Keskusta http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132371/all Wed, 17 Jul 2019 21:56:27 +0300 fi Suomi ilman kepua? http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278483-suomi-ilman-kepua <p><strong>Tätä kirjoittaessa Suomen Keskusta on madannut gallupeissa 13 prosentin tietämillä. En ole koskaan kuulunut Keskustaan, vaikka vetoa sinne olen aina tuntenutkin. Kerran olen äänestänyt keskustalaista ehdokasta, nimittäin Paavo Väyrystä presidentinvaaleissa 2012, ja sitä äänestyspäätöstä en katunut silloin, enkä nytkään. Nyt Keskustan tilanne näyttää varsin pahalta. En kuitenkaan liity ilkkujien ja naurajien joukkoon, vaan olen kepulaisten puolesta vähän murheissani.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Tiedän aivan hyvin, että Keskustan marginalisoitumisen ja vajoamisen pienpuolueeksi Ruotsin kepun tapaan on vielä aivan ennenaikaista. Vuoden 2011 vaalien jälkeen kepun turmion ennustajia oli jonoksi asti, ja neljän vuoden päästä puolue komeilikin pääministeripaikalla. Eväät kuitenkin syötiin nopeasti, tai oikeammin ne syötettiin kokoomuslaisille ja raharikkaille. Siitä Keskusta nytkin maksaa oppirahoja, joiden luulisi historian tuntevien ihmisten olevan helppoa välttää maksamasta.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskustan romahduksen anatomia oli vuoden 2019 vaaleissa täysin sama kuin vuonna 2011. Neljä vuotta porvarihallituksessa köyhiltä leikaten ja hyvätuloisten veroja helpottaen. Nyt heiluri heilahti vasemmalle, joskin kirjoitin jo aiemmin, että kovin vasemmistolaista politiikkaa ei Rinteen hallitus ajakaan. En usko pätkääkään, että merkittävä osa Keskustaa nyt äänestäneistä olisi äänestänyt puoluetta, koska olisi uskonut sen olevan tehokkaampi oikeistolaisen talouspolitiikan ajaja kuin Kokoomus. Nyt kepua kannattavat ovat vanhempaa maalaisväestöä ja Keskustan ydinkannattajakuntaa, joka ei hevillä puolueesta lähde. Liikkuvat sattumakepulaiset taas karkasivat ympäri puoluekenttää.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kepun olemus</strong></p><p>Minulle Keskustasta tulee mieleen lapsuuteni suosikkisarjan, Itse Valtiaiden kepu. Heidän eduskuntaryhmähuoneessaan oli heinäpaaleja, talikoita ja hankkija-lakkeja. Esko Aho, Mauri Pekkarinen ja Seppo Kääriäinen punoivat juonia sinipunan menoksi ja ajoivat eduskuntatalon edessä rinkiä traktoreilla. Se oli ja on helsinkiläisten karikatyyri kepulaisista, ja uskoisin että kepua äänestävät pitävät itsekin itseään &rdquo;böndeinä&rdquo;. Keskustaa määrittää aivan kaikkien mielikuvissa maalaismaisuus, ei juuri mikään muu. Ainoastaan kepun syntyhistoriaan ja politiikkaan yleensä syvemmin perehtyneet osaavat poimia alkiolaisuudesta muita tekijöitä, mutta he ovat jo niin syvällä poliittisessa ajattelutavassa, että ovat luultavasti jo valintansa tehneet kepun puolesta tai sitä vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen puolueista kolme suurinta kehittyivät toisen maailmansodan jälkeen eturyhmäpuolueista yleispuolueiksi, valtionhoitajiksi. Keskusta alleviivasi tätä jopa nimenvaihdoksella Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi (josta lyhenne KePu). Tästä lähtien Keskusta on pyrkinyt murtautumaan kaupunkeihin huonolla menestyksellä. Vielä 1980-luvun Keskusta piti kiinni aluepolitiikasta kaupunkien kehityksen ohella, mutta 1990-luvulla viimeistään on puolue ottanut tavakseen lunastaa vaalivoiton kiihdyttämällä maalaisväestö protestiin asuinseutunsa puolesta, mutta hallituksessa sitten jatkamalla tai jopa kiihdyttämällä keskittämispolitiikkaa. Tämä ei ole tuonut ääniä kaupungeista. Keskusta on pärjännyt itse asiassa kaupungeissakin paremmin vahvalla aluepolitiikalla kuin metropolipolitiikalla. Kaupungeissa kepua äänestävät maalaismaisesti ajattelevat tulokkaat tai kaupungin hulinaan kyllästyneet. Kuvaavaa on, että vuonna 1970 eräänlaiseksi &rdquo;äärikeskustaksi&rdquo; profiloitunut Suomen Maaseudun Puolue, siis todellinen landepaukkujen puolue, pärjäsi kaupungeissa kepua paremmin!</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Tilausta on</strong></p><p>Usein kuulee juppien kravattiaan oikoessaan ilkkuvan, että eihän maalaispuolueella ole tulevaisuutta, kun maaseutua ei enää ole. Laskutavasta riippuen ainakin 30% suomalaisista asuu vieläkin maalaiskunnissa. Siitäkin kolmannes tarkoittaa jo 10% kannatusta. Ja näiden ihmisten puolustajalle, siis todelliselle puolustajalle, joka kritisoisi ja pyrkisi muuttamaan kaupungistumiseen johtavia järjestelmiä, on kyllä aivan selkeä kysyntä. Minun maailmankuvani mukaan yhteiskunnassa on toisilleen vastakkaisia eturyhmiä ja kehityskulkuja, joiden sovittelua tai ratkaisuyrityksiä jomman kumman puolesta politiikka lopulta on. On olemassa työn ja pääoman ristiriita, kansallisen ja ylikansallisen ristiriita, vapaamielisyyden ja rajoittavuuden ristiriita. Ja tietysti on olemassa myös maaseudun ja kaupunkien välinen ristiriita, jonka johdosta Maalaisliittokin aikanaan syntyi.</p><p>&nbsp;</p><p>Maaseutu ei koskaan katoa, sillä kaupungithan elävät maaseudun ylituotannosta. Lopulta koko ihmisenä oleminen rakentuu perustarpeiden tyydyttämiselle, eli ruualle, asumiselle ja muulle, joka vaatii luonnonvaroja ja niiden hyödyntäjiä. Puhelin-appeja ja anoppeja aletaan koodata vasta, kun on katto pään päällä, lämmintä ja maha täysi. Tämän ymmärtävät myös monet kaupunkilaiset ja äänestävät siksi puolueita, jotka puoltavat maaseutua.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Laskutikku avuksi</strong></p><p>Mikäli Keskusta haluaa pärjätä vastaisuudessakin kohtuullisesti eikä käyttää aikaa säännöllisesti katastrofista toipumiseen, tulee sen vastata sitä karikatyyriä, jonka Itse Valtiaat minunkin mieleeni kepulaisuudesta piirsi. Sen tulee olla maaseudun puolue. Valtionhoitajapuolueet eivät enää nykymaailmassa menesty. Keskustan sijoittumisen talouspoliittiselle vasemmisto-oikeisto-linjalle tulisi määrittää joka ikisessä asiakysymyksessä maaseudun etu. Veronalennuksia Keskustan tulisi ajaa aina, kun se hyödyttäisi haja-asutusalueita. Polttoainevero, energiaverot. Veronkorotuksia taas sen tulisi kannattaa niissä kohteissa, jotka rokottavat rahaa kasvukeskuksista. Kovemmat palkkaluokat, suuret pääomatulot jne. Tukipolitiikankin tulisi Keskustalle olla yhtä yksinkertaista. Tukea pitää lapsiperheitä, tukia voitaisiin vähentää vuokra-asumisesta. Nämä hyödyttäisivät tai haittaisivat tietysti ihmisiä ympäri Suomen, mutta suurempi hyötyjä keskimäärin olisi perheellinen, pitkiä matkoja töissä kulkeva maaseudun asukki.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskustan tulisi palata eturyhmäpuolueeksi, jos se nyt sellainen sanan varsinaisessa merkityksessä ainakaan omasta mielestään on koskaan ollutkaan. Sillä Keskustaa äänestetään aina maaseudun asia ainakin puoleksi mielessä, lopun puoliskon osalta taas ei voi yhtäläisyysmerkkejä vetää tarpeeksi selvästi, jotta puolueen strategiaa voisi sen varaan rakentaa. Ei muuta kuin joka kysymyksen eteen tullussa eteen kynä ja ruutupaperia ja räknäätte, pärjääkö tässä keskimäärin haja-asutusalueen asukki vaiko kaupunkilainen. Muista asioista kuin maaseudusta voisi Keskustassa vallita suurikin mielipiteen vapaus. Vuoden 2011 katastrofista Keskustan nosti Paavo Väyrynen, nyt Paavo ei ole kepua pelastamassa tuomalla kepulaisuutta takaisin Keskustaan. Kukas sen sitten tekee?</p><p>&nbsp;</p><p>Toivoisin todella, että Keskusta ryhdistäytyisi ja myöntäisi reilusti katsovansa maailmaa navetan ikkunalasin läpi. Sillä kuten alussa totesin, minua ei Keskustan ahdinko naurata. Keskustalaisuus ja alkiolaisuus ovat olleet niin kauan osa suomalaista poliittista ja arkistakin kulttuuria, että minä en tahtoisi elää Suomessa, jossa ei ole Keskustapuoluetta, ja nyt minua ihan hirvittää. Mutta he itse tekevät aivan mahdottomaksi itseään äänestää.</p><p>&nbsp;</p><p>Akseli Erkkilä</p><p>17.7.2019</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tätä kirjoittaessa Suomen Keskusta on madannut gallupeissa 13 prosentin tietämillä. En ole koskaan kuulunut Keskustaan, vaikka vetoa sinne olen aina tuntenutkin. Kerran olen äänestänyt keskustalaista ehdokasta, nimittäin Paavo Väyrystä presidentinvaaleissa 2012, ja sitä äänestyspäätöstä en katunut silloin, enkä nytkään. Nyt Keskustan tilanne näyttää varsin pahalta. En kuitenkaan liity ilkkujien ja naurajien joukkoon, vaan olen kepulaisten puolesta vähän murheissani.

 

Tiedän aivan hyvin, että Keskustan marginalisoitumisen ja vajoamisen pienpuolueeksi Ruotsin kepun tapaan on vielä aivan ennenaikaista. Vuoden 2011 vaalien jälkeen kepun turmion ennustajia oli jonoksi asti, ja neljän vuoden päästä puolue komeilikin pääministeripaikalla. Eväät kuitenkin syötiin nopeasti, tai oikeammin ne syötettiin kokoomuslaisille ja raharikkaille. Siitä Keskusta nytkin maksaa oppirahoja, joiden luulisi historian tuntevien ihmisten olevan helppoa välttää maksamasta.

 

Keskustan romahduksen anatomia oli vuoden 2019 vaaleissa täysin sama kuin vuonna 2011. Neljä vuotta porvarihallituksessa köyhiltä leikaten ja hyvätuloisten veroja helpottaen. Nyt heiluri heilahti vasemmalle, joskin kirjoitin jo aiemmin, että kovin vasemmistolaista politiikkaa ei Rinteen hallitus ajakaan. En usko pätkääkään, että merkittävä osa Keskustaa nyt äänestäneistä olisi äänestänyt puoluetta, koska olisi uskonut sen olevan tehokkaampi oikeistolaisen talouspolitiikan ajaja kuin Kokoomus. Nyt kepua kannattavat ovat vanhempaa maalaisväestöä ja Keskustan ydinkannattajakuntaa, joka ei hevillä puolueesta lähde. Liikkuvat sattumakepulaiset taas karkasivat ympäri puoluekenttää.

