät välitä yhtään mitään ihmisten yksityisyyksistä tai muista asioista. Minun mielestä ne ratkaisujen avainsanat ovat yksi syy löperöön tietovuotoon. Sama koskee myös medialehdistöä ja kanavia. Niistäkin saa yllättävän paljon tietoa irti käyttämällä pelkästään nettihakua useista hakukoneista.
Ilmoita asiaton viesti
Vastuutonta ja rangaistavaa on levittää salassa pidettävää tietoa, kuten syyttäjä ja poliisi epäilee I.Janitskinin MV-lehden tekevän.
Vastuutonta ja rangaistavaa on tuoda julki yksityisiä ja henkilökohtaisia asioita kenestäkään, myös julkisuuden henkilöistä, jos ovat asiansa niin päättäneet.
Vastuutonta ja rangaistavaa on kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Mutta jos tämä ei koske kaikkia kansanryhmiä… …laki vaikuttaa tällöin epäoikeudenmukaiselta.
Ilmoita asiaton viesti
No eihän tämä näin ole. On kautta aikojen ollut tarvetta paljastaa salattuja tietoja. On tilanteita, joissa salatun tiedon paljastamatta jättäminen on vastuutonta. Moraalin vaatimukset ylittävät tältä osin lain. Esimerkkinä vaikkapa Assange ja Snowden. He ovat toimineet ehdottomasti oikein, mutta silti lain voimalla heitä jahdataan. On siksi tärkeää ymmärtää, että lainkuuliaisuus ei ole automaattisesti mikään hyve sinällään.
Kiihottaminen kansanryhmää kohtaan ei täyty sillä, että ryhmästä kerrotut faktat voivat aiheuttaa vihaa tai pahaa mieltä jollekulle. Tähän sananvapauteen kuuluu oikeus arvostella muita kulttuureita, näiden tapoja ja uskontoja. Mikään näistä ei voi olla julkisen arvostelun ulkopuolella.
Ilmoita asiaton viesti
Täytyy muistaa tilanne.
Hyväksyn sananvapauden jokaiselle, myös terroristeille, senkin jälkeen kun heidät pistetään vankilaan elinajakseen. Tai ennen, kun heidät teloitetaan. Murhaajille ja pikkurikollisille, jotka ovat vankilassa.
Tämä oikeus on Suomessa, sekä myös USAssa. Myös vakoilusta tuomituille. Siihen heillä on lain mukaan oikeus, mikä USAssa joskus estetään.
Venäjällä nämä oikeudet hieman poikkeavat. Siellä ratkaisu on psykotropiinit (mikä myös USAssa, puhumattakaan GITMOsta), pitkä kuulustelu ja kidutus ja elämän lopetus halventavasti 9 mm palveluaseella takaa päähän pienessä kaakelihuoneessa, tuntematon hauta ja kauan aiemmin Stalinin aikana patruunan kustannus perheelle tai muulle lähiomaiselle.
Ilmoita asiaton viesti
Siellä Suomessa näin menee. ’Esimerkkinä vaikkapa Assange ja Snowden’ Osittain samaa mieltä.
Saattaa mennä Trumpin duuneihin: Kenraali David Petraeus vasta maanpetturi olikin, joka selviää tässä, lue, katso ja kuuntele:
https://www.yahoo.com/katiecouric/exclusive-face-t…
Ilmoita asiaton viesti
Se taho, joka julkaisi tämän Imatran uutiset-feikkitilin jutut ei ilmeisesti kunnioita vainajien tai omaisten tunteita… mutta mielenkiintoisen tästä tekee se, käytetäänkö ko. feikkitilin uutisointia jossakin uutislähteenä.
http://www.esaimaa.fi/Online/2016/12/04/Trollitili…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä muistaa myös parisuhteissa, kuollutta ei saa julkisesti solvata. Tämä on meille opetettu lapsena jo – että kuollut muuttuu pyhimykseksi. Josta ei puhuta enää julkisesti ikäviä asioita. Kuolleen miehen nimissä ei myöskään saa solvata muita- koska kuollut ei ole kertomassa onko sanonut niin. Näitäkin ON TAPAHTUNUT JOPA KÄRÄJILLÄ!. Oliko tuomari ajantasalla kun ei puuttunut? Kiitos tätä on hyvä tuoda esille!
Ilmoita asiaton viesti