 

Kepun olemus

Minulle Keskustasta tulee mieleen lapsuuteni suosikkisarjan, Itse Valtiaiden kepu. Heidän eduskuntaryhmähuoneessaan oli heinäpaaleja, talikoita ja hankkija-lakkeja. Esko Aho, Mauri Pekkarinen ja Seppo Kääriäinen punoivat juonia sinipunan menoksi ja ajoivat eduskuntatalon edessä rinkiä traktoreilla. Se oli ja on helsinkiläisten karikatyyri kepulaisista, ja uskoisin että kepua äänestävät pitävät itsekin itseään ”böndeinä”. Keskustaa määrittää aivan kaikkien mielikuvissa maalaismaisuus, ei juuri mikään muu. Ainoastaan kepun syntyhistoriaan ja politiikkaan yleensä syvemmin perehtyneet osaavat poimia alkiolaisuudesta muita tekijöitä, mutta he ovat jo niin syvällä poliittisessa ajattelutavassa, että ovat luultavasti jo valintansa tehneet kepun puolesta tai sitä vastaan.

 

Suomen puolueista kolme suurinta kehittyivät toisen maailmansodan jälkeen eturyhmäpuolueista yleispuolueiksi, valtionhoitajiksi. Keskusta alleviivasi tätä jopa nimenvaihdoksella Maalaisliitosta Keskustapuolueeksi (josta lyhenne KePu). Tästä lähtien Keskusta on pyrkinyt murtautumaan kaupunkeihin huonolla menestyksellä. Vielä 1980-luvun Keskusta piti kiinni aluepolitiikasta kaupunkien kehityksen ohella, mutta 1990-luvulla viimeistään on puolue ottanut tavakseen lunastaa vaalivoiton kiihdyttämällä maalaisväestö protestiin asuinseutunsa puolesta, mutta hallituksessa sitten jatkamalla tai jopa kiihdyttämällä keskittämispolitiikkaa. Tämä ei ole tuonut ääniä kaupungeista. Keskusta on pärjännyt itse asiassa kaupungeissakin paremmin vahvalla aluepolitiikalla kuin metropolipolitiikalla. Kaupungeissa kepua äänestävät maalaismaisesti ajattelevat tulokkaat tai kaupungin hulinaan kyllästyneet. Kuvaavaa on, että vuonna 1970 eräänlaiseksi ”äärikeskustaksi” profiloitunut Suomen Maaseudun Puolue, siis todellinen landepaukkujen puolue, pärjäsi kaupungeissa kepua paremmin!

 

Tilausta on

Usein kuulee juppien kravattiaan oikoessaan ilkkuvan, että eihän maalaispuolueella ole tulevaisuutta, kun maaseutua ei enää ole. Laskutavasta riippuen ainakin 30% suomalaisista asuu vieläkin maalaiskunnissa. Siitäkin kolmannes tarkoittaa jo 10% kannatusta. Ja näiden ihmisten puolustajalle, siis todelliselle puolustajalle, joka kritisoisi ja pyrkisi muuttamaan kaupungistumiseen johtavia järjestelmiä, on kyllä aivan selkeä kysyntä. Minun maailmankuvani mukaan yhteiskunnassa on toisilleen vastakkaisia eturyhmiä ja kehityskulkuja, joiden sovittelua tai ratkaisuyrityksiä jomman kumman puolesta politiikka lopulta on. On olemassa työn ja pääoman ristiriita, kansallisen ja ylikansallisen ristiriita, vapaamielisyyden ja rajoittavuuden ristiriita. Ja tietysti on olemassa myös maaseudun ja kaupunkien välinen ristiriita, jonka johdosta Maalaisliittokin aikanaan syntyi.

 

Maaseutu ei koskaan katoa, sillä kaupungithan elävät maaseudun ylituotannosta. Lopulta koko ihmisenä oleminen rakentuu perustarpeiden tyydyttämiselle, eli ruualle, asumiselle ja muulle, joka vaatii luonnonvaroja ja niiden hyödyntäjiä. Puhelin-appeja ja anoppeja aletaan koodata vasta, kun on katto pään päällä, lämmintä ja maha täysi. Tämän ymmärtävät myös monet kaupunkilaiset ja äänestävät siksi puolueita, jotka puoltavat maaseutua.

 

Laskutikku avuksi

Mikäli Keskusta haluaa pärjätä vastaisuudessakin kohtuullisesti eikä käyttää aikaa säännöllisesti katastrofista toipumiseen, tulee sen vastata sitä karikatyyriä, jonka Itse Valtiaat minunkin mieleeni kepulaisuudesta piirsi. Sen tulee olla maaseudun puolue. Valtionhoitajapuolueet eivät enää nykymaailmassa menesty. Keskustan sijoittumisen talouspoliittiselle vasemmisto-oikeisto-linjalle tulisi määrittää joka ikisessä asiakysymyksessä maaseudun etu. Veronalennuksia Keskustan tulisi ajaa aina, kun se hyödyttäisi haja-asutusalueita. Polttoainevero, energiaverot. Veronkorotuksia taas sen tulisi kannattaa niissä kohteissa, jotka rokottavat rahaa kasvukeskuksista. Kovemmat palkkaluokat, suuret pääomatulot jne. Tukipolitiikankin tulisi Keskustalle olla yhtä yksinkertaista. Tukea pitää lapsiperheitä, tukia voitaisiin vähentää vuokra-asumisesta. Nämä hyödyttäisivät tai haittaisivat tietysti ihmisiä ympäri Suomen, mutta suurempi hyötyjä keskimäärin olisi perheellinen, pitkiä matkoja töissä kulkeva maaseudun asukki.

 

Keskustan tulisi palata eturyhmäpuolueeksi, jos se nyt sellainen sanan varsinaisessa merkityksessä ainakaan omasta mielestään on koskaan ollutkaan. Sillä Keskustaa äänestetään aina maaseudun asia ainakin puoleksi mielessä, lopun puoliskon osalta taas ei voi yhtäläisyysmerkkejä vetää tarpeeksi selvästi, jotta puolueen strategiaa voisi sen varaan rakentaa. Ei muuta kuin joka kysymyksen eteen tullussa eteen kynä ja ruutupaperia ja räknäätte, pärjääkö tässä keskimäärin haja-asutusalueen asukki vaiko kaupunkilainen. Muista asioista kuin maaseudusta voisi Keskustassa vallita suurikin mielipiteen vapaus. Vuoden 2011 katastrofista Keskustan nosti Paavo Väyrynen, nyt Paavo ei ole kepua pelastamassa tuomalla kepulaisuutta takaisin Keskustaan. Kukas sen sitten tekee?

 

Toivoisin todella, että Keskusta ryhdistäytyisi ja myöntäisi reilusti katsovansa maailmaa navetan ikkunalasin läpi. Sillä kuten alussa totesin, minua ei Keskustan ahdinko naurata. Keskustalaisuus ja alkiolaisuus ovat olleet niin kauan osa suomalaista poliittista ja arkistakin kulttuuria, että minä en tahtoisi elää Suomessa, jossa ei ole Keskustapuoluetta, ja nyt minua ihan hirvittää. Mutta he itse tekevät aivan mahdottomaksi itseään äänestää.

 

Akseli Erkkilä

17.7.2019

]]>
4 http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278483-suomi-ilman-kepua#comments gallup Keskusta Vaalit Wed, 17 Jul 2019 18:56:27 +0000 Akseli Erkkilä http://akselierkkil.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278483-suomi-ilman-kepua
Perussuomalaiset keskustalaisimpia - vasemmisto punertuu http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278393-perussuomalaiset-keskustalaisimpia-vasemmisto-punertuu <p><strong>Tänään Oikeusministeriö <a href="https://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/1410853/selvitys-luotaa-suomalaisen-aanestajan-kayttaytymista">julkaisi tutkimuksen</a> äänestäjistä. Se toistaa aiempien tutkimusten tuloksia <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006026006.html">esimerkiksi </a><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10720174">ehdokkaista</a>: Perussuomalaiset on keskustalaisin puolue, kyseenalaistaen eduskunnan istumajärjestyksen johdonmukaisuuden. Uusi käänne oli, että vasemmisto on punertunut.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Käytän alla asemointiin termejä äärivasemmisto, vasemmisto, keskusta, oikeisto ja äärioikeisto tutkimuksen skaalan mukaan.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Vasemmisto. </em>Vasemmistoliiton kannattajat alkavat olla jo äärivasemmistolaisia ja ovat tutkimuksen mittareilla äärimielisin puolue vasemmisto-oikeisto-akselilla. Demarien valtavirta on siirtynyt keskustasta vasemmalle. Vertailuna on hyvä huomata, että 2003 puolueen kannattajakunta jakautui melko tasaisesti keskustan molemmin puolin, vasemmalle toki painottuen. Vastaavasti vihreät ovat olleet aiemmin selvästi keskustalainen, mutta nyt valtavirta asemoituu siitä vasemmalle.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Porvarien </em>osalta nähdään, että kannattajat asemoituvat kahteen kohtaan: oikeistoon tai keskustaan. RKP, kristilliset ja kokoomuslaiset ovat selkeästi oikeistolaisia. Kristilliset ovat tätä tosin olleet vasta kevään vaaleista alkaen. Kokoomuksen kannattajakunnassa ei ole tapahtunut mitään, ellei hienoista katoa keskustassa sellaiseksi lasketa. Keskustalaiset ovat olleet melko tasaisesti sekä keskustalaisia, että oikeistolaisia. Hienoinen muutos tapahtui 2007, kun kannattajien valtavirran yleisimmäksi aatemaailmaksi tuli oikeistolaisuus, eikä keskustalaisuus.</p><p>&nbsp;</p><p>Suurin osa puolueista on kaikonnut keskustasta ja siihen ollee yksi selkeä syy: Perussuomalaiset. Heidän yleisin aatemaailma on keskustalaisuus. Vuonna 2003 puolueella oli sen molemmin puolin tasaisesti kannatusta mutta vaali vaalin jälkeen oikeistolainen kannattajakunta on lisääntynyt ja keskusta-vasemmistolainen suhteessa vähentynyt. Silti kannattajakunta on kaikista eduskuntapuolueista keskustalaisin, elleivät demarit ole sitä hiukan enemmän mutta vasemmalla silti. Huomiolle pantavaa on, että puolueella on vähemmän kannattajia äärioikealla kuin Kokoomuksella ja saman verran kuin Keskustalla.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Make It The Finnish Way: keskustalaisin puolue äärioikealle</strong></p><p>Kun nyt eduskunta nöyryytti itseään älyllisesti pakottamalla Perussuomalaiset oikeaan laitaan ja todellisesta elämästä vanhastaan tiedämme puolueen kannattajakunnan olevan keskustalaisin, lienee osuvin termi puolueen asemoitumiselle <em>laitakeskusta. </em>Termi on itsessään pöljä, mutta niin on eduskuntakin ideologisessa ja valtapoliittisessa öyhötyksessään. Muistuttakoon käsite puolueita Perussuomalaisten paikan pöljästä siirrosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Hymähdyksen siirtokohun aikoihin aiheutti perustelu siitä, että Pohjoismaiden Neuvostossa puolueen paikka on oikealla. Milloin jostain toissijaisesta ja puolituntemattomasta keskustelukerhosta on tullut eduskunnassa paikan määräävä organisaatio?</p><p>&nbsp;</p><p>Epä-älyllinen oli myös perustelu siitä, että RKP halusi keskustaan. Se olisi ihan hyvin voinut keskustaan tulla ilman, että Perussuomalaiset siirretään laitaoikealle. Syy kikkailuun oli tietenkin se, että Kokoomus ei halunnut Suomen oikeistolaisimpana puolueena olla oikeimpana. Kun toteamme yltä RKP:n kannattajakunnan senkin oikeistolaiseksi, voimme katsoa, etteivät oikeat oikeistopuolueet halua olla oikealla vaan leikkiä olevansa keskustaa (mikä tekee touhusta yhä naurettavampaa pelleilyä).</p><p>&nbsp;</p><p>Perussuomalaisten paikkaa äärioikealla perusteltiin myös sillä, että <a href="https://epthinktank.eu/2014/11/26/european-parliament-facts-and-figures/1-ep-size-and-proportion-of-political-groups-3/">puolue kuului </a>(vielä ennen EU-vaaleja) europarlamentissa konservatiivien eli Euroopan kokoomuslaisten ryhmään, joka puolestaan oli kristillisdemokraattien (EPP), jossa Kokoomus on, oikealla puolella. Eli aikoinaan Kokoomus on ängennyt itsensä Euroopan kristillisdemokraattien ryhmään EU-parlamentissa luultavasti vain siksi, että se on isompi kuin konservatiivien ryhmä. Tätä istumajärjestystä, mikä ei siis kuvaa Kokoomusta aatteellisesti, käytetään perusteluna työntää Perussuomalaiset laitaan. Huomiolle pantavaa on, ettei Perussuomalaisten silloinen konservatiivien ryhmä ollut äärioikealla parlamentissa vaan sieltä löytyi vielä irtolaisia ja kaksi muuta ryhmää.</p><p>&nbsp;</p><p>Esitetyt perustelut eivät siis tukeneet pitävästi ajatusta siirtää Perussuomalaiset oikealle. Poliittisen historian professori Timo Soikkasen <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/279344-tahan-kuvaan-perussuomalaiset-nyt-vetoaa-professori-keskella-kulkee-suomen">luonnehdinta </a>on, että keskustassa on populistinen herravihalinja, joka omaksuu ajatuksia oikealta ja vasemmalta. Se auttaa ymmärtämään, miksi keskustaan syntyy yhä uudelleen protestipuolueita ja että miksi Perussuomalaiset ovat niin keskustalaisia. Ylipäätään ulkomaisten instituutioiden istumajärjestyksen vertaaminen Suomeen on vain tarkoitushakuista leikkimistä, koska suomalainen puoluekartta on omanlaisensa. Keskeinen ero moniin maihin on, että meillä on perinteisesti ollut suuri maaseudulta ponnistava keskustalainen puolue, eikä osin siitä samasta syystä kristillisdemokraateilla ole ollut merkittävää kannatusta. Uskovaisten merkittävästi kannattaman Keskustan aidoin paikka europarlamentissa olisi Kokoomuksen valloittama kristillisdemokraatit, eikä - varsin oudosti - liberaalien ryhmä. Huomaamme esimerkeistä, etteivät Kokoomuksen ja Keskustan paikat europarlamentissa ole järin johdonmukaisia, jolloin niihin vetoaminen ei senkään takia ole jalostavaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhtenä puolustuksena istumajärjestykseen oli, ettei se kuvaa poliittista asemoitumista nykypäivänä. Tästä seuraa vastakysymys, miksi sitten vaivautua ylipäätään muuttamaan sitä, jos sillä ei ole mitään merkitystä?</p><p>&nbsp;</p><p>Mikä sitten voisi perustella Perussuomalaisten paikan äärioikealla? Jos jätetään televisiokuvanäkökulmat huomiotta, käytännössä on olemassa kaksi perustetta. Sillä paikalla vasemmisto voi ikään kuin virallistaa todellisuuden vastaisen mustamaalauskäsitteen Perussuomalaisista. Vasemmiston propagandan mielikuvat olivat siten vahvempia kuin todellisuus. Vasemmisto on haukkunut puoluetta äärioikeistolaiseksi (mikä itsessään on <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9859467">tieteellisesti virheellinen väittämä</a>, koska äärioikeisto kapinoi demokratiaa vastaan) ja nyt vasemmisto sai haukkunsa muutettua muodollisesti todeksi. Toinen peruste on, että äärioikea katsotaan oikeistopopulistien paikaksi, historian vastaisesti tosin. Sen voi nähdä indikaationa kansallismielisyyden ja globalismin akselin vahvistumisesta ja että Kokoomus haluaisi täten olla globalistisempi. Monihan huomasi, että Antti Rinteen hallituksen tärkeimmät pyrkimykset ovat rajojemme ulkopuolella (Afrikka, ilmasto, EU). Tästä seuraa epävarmuus siitä, onko suomalaisten asia globalisteille lopulta niin tärkeää, kun kiehtova maailmakin olisi pelastettava. Kärjistäen: rikkaan maan köyhät eivät kiinnosta?</p><p>&nbsp;</p><p>Miksi jauhaa vielä yhdestä istumajärjestyksestä? Tapaus on selkeimpiä konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka epäjohdonmukainen eduskunnan enemmistö halutessaan on, kun pinnallinen arvoposeeraus, valta ja vastustamisen halu ajavat sitä päätöksiin. Kun kerran näin, niin sitten voi käydä samoin toistekin. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, SMP sai saman kohtelun. Se kannattaa muistaa.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Lisätty linkit ehdokkaista alkuun 16.7.2019 9:58</em></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään Oikeusministeriö julkaisi tutkimuksen äänestäjistä. Se toistaa aiempien tutkimusten tuloksia esimerkiksi ehdokkaista: Perussuomalaiset on keskustalaisin puolue, kyseenalaistaen eduskunnan istumajärjestyksen johdonmukaisuuden. Uusi käänne oli, että vasemmisto on punertunut.

 

Käytän alla asemointiin termejä äärivasemmisto, vasemmisto, keskusta, oikeisto ja äärioikeisto tutkimuksen skaalan mukaan.

 

Vasemmisto. Vasemmistoliiton kannattajat alkavat olla jo äärivasemmistolaisia ja ovat tutkimuksen mittareilla äärimielisin puolue vasemmisto-oikeisto-akselilla. Demarien valtavirta on siirtynyt keskustasta vasemmalle. Vertailuna on hyvä huomata, että 2003 puolueen kannattajakunta jakautui melko tasaisesti keskustan molemmin puolin, vasemmalle toki painottuen. Vastaavasti vihreät ovat olleet aiemmin selvästi keskustalainen, mutta nyt valtavirta asemoituu siitä vasemmalle.

 

Porvarien osalta nähdään, että kannattajat asemoituvat kahteen kohtaan: oikeistoon tai keskustaan. RKP, kristilliset ja kokoomuslaiset ovat selkeästi oikeistolaisia. Kristilliset ovat tätä tosin olleet vasta kevään vaaleista alkaen. Kokoomuksen kannattajakunnassa ei ole tapahtunut mitään, ellei hienoista katoa keskustassa sellaiseksi lasketa. Keskustalaiset ovat olleet melko tasaisesti sekä keskustalaisia, että oikeistolaisia. Hienoinen muutos tapahtui 2007, kun kannattajien valtavirran yleisimmäksi aatemaailmaksi tuli oikeistolaisuus, eikä keskustalaisuus.

 

Suurin osa puolueista on kaikonnut keskustasta ja siihen ollee yksi selkeä syy: Perussuomalaiset. Heidän yleisin aatemaailma on keskustalaisuus. Vuonna 2003 puolueella oli sen molemmin puolin tasaisesti kannatusta mutta vaali vaalin jälkeen oikeistolainen kannattajakunta on lisääntynyt ja keskusta-vasemmistolainen suhteessa vähentynyt. Silti kannattajakunta on kaikista eduskuntapuolueista keskustalaisin, elleivät demarit ole sitä hiukan enemmän mutta vasemmalla silti. Huomiolle pantavaa on, että puolueella on vähemmän kannattajia äärioikealla kuin Kokoomuksella ja saman verran kuin Keskustalla.

 

Make It The Finnish Way: keskustalaisin puolue äärioikealle

Kun nyt eduskunta nöyryytti itseään älyllisesti pakottamalla Perussuomalaiset oikeaan laitaan ja todellisesta elämästä vanhastaan tiedämme puolueen kannattajakunnan olevan keskustalaisin, lienee osuvin termi puolueen asemoitumiselle laitakeskusta. Termi on itsessään pöljä, mutta niin on eduskuntakin ideologisessa ja valtapoliittisessa öyhötyksessään. Muistuttakoon käsite puolueita Perussuomalaisten paikan pöljästä siirrosta.

 

Hymähdyksen siirtokohun aikoihin aiheutti perustelu siitä, että Pohjoismaiden Neuvostossa puolueen paikka on oikealla. Milloin jostain toissijaisesta ja puolituntemattomasta keskustelukerhosta on tullut eduskunnassa paikan määräävä organisaatio?

 

Epä-älyllinen oli myös perustelu siitä, että RKP halusi keskustaan. Se olisi ihan hyvin voinut keskustaan tulla ilman, että Perussuomalaiset siirretään laitaoikealle. Syy kikkailuun oli tietenkin se, että Kokoomus ei halunnut Suomen oikeistolaisimpana puolueena olla oikeimpana. Kun toteamme yltä RKP:n kannattajakunnan senkin oikeistolaiseksi, voimme katsoa, etteivät oikeat oikeistopuolueet halua olla oikealla vaan leikkiä olevansa keskustaa (mikä tekee touhusta yhä naurettavampaa pelleilyä).

 

Perussuomalaisten paikkaa äärioikealla perusteltiin myös sillä, että puolue kuului (vielä ennen EU-vaaleja) europarlamentissa konservatiivien eli Euroopan kokoomuslaisten ryhmään, joka puolestaan oli kristillisdemokraattien (EPP), jossa Kokoomus on, oikealla puolella. Eli aikoinaan Kokoomus on ängennyt itsensä Euroopan kristillisdemokraattien ryhmään EU-parlamentissa luultavasti vain siksi, että se on isompi kuin konservatiivien ryhmä. Tätä istumajärjestystä, mikä ei siis kuvaa Kokoomusta aatteellisesti, käytetään perusteluna työntää Perussuomalaiset laitaan. Huomiolle pantavaa on, ettei Perussuomalaisten silloinen konservatiivien ryhmä ollut äärioikealla parlamentissa vaan sieltä löytyi vielä irtolaisia ja kaksi muuta ryhmää.

 

Esitetyt perustelut eivät siis tukeneet pitävästi ajatusta siirtää Perussuomalaiset oikealle. Poliittisen historian professori Timo Soikkasen luonnehdinta on, että keskustassa on populistinen herravihalinja, joka omaksuu ajatuksia oikealta ja vasemmalta. Se auttaa ymmärtämään, miksi keskustaan syntyy yhä uudelleen protestipuolueita ja että miksi Perussuomalaiset ovat niin keskustalaisia. Ylipäätään ulkomaisten instituutioiden istumajärjestyksen vertaaminen Suomeen on vain tarkoitushakuista leikkimistä, koska suomalainen puoluekartta on omanlaisensa. Keskeinen ero moniin maihin on, että meillä on perinteisesti ollut suuri maaseudulta ponnistava keskustalainen puolue, eikä osin siitä samasta syystä kristillisdemokraateilla ole ollut merkittävää kannatusta. Uskovaisten merkittävästi kannattaman Keskustan aidoin paikka europarlamentissa olisi Kokoomuksen valloittama kristillisdemokraatit, eikä - varsin oudosti - liberaalien ryhmä. Huomaamme esimerkeistä, etteivät Kokoomuksen ja Keskustan paikat europarlamentissa ole järin johdonmukaisia, jolloin niihin vetoaminen ei senkään takia ole jalostavaa.

 

Yhtenä puolustuksena istumajärjestykseen oli, ettei se kuvaa poliittista asemoitumista nykypäivänä. Tästä seuraa vastakysymys, miksi sitten vaivautua ylipäätään muuttamaan sitä, jos sillä ei ole mitään merkitystä?

 

Mikä sitten voisi perustella Perussuomalaisten paikan äärioikealla? Jos jätetään televisiokuvanäkökulmat huomiotta, käytännössä on olemassa kaksi perustetta. Sillä paikalla vasemmisto voi ikään kuin virallistaa todellisuuden vastaisen mustamaalauskäsitteen Perussuomalaisista. Vasemmiston propagandan mielikuvat olivat siten vahvempia kuin todellisuus. Vasemmisto on haukkunut puoluetta äärioikeistolaiseksi (mikä itsessään on tieteellisesti virheellinen väittämä, koska äärioikeisto kapinoi demokratiaa vastaan) ja nyt vasemmisto sai haukkunsa muutettua muodollisesti todeksi. Toinen peruste on, että äärioikea katsotaan oikeistopopulistien paikaksi, historian vastaisesti tosin. Sen voi nähdä indikaationa kansallismielisyyden ja globalismin akselin vahvistumisesta ja että Kokoomus haluaisi täten olla globalistisempi. Monihan huomasi, että Antti Rinteen hallituksen tärkeimmät pyrkimykset ovat rajojemme ulkopuolella (Afrikka, ilmasto, EU). Tästä seuraa epävarmuus siitä, onko suomalaisten asia globalisteille lopulta niin tärkeää, kun kiehtova maailmakin olisi pelastettava. Kärjistäen: rikkaan maan köyhät eivät kiinnosta?

 

Miksi jauhaa vielä yhdestä istumajärjestyksestä? Tapaus on selkeimpiä konkreettisia esimerkkejä siitä, kuinka epäjohdonmukainen eduskunnan enemmistö halutessaan on, kun pinnallinen arvoposeeraus, valta ja vastustamisen halu ajavat sitä päätöksiin. Kun kerran näin, niin sitten voi käydä samoin toistekin. Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta, SMP sai saman kohtelun. Se kannattaa muistaa.

 

Lisätty linkit ehdokkaista alkuun 16.7.2019 9:58

]]>
29 http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278393-perussuomalaiset-keskustalaisimpia-vasemmisto-punertuu#comments äänestäjät Eduskunnan istumajärjestys Keskusta Oikeisto Vasemmisto Mon, 15 Jul 2019 16:28:56 +0000 Mikko Kangasoja http://mikkokangasoja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278393-perussuomalaiset-keskustalaisimpia-vasemmisto-punertuu
Mikä on keskustan idea ja tarkoitus? http://harrimakipetaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278361-mika-on-keskustan-idea-ja-tarkoitus <p>Keskusta etsii puheenjohtajaa. Halukkaita on vähän. Vain Antti Kaikkonen ja Katri Kulmuni ovat pyrkimässä puheenjohtajaksi. Annika Saarikon nimi on jatkuvasti esillä, vaikka hän ei pyri puheenjohtajaksi syksyllä 2019. Voi kysyä, valitseeko keskusta syksyn 2019 ylimääräisessä puoluekokouksessa puheenjohtajan vai Annikka Saarikolle äitiysloman sijaisen.</p><p>Saarikkoon kohdistuneet toiveet ihmetyttävät. Hänen nimensä esillä pitäminen vaikeuttaa syksyllä valittavan puheenjohtajan asemaa. Ajatteleeko keskustan valtaeliitti asiaa niin lyhytjänteisesti, että syksyllä 2019 valitaan väliaikainen pätkäjohtaja, joka talven jälkeen potkaistaan pois ja valitaan Saarikko kesän 2020 sääntömääräisessä puoluekokouksessa puheenjohtajaksi.</p><p>Hätäisesti toteutetut keulakuvan vaihtamiset eivät keskustaa auta. Puolue on hukannut oman identiteettinsä. Peruskannattajakunta on kutistunut pahaenteisen pieneksi. Onko keskusta edes kiinnostunut vanhamaalaisliittolaisten äänistä tai Paavo Väyryselle äänensä antaneista, joita oli 2018 presidentinvaaleissa 185 000.</p><p>Kysymys kuuluu, miksi Halla-ahon perussuomalaiset voittivat eniten juuri keskustalta? Vastaus kuuluu, että kansallismielisyys ei ole kuollut. Politiikassa saa puolustaa suomalaisia. Ihmiset eivät tykkää kun suomalaisia syyllistetään ilmastonmuutoksesta ja vanhalla autolla ajamisesta.</p><p>Siniseen tulevaisuuteen loikannut Timo Soini toi politiikkaan ns. hillotolppa-käytännön. Soinin hillotolppana oli ulkoministerin paikan turvaaminen loppuvaalikaudeksi.</p><p>Keskusta omaksui Soinin käytännön nopeasti. Viime vaalikaudella keskustalaisen hillotolppailun suunnannäyttäjänä toimi eduskunnasta pudonnut Paula Lehtomäki, jonka pääministeri Juha Sipilä otti valtiosihteeriksi. Äänestäjien hylkäämälle Lehtomäelle järjestyi valtiosihteerinä liki puolta parempi palkka kuin kansanedustajalla. Vaalikauden loppupuolella hänelle järjestettiin vielä paremmin palkattu pesti Pohjoismaiden Neuvostoon.</p><p>Antti Rinteen hallituksessa määräaikaisten valtiosihteerien määrä kasvoi tuntuvasti. Kasvua selittää ennen kaikkea se, että oli paljon vaaleissa pudonneita kansanedustajia, joita hallituspuolueet (myös keskusta) nimesivät valtiosihteereiksi. Rinteen hallitus kolminkertaisti valtiosihteerien määrän ja tuplasi erityisavustajien määrän.</p><p>Valtiosihteerien runsas määrä keventää ministereiden työtaakkaa, mutta kohtuus kaikessa. Toivottavasti keskustan uusi puheenjohtaja huolehtii, että vaalikaudella 2019-2023 valtiosihteerin paikkaa ei käytetä siirtotienä vielä paremmin palkattuun palkkiovirkaan kuten tapahtui Lehtomäen kohdalla. Keskustan kannatus ei nouse hillotolppien rakentelulla, mutta nousu voisi lähteä kansan syvien rivien ajatusten oivaltamisesta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskusta etsii puheenjohtajaa. Halukkaita on vähän. Vain Antti Kaikkonen ja Katri Kulmuni ovat pyrkimässä puheenjohtajaksi. Annika Saarikon nimi on jatkuvasti esillä, vaikka hän ei pyri puheenjohtajaksi syksyllä 2019. Voi kysyä, valitseeko keskusta syksyn 2019 ylimääräisessä puoluekokouksessa puheenjohtajan vai Annikka Saarikolle äitiysloman sijaisen.

Saarikkoon kohdistuneet toiveet ihmetyttävät. Hänen nimensä esillä pitäminen vaikeuttaa syksyllä valittavan puheenjohtajan asemaa. Ajatteleeko keskustan valtaeliitti asiaa niin lyhytjänteisesti, että syksyllä 2019 valitaan väliaikainen pätkäjohtaja, joka talven jälkeen potkaistaan pois ja valitaan Saarikko kesän 2020 sääntömääräisessä puoluekokouksessa puheenjohtajaksi.

Hätäisesti toteutetut keulakuvan vaihtamiset eivät keskustaa auta. Puolue on hukannut oman identiteettinsä. Peruskannattajakunta on kutistunut pahaenteisen pieneksi. Onko keskusta edes kiinnostunut vanhamaalaisliittolaisten äänistä tai Paavo Väyryselle äänensä antaneista, joita oli 2018 presidentinvaaleissa 185 000.

Kysymys kuuluu, miksi Halla-ahon perussuomalaiset voittivat eniten juuri keskustalta? Vastaus kuuluu, että kansallismielisyys ei ole kuollut. Politiikassa saa puolustaa suomalaisia. Ihmiset eivät tykkää kun suomalaisia syyllistetään ilmastonmuutoksesta ja vanhalla autolla ajamisesta.

Siniseen tulevaisuuteen loikannut Timo Soini toi politiikkaan ns. hillotolppa-käytännön. Soinin hillotolppana oli ulkoministerin paikan turvaaminen loppuvaalikaudeksi.

Keskusta omaksui Soinin käytännön nopeasti. Viime vaalikaudella keskustalaisen hillotolppailun suunnannäyttäjänä toimi eduskunnasta pudonnut Paula Lehtomäki, jonka pääministeri Juha Sipilä otti valtiosihteeriksi. Äänestäjien hylkäämälle Lehtomäelle järjestyi valtiosihteerinä liki puolta parempi palkka kuin kansanedustajalla. Vaalikauden loppupuolella hänelle järjestettiin vielä paremmin palkattu pesti Pohjoismaiden Neuvostoon.

Antti Rinteen hallituksessa määräaikaisten valtiosihteerien määrä kasvoi tuntuvasti. Kasvua selittää ennen kaikkea se, että oli paljon vaaleissa pudonneita kansanedustajia, joita hallituspuolueet (myös keskusta) nimesivät valtiosihteereiksi. Rinteen hallitus kolminkertaisti valtiosihteerien määrän ja tuplasi erityisavustajien määrän.

Valtiosihteerien runsas määrä keventää ministereiden työtaakkaa, mutta kohtuus kaikessa. Toivottavasti keskustan uusi puheenjohtaja huolehtii, että vaalikaudella 2019-2023 valtiosihteerin paikkaa ei käytetä siirtotienä vielä paremmin palkattuun palkkiovirkaan kuten tapahtui Lehtomäen kohdalla. Keskustan kannatus ei nouse hillotolppien rakentelulla, mutta nousu voisi lähteä kansan syvien rivien ajatusten oivaltamisesta.

]]>
7 http://harrimakipetaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278361-mika-on-keskustan-idea-ja-tarkoitus#comments Annika Saarikko Antti Kaikkonen Katri Kulmuni Keskusta Perussuomalaiset Sun, 14 Jul 2019 18:57:39 +0000 Harri Mäki-Petäjä http://harrimakipetaja.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278361-mika-on-keskustan-idea-ja-tarkoitus
Mikä erottaa Suomen maakunnat Pohjois-Koreasta ja muista diktatuureista? http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278340-mika-erottaa-suomen-maakunnat-pohjois-koreasta-ja-muista-diktatuureista <p>Suomen maakuntia yhdistää Pohjois-Koreaan ja muihin diktatuureihin yksipuoluejärjestelmä. Erona on vain se, että Suomen maakunnissa ei teloiteta toisinajattelevia.</p><p>Maakunnat ovat eläneet Keskustan komennossa, joka on aiheuttanut tiiviin &rdquo;Hyvä Veli järjestelmän&rdquo; syntymisen maakuntien hallintoon. Jota ovat edesauttaneet muiden puolueiden maakuntapoliitikot, katson tilannetta sivusta tumput suorina, peläten omaa asemaansa, eli on alistuttu epäterveeseen maakuntien kehitykseen ja väestökatoon.</p><p>Minä väitän omalla kokemuksellani, että maakuntiin on valittu Keskustapuolueen virkamiehiä, syyttäjiä, tuomareita jopa lääkäreitä omasta &rdquo;porukasta&rdquo;.&nbsp;&nbsp;Joissain maakunnissa jopa määrätyn herätysliikkeen jäsenet valvovat hyvin pienen piirin etuja.</p><p>Tästä on syntynyt tilanne, että yksi puolue on välillisesti ja suoranaisesti ohjannut ja määrännyt virkamieskuntaa toimimaan yhden puolueen edustajien eduksi ja toisten vahingoksi. Koko maakunnan ja kuntien hallinnon vahingoksi.</p><p>Siitä on seurannut se, että paikallinen yritystoiminta ja aluehallinto on pystynyt vaikuttamaan yritystoiminnan keskittymiseen muutaman Keskustapuolueen aktiivipoliitikon määräysvallan alle.</p><p>Tässä kehityksessä on edesauttanut poliittinen valta, jota on aktiivisesti tukeneet Keskustapuolueen ministerit ja kansanedustajat &rdquo;sulle-mulle&rdquo; periaatteella.</p><p>Useassa maakunnassa on myös media, jopa YLE:n paikallismedia, omalta osaltaan auttanut tätä epätervettä kehitystä, sillä toiset puolueet ja mediat ovat keskittyneet vain kehä kolmosen ja suurkaupunkien riippumattomaan seurantaan ja kehitykseen.</p><p>Saadaksemme Suomen maakunnat jälleen aktiivisiksi ja toimiviksi alueiksi, ja turvataksemme niiden vapaan kehityksen yhtäläisesti nykysuomen kokonaistavoitteiden mukaisesti, niin demokratia on palautettava maakuntiin, että se kattaa kaikkien puolueiden näkemysten määrittelemät yhteiset tavoitteet maakuntien kehityksestä ja tulevaisuudesta.&nbsp;</p><p>Maakunnissa on annettava mahdollisuus myös muille kuin Keskustapuoleen jäsenten luoville ja idearikkaille henkilöille ilman, että menestyvien yrittäjien täytyy alistua Keskustan ohjauksessa olevien paikallispankkien rahoituksen armoille ja laittomiin konkursseihin, jota maakuntien syyttäjät ja tuomioistuimet tukevat.&nbsp;Niin on toimittu, ja tänäkin päivänä maakunnissa toimitaan ilman mitään valvontaa.&nbsp;</p><p>Maakuntiin on saatava puolueettomia ja riippumattomia asianajajia, syyttäjiä ja tuomareita. Nyt yrittäjien ja muiden velallisten työntuloksia siirretään laittomasti Keskustapuolueen tai jonkun herätysliikkeen jäsenten omistukseen ja määräysvaltaan konkurssien kautta, joita tukevat syyttäjät ja tuomioistuimet.</p><p>Avatkaa silmänne ja suunne maakunnissa ja valtakunnassa, että maakunnat saadaan jälleen osaksi koko Suomea ja elinvoimaisiksi, sekä tuottamaan ja maksamaan itse tarvitsemansa terveys-, vanhusten- ja muut palvelut. &nbsp;Ei ole mahdollista, että suurin osa Suomesta ei tuota omia kustannuksiaan, vaikka sillä on suurimmat resurssit tuottaa tuloa.</p><p><strong>Keskustapuolue on näyttänyt tapansa hoitaa maakuntien hallinnon ja talouden. Tulos on kaikin puolin negatiivinen, joten toisten on otettava maakunnista vastuu!</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen maakuntia yhdistää Pohjois-Koreaan ja muihin diktatuureihin yksipuoluejärjestelmä. Erona on vain se, että Suomen maakunnissa ei teloiteta toisinajattelevia.

Maakunnat ovat eläneet Keskustan komennossa, joka on aiheuttanut tiiviin ”Hyvä Veli järjestelmän” syntymisen maakuntien hallintoon. Jota ovat edesauttaneet muiden puolueiden maakuntapoliitikot, katson tilannetta sivusta tumput suorina, peläten omaa asemaansa, eli on alistuttu epäterveeseen maakuntien kehitykseen ja väestökatoon.

Minä väitän omalla kokemuksellani, että maakuntiin on valittu Keskustapuolueen virkamiehiä, syyttäjiä, tuomareita jopa lääkäreitä omasta ”porukasta”.  Joissain maakunnissa jopa määrätyn herätysliikkeen jäsenet valvovat hyvin pienen piirin etuja.

Tästä on syntynyt tilanne, että yksi puolue on välillisesti ja suoranaisesti ohjannut ja määrännyt virkamieskuntaa toimimaan yhden puolueen edustajien eduksi ja toisten vahingoksi. Koko maakunnan ja kuntien hallinnon vahingoksi.

Siitä on seurannut se, että paikallinen yritystoiminta ja aluehallinto on pystynyt vaikuttamaan yritystoiminnan keskittymiseen muutaman Keskustapuolueen aktiivipoliitikon määräysvallan alle.

Tässä kehityksessä on edesauttanut poliittinen valta, jota on aktiivisesti tukeneet Keskustapuolueen ministerit ja kansanedustajat ”sulle-mulle” periaatteella.

Useassa maakunnassa on myös media, jopa YLE:n paikallismedia, omalta osaltaan auttanut tätä epätervettä kehitystä, sillä toiset puolueet ja mediat ovat keskittyneet vain kehä kolmosen ja suurkaupunkien riippumattomaan seurantaan ja kehitykseen.

Saadaksemme Suomen maakunnat jälleen aktiivisiksi ja toimiviksi alueiksi, ja turvataksemme niiden vapaan kehityksen yhtäläisesti nykysuomen kokonaistavoitteiden mukaisesti, niin demokratia on palautettava maakuntiin, että se kattaa kaikkien puolueiden näkemysten määrittelemät yhteiset tavoitteet maakuntien kehityksestä ja tulevaisuudesta. 

Maakunnissa on annettava mahdollisuus myös muille kuin Keskustapuoleen jäsenten luoville ja idearikkaille henkilöille ilman, että menestyvien yrittäjien täytyy alistua Keskustan ohjauksessa olevien paikallispankkien rahoituksen armoille ja laittomiin konkursseihin, jota maakuntien syyttäjät ja tuomioistuimet tukevat. Niin on toimittu, ja tänäkin päivänä maakunnissa toimitaan ilman mitään valvontaa. 

Maakuntiin on saatava puolueettomia ja riippumattomia asianajajia, syyttäjiä ja tuomareita. Nyt yrittäjien ja muiden velallisten työntuloksia siirretään laittomasti Keskustapuolueen tai jonkun herätysliikkeen jäsenten omistukseen ja määräysvaltaan konkurssien kautta, joita tukevat syyttäjät ja tuomioistuimet.

Avatkaa silmänne ja suunne maakunnissa ja valtakunnassa, että maakunnat saadaan jälleen osaksi koko Suomea ja elinvoimaisiksi, sekä tuottamaan ja maksamaan itse tarvitsemansa terveys-, vanhusten- ja muut palvelut.  Ei ole mahdollista, että suurin osa Suomesta ei tuota omia kustannuksiaan, vaikka sillä on suurimmat resurssit tuottaa tuloa.

Keskustapuolue on näyttänyt tapansa hoitaa maakuntien hallinnon ja talouden. Tulos on kaikin puolin negatiivinen, joten toisten on otettava maakunnista vastuu!

]]>
7 http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278340-mika-erottaa-suomen-maakunnat-pohjois-koreasta-ja-muista-diktatuureista#comments Keskusta Maakunnat Sun, 14 Jul 2019 03:02:00 +0000 Pertti Lindeman http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278340-mika-erottaa-suomen-maakunnat-pohjois-koreasta-ja-muista-diktatuureista
Rinteen hallitus ja keskustan kannatus http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278158-rinteen-hallitus-ja-keskustan-kannatus <p>Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen syntyi SDP:n niukasti voitettua vaalit Rinteen hallitus. Keskusta päätti rökäletappiostaan huolimatta empimisen jälkeen mennä hallitukseen. Hallituksessa ovat nyt mukana suuruusjärjestyksessä SDP, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP. Eli varsin laajapohjainen hallitus.</p><p>Keskusta perusteli hallitukseen osallistumistaan sillä,&nbsp; että hallitusohjelmassa ovat mukana kaikki keskustan kymmenen kynnyskysymyksen vaatimukset. Viimeisimmät gallupit kertovat kuitenkin keskustalle karua kieltään. Keskustan äänestäjäkunta ei ilmeisesti katso keskustan hallitustietä hyvällä silmällä. Puolueen kannatus on laskenut ennätysalas. Vain 11,7% äänestäisi keskustaa Ylen gallupin mukaan nyt.</p><p>Keskustan kannatuksen alho on tuonut esiin keskustan ja vihreiden kovin erilaiset käsitykset hallitusohjelmasta. Puolueiden näkemykset eroavat lähes kaikessa, esim. aktiivimallin purku, pakolaispolitiikka, jalkapannat, turpeen käyttö, sellutehtaat jne. Kuvaa sotkee lisäksi vielä keskustan avoin puheenjohtajuus Sipilän jälkeen.</p><p><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006166600.html" title="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006166600.html">https://www.is.fi/politiikka/art-2000006166600.html</a></p><p>Keskusta otti tietoisen riskin lähtiessään mukaan Rinteen hallitukseen. Jo vaaleissa keskustan vaalitulos oli heikko. Ylen galluptulos paljastaa keskustan äänestäjien selkeän kahtiajaon. Viime aikoina keskustan politiikkaa on tehnyt yksin puolueen liberaalisiipi, tähän puolueen arvokonservatiivit ovat joutuneet tyytymään.</p><p>Ylimääräisessä puoluekokouksessaan keskusta valitsee itselleen uuden puheenjohtajan syyskuussa. Toistaiseksi kisaan ovat ilmoittautuneet vain Antti Kaikkonen ja Katri Kulmuni, muut ovat toistaiseksi kieltäytyneet. Hallituksen ministereinä kummalle tahansa heistä on vain rajalliset mahdollisuudet&nbsp; kirkastaa puolueen kuvaa ja erottautua muista polititiikan keskustaan asemoituneista puolueista. Keskustan alhaiseen kannatukseen ei ole ainakaan lyhyellä tähtäimellä näkyvillä ratkaisua.</p><p>Tämä kaikki tekee Rinteen hallituksen tien vaikeaksi. Enneaikaiset vaalitkaan eivät nyt näytä mahdottomilta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Huhtikuun eduskuntavaalien jälkeen syntyi SDP:n niukasti voitettua vaalit Rinteen hallitus. Keskusta päätti rökäletappiostaan huolimatta empimisen jälkeen mennä hallitukseen. Hallituksessa ovat nyt mukana suuruusjärjestyksessä SDP, keskusta, vihreät, vasemmistoliitto ja RKP. Eli varsin laajapohjainen hallitus.

Keskusta perusteli hallitukseen osallistumistaan sillä,  että hallitusohjelmassa ovat mukana kaikki keskustan kymmenen kynnyskysymyksen vaatimukset. Viimeisimmät gallupit kertovat kuitenkin keskustalle karua kieltään. Keskustan äänestäjäkunta ei ilmeisesti katso keskustan hallitustietä hyvällä silmällä. Puolueen kannatus on laskenut ennätysalas. Vain 11,7% äänestäisi keskustaa Ylen gallupin mukaan nyt.

Keskustan kannatuksen alho on tuonut esiin keskustan ja vihreiden kovin erilaiset käsitykset hallitusohjelmasta. Puolueiden näkemykset eroavat lähes kaikessa, esim. aktiivimallin purku, pakolaispolitiikka, jalkapannat, turpeen käyttö, sellutehtaat jne. Kuvaa sotkee lisäksi vielä keskustan avoin puheenjohtajuus Sipilän jälkeen.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000006166600.html

Keskusta otti tietoisen riskin lähtiessään mukaan Rinteen hallitukseen. Jo vaaleissa keskustan vaalitulos oli heikko. Ylen galluptulos paljastaa keskustan äänestäjien selkeän kahtiajaon. Viime aikoina keskustan politiikkaa on tehnyt yksin puolueen liberaalisiipi, tähän puolueen arvokonservatiivit ovat joutuneet tyytymään.

Ylimääräisessä puoluekokouksessaan keskusta valitsee itselleen uuden puheenjohtajan syyskuussa. Toistaiseksi kisaan ovat ilmoittautuneet vain Antti Kaikkonen ja Katri Kulmuni, muut ovat toistaiseksi kieltäytyneet. Hallituksen ministereinä kummalle tahansa heistä on vain rajalliset mahdollisuudet  kirkastaa puolueen kuvaa ja erottautua muista polititiikan keskustaan asemoituneista puolueista. Keskustan alhaiseen kannatukseen ei ole ainakaan lyhyellä tähtäimellä näkyvillä ratkaisua.

Tämä kaikki tekee Rinteen hallituksen tien vaikeaksi. Enneaikaiset vaalitkaan eivät nyt näytä mahdottomilta.

 

 

 

]]>
143 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278158-rinteen-hallitus-ja-keskustan-kannatus#comments Kotimaa Keskusta Rinteen hallitus Vihreät Mon, 08 Jul 2019 10:44:29 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278158-rinteen-hallitus-ja-keskustan-kannatus
Puheeni Rovaniemen kesäkylässä 7.7. http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278127-puheeni-rovaniemen-kesakylassa-77 <p>Hyvät Rovaniemen Kesäkylän järjestäjät ja vieraat!</p><p>On suuri kunnia olla puhumassa teille täällä tänä päivänä, kun kesäkylä on tuonut maaseudun keskelle kaupunkia. Tällaisia tapahtumia tarvitaan. Vaikka Rovaniemen keskustassakin maaseutuidentiteetti ja yhteys maahan sekä luontoon on ihmisillä edelleen vankka, ei näin ei ole kaikkialla. Viimeisen vuoden aikana käyty poliittinen keskustelu osoittaa, että suomalaisten luonto- ja maaseutusuhde on heikentymässä. Mikäli annamme tämän kehityksen jatkua vastaavanlaisena, ei siitä tule seuraamaan yhtään mitään hyvää.&nbsp;</p><p>Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että elävää luonto- ja maaseutusuhdetta ylläpidetään jatkuvasti. Rovaniemen Kesäkylän järjestäjänä toimivalle Lehtojärven kyläyhdistykselle ei voi esittää riittävästi kiitoksia tämän täyttämisessä. Tekisi mieleni suoraan sanottuna esittää haaste, että Lehtojärven kyläyhdistys toisi tämän tapahtuman Rovaniemen lisäksi myös vaikkapa Helsinkiin. Cityvihreyden ja vajavaisen luontosuhteen kaupungeissa tällaiselle olisi mitä suurin tarve.</p><p>Hyvät ystävät! Olen erittäin huolissani suomalaisten ja erityisesti kaupunkiseutujen ihmisten luontosuhteesta. Maailmalla vajavainen luontosuhde on jo luokiteltu oireyhtymäksi, eikä kaikilla ihmisillä ole enää ymmärrystä, mistä ruoka pöytiimme tulee ja miten sitä tuotetaan. Aggressiiviset, itseään &rdquo;luonnonsuojelijoiksi&rdquo; nimittävät järjestöt työntävät sosiaaliseen mediaan säälimättä esimerkiksi eläintuotantoon vastaista propagandaa, joka ei pidä millään tasolla paikkaansa. Suomalainen maa- ja erätalous on maailman eettisintä sekä ekologisinta. Silti sitä pyritään vähättelemään. Tälle kehitykselle meidän maaseudun ja luontoa lähellä olevien ihmisten on laitettava loppu!</p><p>Meillä täällä Lapissa on totuttu siihen, että kun herrat tekevät päätöksiä, me vain puristelemme kättä taskussamme nyrkkiin. Ei enää! Tänä sosiaalisen median aikakautena meidän jokaisen on mahdollista olla oma mediamme. Lehtojärven, Rovaniemen, lappilaisten tuottajien ja tietysti, veteraanikelkkailijoiden, todellisuus sekä elämäntapa on uskallettava tuoda rohkeasti julkisuuteen. Siinä ei nimittäin ole mitään hävettävää. Ei vaikka soijalattea litkivät cityvihreät kuinka itkisivät. Meidän ei tule tuntea alemmuutta, vaan ylpeyttä siitä mitä me olemme. Maalaisia. Tai maalaiskaupunkilaisia.</p><p>Suomessa on viimeisinä vuosina puhuttu paljon kaupungistumisesta &rdquo;globaalina megatrendinä&rdquo;, jota vastaan ei kannata taistella. Näin puhuvat ajattelevat, että kaupungistuminen tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset pakataan asumaan etelän kaupunkeihin. Hevonkukkua, sanon minä. Kiinassa nousee miljoonakaupunkeja vuosittain, mutta mitä meillä on? Yksi 650000 asukkaan tuppukylä nimeltään Helsinki. Meidän tulisi ymmärtää, että globaali kaupungistuminen luo itse asiassa Suomelle mahdollisuuden maaseutuistua. Miljoonakaupunkiin ihmiset kaipaavat aitoja elämyksiä, ja niitä he nytkin tulevat hakemaan täältä Lapista. Samoin puhtaan ruuan arvostus ja kysyntä nousee. Se ruoka on tuotettava jossain. Miksi ei siis täällä meillä Lapissa?</p><p>Arvoisa juhlayleisö! Haluan vielä kerran kiittää Lehtojärven kyläyhdistystä tämän onnistuneen tapahtuman järjestämisestä. Tällaista talkoohenkeä ja yhteisöllisyyttä tämä maa tällä hetkellä kaipaa. Toivon että meistä jokainen voi täältä lähtiessään, puoluekannastaan riippumatta, seistä ylpeästi suomalaisen maaseudun, maatalouden, lähiruuan ja pohjoisen elämäntavan puolella. Nykymaailmassa meitä vastaan nousee useita uhkia, mutta meidän on uskallettava rohkeasti nousta yhdessä niitä vastaan. Yhtenäisenä rintamana meitä ei nimittäin koskaan nujerreta!</p><p>Lopuksi on pakko mainita, että Suomella on tällä hetkellä hallitus, jolla on keskustalaisin hallitusohjelma koskaan. Se lupaa paljon hyvää Lapille ja koko Suomen maaseudulle. Pidetään nyt yhdessä huolta, että tämä ohjelma myös toteutetaan. Me olemme sen lopultakin täällä pohjoisessa ansainneet. Tulen itse omassa työssäni varmistamaan, että Lapin perinteiset elinkeinot matkailu, maa-, metsä- ja porotalous sekä meille hyvin perinteinen erätalous menestyvät. Samalla tulen pitämään huolta, että meille lappilaisille tärkeiden luontoharrastusten metsästyksen, kalastuksen ja luonnontuotteiden keräilyn mahdollisuudet säilytetään.&nbsp;</p><p>Kiitos teille kaikille ja viihtyisää kesäkyläpäivää! Nähdään jälleen ensi vuonna täällä... ja toivon mukaan myös Helsingissä. Kiitos.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hyvät Rovaniemen Kesäkylän järjestäjät ja vieraat!

On suuri kunnia olla puhumassa teille täällä tänä päivänä, kun kesäkylä on tuonut maaseudun keskelle kaupunkia. Tällaisia tapahtumia tarvitaan. Vaikka Rovaniemen keskustassakin maaseutuidentiteetti ja yhteys maahan sekä luontoon on ihmisillä edelleen vankka, ei näin ei ole kaikkialla. Viimeisen vuoden aikana käyty poliittinen keskustelu osoittaa, että suomalaisten luonto- ja maaseutusuhde on heikentymässä. Mikäli annamme tämän kehityksen jatkua vastaavanlaisena, ei siitä tule seuraamaan yhtään mitään hyvää. 

Tästä syystä on äärimmäisen tärkeää, että elävää luonto- ja maaseutusuhdetta ylläpidetään jatkuvasti. Rovaniemen Kesäkylän järjestäjänä toimivalle Lehtojärven kyläyhdistykselle ei voi esittää riittävästi kiitoksia tämän täyttämisessä. Tekisi mieleni suoraan sanottuna esittää haaste, että Lehtojärven kyläyhdistys toisi tämän tapahtuman Rovaniemen lisäksi myös vaikkapa Helsinkiin. Cityvihreyden ja vajavaisen luontosuhteen kaupungeissa tällaiselle olisi mitä suurin tarve.

Hyvät ystävät! Olen erittäin huolissani suomalaisten ja erityisesti kaupunkiseutujen ihmisten luontosuhteesta. Maailmalla vajavainen luontosuhde on jo luokiteltu oireyhtymäksi, eikä kaikilla ihmisillä ole enää ymmärrystä, mistä ruoka pöytiimme tulee ja miten sitä tuotetaan. Aggressiiviset, itseään ”luonnonsuojelijoiksi” nimittävät järjestöt työntävät sosiaaliseen mediaan säälimättä esimerkiksi eläintuotantoon vastaista propagandaa, joka ei pidä millään tasolla paikkaansa. Suomalainen maa- ja erätalous on maailman eettisintä sekä ekologisinta. Silti sitä pyritään vähättelemään. Tälle kehitykselle meidän maaseudun ja luontoa lähellä olevien ihmisten on laitettava loppu!

Meillä täällä Lapissa on totuttu siihen, että kun herrat tekevät päätöksiä, me vain puristelemme kättä taskussamme nyrkkiin. Ei enää! Tänä sosiaalisen median aikakautena meidän jokaisen on mahdollista olla oma mediamme. Lehtojärven, Rovaniemen, lappilaisten tuottajien ja tietysti, veteraanikelkkailijoiden, todellisuus sekä elämäntapa on uskallettava tuoda rohkeasti julkisuuteen. Siinä ei nimittäin ole mitään hävettävää. Ei vaikka soijalattea litkivät cityvihreät kuinka itkisivät. Meidän ei tule tuntea alemmuutta, vaan ylpeyttä siitä mitä me olemme. Maalaisia. Tai maalaiskaupunkilaisia.

Suomessa on viimeisinä vuosina puhuttu paljon kaupungistumisesta ”globaalina megatrendinä”, jota vastaan ei kannata taistella. Näin puhuvat ajattelevat, että kaupungistuminen tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset pakataan asumaan etelän kaupunkeihin. Hevonkukkua, sanon minä. Kiinassa nousee miljoonakaupunkeja vuosittain, mutta mitä meillä on? Yksi 650000 asukkaan tuppukylä nimeltään Helsinki. Meidän tulisi ymmärtää, että globaali kaupungistuminen luo itse asiassa Suomelle mahdollisuuden maaseutuistua. Miljoonakaupunkiin ihmiset kaipaavat aitoja elämyksiä, ja niitä he nytkin tulevat hakemaan täältä Lapista. Samoin puhtaan ruuan arvostus ja kysyntä nousee. Se ruoka on tuotettava jossain. Miksi ei siis täällä meillä Lapissa?

Arvoisa juhlayleisö! Haluan vielä kerran kiittää Lehtojärven kyläyhdistystä tämän onnistuneen tapahtuman järjestämisestä. Tällaista talkoohenkeä ja yhteisöllisyyttä tämä maa tällä hetkellä kaipaa. Toivon että meistä jokainen voi täältä lähtiessään, puoluekannastaan riippumatta, seistä ylpeästi suomalaisen maaseudun, maatalouden, lähiruuan ja pohjoisen elämäntavan puolella. Nykymaailmassa meitä vastaan nousee useita uhkia, mutta meidän on uskallettava rohkeasti nousta yhdessä niitä vastaan. Yhtenäisenä rintamana meitä ei nimittäin koskaan nujerreta!

Lopuksi on pakko mainita, että Suomella on tällä hetkellä hallitus, jolla on keskustalaisin hallitusohjelma koskaan. Se lupaa paljon hyvää Lapille ja koko Suomen maaseudulle. Pidetään nyt yhdessä huolta, että tämä ohjelma myös toteutetaan. Me olemme sen lopultakin täällä pohjoisessa ansainneet. Tulen itse omassa työssäni varmistamaan, että Lapin perinteiset elinkeinot matkailu, maa-, metsä- ja porotalous sekä meille hyvin perinteinen erätalous menestyvät. Samalla tulen pitämään huolta, että meille lappilaisille tärkeiden luontoharrastusten metsästyksen, kalastuksen ja luonnontuotteiden keräilyn mahdollisuudet säilytetään. 

Kiitos teille kaikille ja viihtyisää kesäkyläpäivää! Nähdään jälleen ensi vuonna täällä... ja toivon mukaan myös Helsingissä. Kiitos.

]]>
3 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278127-puheeni-rovaniemen-kesakylassa-77#comments Keskusta maatalous Sun, 07 Jul 2019 11:04:15 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278127-puheeni-rovaniemen-kesakylassa-77
Turkistarhaus heikentää nuorten hyvinvointia http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278101-turkistarhaus-heikentaa-nuorten-hyvinvointia <p>Tutustuin eilen, sateisena illanryökäleenä turkistarhaajan poikaan. Minun oli tarkoitus käydä vain yhdellä olusella Helsingin Kalliossa, jotta saan hieman liikuntaa. Ilta kehittyi lopulta kuitenkin pitkän kaavan mukaiseksi yllättävien kohtaamisten sarjaksi, jossa oli runsaasti myös elokuvallisia elementtejä. Kommunisti, persu, eläinoikeuspuolueen jäsen ja turkistarhaajan vesa sattuivat samaan pöytään ja ottivat mukavan illan muistoksi baarissa yhteiskuvan.</p><p>Millaista on elää turkistarhaajan poikana Suomessa, jossa suomalaisten enemmistö on kannattanut elinkeinon lopettamista jo vuosikymmeniä? Nuori mies kysyi minulta, että osaanko kuvitella, miltä tuntuu, kun kuusivuotiaana näkee televisiossa, kuinka omia vanhempia syytetään sarjamurhaajiksi. Varmasti traumatisoivalta. Pieni lapsi asettuu varmaan aina vanhempiensa puolelle, ellei häntä ole kohdeltu todella huonosti. Mutta eikö murrosiän kapinassa jo yleensä kyseenalaisteta monia vanhempien toimia ja ajattelutapoja? Varmaan koko toimeentulon lähteen kyseenalaistaminen on tietenkin vaikeampaa, jos turkistarhaus ei satu olemaan sivuelinkeino, kuten se yleensä nykypäivänä ilmeisesti on sen harjoittajille.</p><p>Minulle tässä kohtaamisessa oli avartavinta se, kuinka koin turkistarhauksen puolustajan voivan olla kuitenkin lämpimän, huomaavaisen ja älykkään. Ihmiselle voi kehittyä selvästi lapsuudessa jokin irrationaalinen pimeä puoli, joka on tavallaan erillään ihmisen muusta persoonasta. Tähän pimeään puoleen kuului tässä tapauksessa myös turkiseläinten demonisointi. Kun kysyin, että miten koiraan voi suhtautua eri tavalla kuin turkiseläimeen, niin sain painokkaan vastauksen, että turkiseläimet ovat petoja - koirat eivät. Entä sitten kissat - eivätkö kissatkin ole petoja? Ovatko petoeläimet jotenkin syyntakeisia ja ansaitsevat rangaistukseksi häkkielämän? Näitä kysymyksiä en enää esittänyt, koska aihe herätti miehessä voimakkaita puolustusreaktioita ja tunteita.</p><p>Jäin miettimään, että kuinka paljon kohtaamani nuoren miehen tiivis ketjupolttaminen johtui siitä, että hänellä oli turkistarhauksen taakka harteillaan. Mies kertoi saaneensa paljon &quot;paskaa niskaansa&quot; Kallion &quot;punavihreässä kuplassa&quot; taustansa vuoksi ja yllättäen tätä oli satanut myös hänen kotiseudullaan Länsi-Suomessa. Turkistarhaus on varmasti vahingollista turkistarhaajien lapsille ja vaikeuttaa heidän elämäänsä. Turkistarhaus on vahingollista myös monille nuorille, joille syntyy lapsuudessa tunnesiteitä eläimiin ja sitten he jossain vaiheessa törmäävät elinkeinoon, jossa eläin ei ole mitään muuta kuin hyödyke ja jonka tarpeista huolehditaan vain sen verran, että sen turkki kasvaisi hyväksi. Turkin hyvälaatuisuudella ei ole tutkimusten mukaan juurikaan tekemistä eläimen hyvinvoinnin kanssa - tämä lienee jalostuksen seurausta.</p><p>Kun itse näin nuorena aikoinaan Sari Sinikettu -dokumentin turkistarhauksen arjesta huusin ääneen, itkin ja raivosin itsekseni. Luulen, että sain siitä trauman, vaikka olin jo perehtynyt paljon tuotantoeläinten kohteluun maailmalla ja Suomessa. Nuoren elämä on tunnemyrskyisää, sydänsuruja ja itsetunnon kanssa kamppailua, sekä kovaa suorittamista hyvän tulevaisuuden eteen. Tässä rankassa elämänvaiheessa monelle avautuu sitten se ruma todellisuus ihmislajista, jota itse edustaa. Mitä herkempi nuori on ja mitä vahvemmat tunnesiteet eläimiin on muodostunut, sitä helpommin turkis- ja muiden tuotantoeläinten julma kohtelu aiheuttaa henkisiä vaikeuksia, kuten masennusta.</p><p>Valitettavasti keskusta ei välitä eläimistä, eikä sen koommin nuoristakaan. Se on mitä ilmeisimmin vesittänyt hallituksen hyvän tahdon eläinsuojelulain kehittämiseksi inhimillisemmäksi. Turkistarhaukseen ei hallitusohjelmassa esitetä puututtavan mitenkään. Tämä on ollut valtava pettymys eläinsuojelujärjestöille, kuten Animalialle. Syyllisiä ovat myös muut hallitusvastuussa olevat puolueet, kun eivät asettaneet asiaa kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluissa. Vaikka pitäisi eläimiä arvottomina ja niiden kärsimystä mitättömänä, niin tämä on isku erityisesti myös nuorten naisten kasvoille.</p><p>Eläinten kohtelu on hyvin merkityksellinen yhteiskunnallinen asia. Etelä-Aasiassa syntynyt ja ihmiskunnan älykkäimpien kansojen keskuuteen valtauskonnoksi levinnyt buddhalaisuus korostaa eläinten humaania kohtelua keskeisenä hyvän elämän mittana. Ihmiskunnassa, joka pitää itsekkäästi vain oman lajinsa asioita tärkeinä edistää politiikassa ei ole mitään hienoa.<br /><br /><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tutustuin eilen, sateisena illanryökäleenä turkistarhaajan poikaan. Minun oli tarkoitus käydä vain yhdellä olusella Helsingin Kalliossa, jotta saan hieman liikuntaa. Ilta kehittyi lopulta kuitenkin pitkän kaavan mukaiseksi yllättävien kohtaamisten sarjaksi, jossa oli runsaasti myös elokuvallisia elementtejä. Kommunisti, persu, eläinoikeuspuolueen jäsen ja turkistarhaajan vesa sattuivat samaan pöytään ja ottivat mukavan illan muistoksi baarissa yhteiskuvan.

Millaista on elää turkistarhaajan poikana Suomessa, jossa suomalaisten enemmistö on kannattanut elinkeinon lopettamista jo vuosikymmeniä? Nuori mies kysyi minulta, että osaanko kuvitella, miltä tuntuu, kun kuusivuotiaana näkee televisiossa, kuinka omia vanhempia syytetään sarjamurhaajiksi. Varmasti traumatisoivalta. Pieni lapsi asettuu varmaan aina vanhempiensa puolelle, ellei häntä ole kohdeltu todella huonosti. Mutta eikö murrosiän kapinassa jo yleensä kyseenalaisteta monia vanhempien toimia ja ajattelutapoja? Varmaan koko toimeentulon lähteen kyseenalaistaminen on tietenkin vaikeampaa, jos turkistarhaus ei satu olemaan sivuelinkeino, kuten se yleensä nykypäivänä ilmeisesti on sen harjoittajille.

Minulle tässä kohtaamisessa oli avartavinta se, kuinka koin turkistarhauksen puolustajan voivan olla kuitenkin lämpimän, huomaavaisen ja älykkään. Ihmiselle voi kehittyä selvästi lapsuudessa jokin irrationaalinen pimeä puoli, joka on tavallaan erillään ihmisen muusta persoonasta. Tähän pimeään puoleen kuului tässä tapauksessa myös turkiseläinten demonisointi. Kun kysyin, että miten koiraan voi suhtautua eri tavalla kuin turkiseläimeen, niin sain painokkaan vastauksen, että turkiseläimet ovat petoja - koirat eivät. Entä sitten kissat - eivätkö kissatkin ole petoja? Ovatko petoeläimet jotenkin syyntakeisia ja ansaitsevat rangaistukseksi häkkielämän? Näitä kysymyksiä en enää esittänyt, koska aihe herätti miehessä voimakkaita puolustusreaktioita ja tunteita.

Jäin miettimään, että kuinka paljon kohtaamani nuoren miehen tiivis ketjupolttaminen johtui siitä, että hänellä oli turkistarhauksen taakka harteillaan. Mies kertoi saaneensa paljon "paskaa niskaansa" Kallion "punavihreässä kuplassa" taustansa vuoksi ja yllättäen tätä oli satanut myös hänen kotiseudullaan Länsi-Suomessa. Turkistarhaus on varmasti vahingollista turkistarhaajien lapsille ja vaikeuttaa heidän elämäänsä. Turkistarhaus on vahingollista myös monille nuorille, joille syntyy lapsuudessa tunnesiteitä eläimiin ja sitten he jossain vaiheessa törmäävät elinkeinoon, jossa eläin ei ole mitään muuta kuin hyödyke ja jonka tarpeista huolehditaan vain sen verran, että sen turkki kasvaisi hyväksi. Turkin hyvälaatuisuudella ei ole tutkimusten mukaan juurikaan tekemistä eläimen hyvinvoinnin kanssa - tämä lienee jalostuksen seurausta.

Kun itse näin nuorena aikoinaan Sari Sinikettu -dokumentin turkistarhauksen arjesta huusin ääneen, itkin ja raivosin itsekseni. Luulen, että sain siitä trauman, vaikka olin jo perehtynyt paljon tuotantoeläinten kohteluun maailmalla ja Suomessa. Nuoren elämä on tunnemyrskyisää, sydänsuruja ja itsetunnon kanssa kamppailua, sekä kovaa suorittamista hyvän tulevaisuuden eteen. Tässä rankassa elämänvaiheessa monelle avautuu sitten se ruma todellisuus ihmislajista, jota itse edustaa. Mitä herkempi nuori on ja mitä vahvemmat tunnesiteet eläimiin on muodostunut, sitä helpommin turkis- ja muiden tuotantoeläinten julma kohtelu aiheuttaa henkisiä vaikeuksia, kuten masennusta.

Valitettavasti keskusta ei välitä eläimistä, eikä sen koommin nuoristakaan. Se on mitä ilmeisimmin vesittänyt hallituksen hyvän tahdon eläinsuojelulain kehittämiseksi inhimillisemmäksi. Turkistarhaukseen ei hallitusohjelmassa esitetä puututtavan mitenkään. Tämä on ollut valtava pettymys eläinsuojelujärjestöille, kuten Animalialle. Syyllisiä ovat myös muut hallitusvastuussa olevat puolueet, kun eivät asettaneet asiaa kynnyskysymykseksi hallitusneuvotteluissa. Vaikka pitäisi eläimiä arvottomina ja niiden kärsimystä mitättömänä, niin tämä on isku erityisesti myös nuorten naisten kasvoille.

Eläinten kohtelu on hyvin merkityksellinen yhteiskunnallinen asia. Etelä-Aasiassa syntynyt ja ihmiskunnan älykkäimpien kansojen keskuuteen valtauskonnoksi levinnyt buddhalaisuus korostaa eläinten humaania kohtelua keskeisenä hyvän elämän mittana. Ihmiskunnassa, joka pitää itsekkäästi vain oman lajinsa asioita tärkeinä edistää politiikassa ei ole mitään hienoa.


 

]]>
75 http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278101-turkistarhaus-heikentaa-nuorten-hyvinvointia#comments Eläinsuojelulaki Keskusta Nuorten pahoinvointi Tuotantoeläimet Turkistarhaus Sat, 06 Jul 2019 15:57:20 +0000 Henna Kajava http://hennakajava.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278101-turkistarhaus-heikentaa-nuorten-hyvinvointia
Keskustan vaikea tilanne http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278022-keskustan-vaikea-tilanne <p>Tänään julkaistun Ylen gallupin mukaan keskustan tilanne muuttuu yhä hankalammaksi.</p> <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10509309" title="https://yle.fi/uutiset/3-10509309">https://yle.fi/uutiset/3-10509309</a></p> <p>Kevään ek-vaaleissa keskusta koki pääministeripuolueena murskatappion saamalla vain 13,8%:n kannatuksen. Vaalien jälkeen puolue ilmoitti jäävänsä oppositioon mutta kuitenkin luikahti 5%:n raosta tukemaan Rinteen vihervasemmistolaista hallitusta. Hallituksen menon ehdoiksi keskusta esitti 10 kovaa kynnyskysymystä. Niistä puolue ilmoitti saaneensa yksitoista hallitusohjelmaan ja siksi se on mukana Rinteen hallituksessa.</p> <p>Keskustan kannatus on kuitenkin vaalien jälkeen jatkanut laskuaan ja tämänpäiväisessä gallupissa sen kannatus on enää 11,7 prosenttia. Eli kaikkien aikojen huonoin tulos. Eli ilmeisesti hallitukseen osallistuminen ei ole vakuuttanut keskustan kannattajia. Ylen gallupin tausta-aineiston mukaan keskusta on menettänyt kannatustaan eniten gallup-kärki perussuomalaisille. Myös yhä useampi viljelijä on kokenut puoluekantansa epävarmaksi.</p> <p>Keskustan viime hallituskauden virheet ovat nyt maksussa. Sote- ja maakuntauudistuksen kaatumisesta keskusta voi syyttää vain itseään. Miksi soteuudistukseen piti hallituskriisin uhalla kytkeä maakuntauudistus? Bernerin taksiuudistus johti kaaokseen jne.</p> <p>Yhtenä syynä on varmasti myös keskustan epäselvä johtajuus-tilanne. Juha Sipiklä jatkaa puheenjohtajana vielä syyskuulle, jolloin uusi puheenjohtaja valitaan. Toistaiseksi kisaan ovat ilmoittautuneet Antti Kaikkonen ja Katri Kulmuni, Mika Lintilä pohtii vielä omaa kantaansa.&nbsp; Kaikkonen ja Kulmuni kuuluvat keskustan liberaalisiipeen, mutta onko se keskustan perinteisten kannattajien tahdon mukaista?</p> <p>Moni on jo vuosia ihmetellyt, miksi agraaritaustainen puolue pysyy jatkuvasti Suomessa ns.suurten puolueiden joukossa? Onko nyt keskustan &quot;suuruuden aika&quot; lopullisesti ohi?</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tänään julkaistun Ylen gallupin mukaan keskustan tilanne muuttuu yhä hankalammaksi.

https://yle.fi/uutiset/3-10509309

Kevään ek-vaaleissa keskusta koki pääministeripuolueena murskatappion saamalla vain 13,8%:n kannatuksen. Vaalien jälkeen puolue ilmoitti jäävänsä oppositioon mutta kuitenkin luikahti 5%:n raosta tukemaan Rinteen vihervasemmistolaista hallitusta. Hallituksen menon ehdoiksi keskusta esitti 10 kovaa kynnyskysymystä. Niistä puolue ilmoitti saaneensa yksitoista hallitusohjelmaan ja siksi se on mukana Rinteen hallituksessa.

Keskustan kannatus on kuitenkin vaalien jälkeen jatkanut laskuaan ja tämänpäiväisessä gallupissa sen kannatus on enää 11,7 prosenttia. Eli kaikkien aikojen huonoin tulos. Eli ilmeisesti hallitukseen osallistuminen ei ole vakuuttanut keskustan kannattajia. Ylen gallupin tausta-aineiston mukaan keskusta on menettänyt kannatustaan eniten gallup-kärki perussuomalaisille. Myös yhä useampi viljelijä on kokenut puoluekantansa epävarmaksi.

Keskustan viime hallituskauden virheet ovat nyt maksussa. Sote- ja maakuntauudistuksen kaatumisesta keskusta voi syyttää vain itseään. Miksi soteuudistukseen piti hallituskriisin uhalla kytkeä maakuntauudistus? Bernerin taksiuudistus johti kaaokseen jne.

Yhtenä syynä on varmasti myös keskustan epäselvä johtajuus-tilanne. Juha Sipiklä jatkaa puheenjohtajana vielä syyskuulle, jolloin uusi puheenjohtaja valitaan. Toistaiseksi kisaan ovat ilmoittautuneet Antti Kaikkonen ja Katri Kulmuni, Mika Lintilä pohtii vielä omaa kantaansa.  Kaikkonen ja Kulmuni kuuluvat keskustan liberaalisiipeen, mutta onko se keskustan perinteisten kannattajien tahdon mukaista?

Moni on jo vuosia ihmetellyt, miksi agraaritaustainen puolue pysyy jatkuvasti Suomessa ns.suurten puolueiden joukossa? Onko nyt keskustan "suuruuden aika" lopullisesti ohi?

 

]]>
59 http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278022-keskustan-vaikea-tilanne#comments Kansanrintamahallitus Keskusta Puolueitten kannatus Thu, 04 Jul 2019 11:56:55 +0000 Pekka Lukkala http://1203pl.puheenvuoro.uusisuomi.fi/278022-keskustan-vaikea-tilanne
Puheeni tiedotustilaisuudessa 28.6. http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277817-puheeni-tiedotustilaisuudessa-286 <p>Arvoisat median edustajat!</p><p>Tervetuloa tähän tiedotustilaisuuteen. Olen luvannut tässä tilaisuudessa kertoa ajatukseni keskustan puheenjohtajakilpailuun liittyen sekä käsitellä puolueemme tilaa ja tulevaisuutta. Paavo Väyrysen tapaan en aio tässä nyt käsitellä ihmiskunnan tulevaisuutta, mutta voitte tulla kuppilassa kysymään siitä sitten henkilökohtaisesti tämän jälkeen.</p><p>Suomen keskusta on historiansa pahimmassa kriisissä. Tämä puolue ei ole onnistunut kertomaan äänestäjilleen, minkä takia se on olemassa. Puolueemme ohjelmatyöstä tämä ei ole kiinni. Meillä on erinomaiset, ajassa olevat ohjelmat aivan jokaiselle politiikan sektorille. Ongelma on, että ne eivät kiinnosta ketään sellaisenaan. Emme ole onnistuneet viestimään ohjelmiemme tärkeimpiä kärkiä oikeaan aikaan. Emme ole onnistuneet viestimään, minkä takia on tärkeä olla osa keskustaa tai miten puolueessa voi aidosti vaikuttaa. Emme ole onnistuneet viestimään ylipäätään, mitä me ajamme. Keskustan ajatus, yhteinen aatteellinen liima, on hukassa.</p><p>Keskustan seuraava puheenjohtaja, joka valitaan nyt 9 kuukaudeksi, on hirvittävän suuren haasteen edessä. Olemme tällä hetkellä hallituksessa, jonka hallitusohjelma on varmaankin keskustalaisin koskaan. Tästäkään huolimatta kannatuksemme ei ole kääntynyt rakettimaiseen kasvuun. Politiikka on viihteellistynyt ja digitalisoitunut. Keskustan on lopultakin ymmärrettävä, että sen on osattava jälleen kerran herättää tunteita harmaan ja pragmaattisen yleispolitiikan sijaan. On aika palata takaisin puolueen juurille.</p><p>Meidän on oltava sisäisesti vahvoja ja aatteemme täytyy kirkastaa. Ilman tätä ihmiset eivät voi luottaa puolueeseen ja sen tekemiin valintoihin. Etenkään he eivät voi luottaa näihin valintoihin, ellei heillä ole ollut aitoa mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Kun menimme hallitusneuvotteluihin, haimme mandaattimme nettikyselyllä eduskuntaryhmältä, puoluehallitukselta ja puoluevaltuustolta. Siis puolue-eliitiltä. Sopii kysyä, missä oli rohkeus hakea se mandaatti kaikilta jäseniltämme?&nbsp;</p><p>Emme voi antaa puolueessamme elitismille sijaa. Myös valtaa käyttäessämme meidän on kyettävä aina näkemään se perusta, josta valta nousee. Se nousee jäsenistöltämme, joka on tämän liikkeen kantava voima. Keskustan on aina oltava moni-ilmeinen, koko maan puolue.</p><p>Meidän tulee yhdessä lopettaa pääkaupunkiseudun positiivinen erityiskohtelu ja huolehtia, että koko maata kehitetään tasapuolisesti, etelästä pohjoiseen, lännestä itään. Varmistamme, että politiikalla kehitetään niin pääkaupunkia, kasvukeskuksia ja seutukaupunkeja, kuin myös pienempiä kuntia ja kyliä. Tässä eroamme kaikista muista puolueista. Olemme olleet, ja meidän tulee myös tulevaisuudessa olla, koko maan elinvoimasta huolehtiva puolue. Tämä tiemme on suora ja vapaa; se kulkee sosialismin ja kapitalismin välissä.</p><p>Keskustan on myös palautettava mieleen sen suurin vahvuus. Olemme puolue, jossa katto on korkealla ja seinät leveällä. Joukkoomme mahtuu niin arvokonservatiiveja, kuin arvoliberaaleja, keskustaoikeistolaisia ja myös niitä vasemmalle kallellaan olevia. On minusta äärimmäisen arvokasta, että joukkojamme suuntaa tänä viikonloppuna niin Pride-kulkueeseen kuin Suviseuroillekin. Toiset näkevät tämän uhkana, mutta minusta se on mahdollisuus. Keskustassa olennaista on aina ollut keskitie. Asioiden kaikkien puolien huomioiminen, kompromissin löytäminen ääripäiden keskeltä. Jotkut näkevät keskustalaisuuden mitäänsanomattomana, harmaana, kädenlämpöisenä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kyse on ihan omasta aatesuunnastaan, jolle itseasiassa nykypäivänä keskustelun kärjistyessä ja polarisoituessa on kansankin keskuudessa hyvin suuri tilaus. Harva lopulta haluaa esimerkiksi rajat kokonaan kiinni tai kokonaan auki. Keskustan on uskallettava olla rohkeasti keskellä. Oltava jotain mieltä, mutta rohkeasti keskustalaisia.&nbsp;</p><p>No niin! Aatteellisen saarnan jälkeen on aika mennä itse asiaan. Ympäri Suomen on kansanliike kansanliikkeen sisällä, joka haluaa minusta keskustan seuraavan puheenjohtajan. Olen tästä äärimmäisen otettu ja nöyrä. Kiitokset kaikille, jotka olette olleet minuun yhteydessä. En rehellisesti vielä eilen illalla tiennyt, mitä aion tässä tilaisuudessa lopulta sanoa. Aamulla tämä minulle kuitenkin valkeni.</p><p>Hyvät median edustajat. En ole käytettävissä keskustan puheenjohtajaksi syksyn 2019 puoluekokouksessa. Koen, että oma profiilini on sen verran ristiriitainen ja tunteita herättävä, että en palvelisi puoluetta parhaalla mahdollisella tavalla tässä tehtävässä. En myöskään usko olevani parhaimmillani keskustalaisen keskitien kasvona kärkevän keskustelutapani vuoksi. En myöskään halua olla se henkilö, joka hajottaa koko pohjoisimman Suomen, kun Katri Kulmuni on nyt myös ehdolla. Haluaisin silti, että saamme kisaan mukaan lisää henkilöitä. Kaksi on vasta alku. Kansanliikkeemme johtopaikasta tarvitaan aito kisa, jossa ovat edustettuna jäsenistömme monet eri äänet. Toivon, että puheenjohtajakisan ajan aatteellinen keskustelu on vahvaa ja paras kasvo, kentän kokoava ja erilaiset jäsenemme huomioon ottava puheenjohtaja löytyy. Vahvan kisan ja kentän prässin kautta se on ennenkin löydetty, niin toivottavasti myös syyskuussa Kouvolassa.</p><p>Ilmoitan tässä samalla, että olen käytettävissä keskustan varapuheenjohtajaksi seuraavassa kokouksessa, jossa se on mahdollista. Siihen tehtävään profiilini sopii paremmin kuin hyvin ja olen valmis myös kehittämään puolueen viestintää varapuheenjohtajan asemasta.&nbsp;</p><p>Haluan lopuksi toivottaa onnea kisaan Katrille ja Antille. Toivottavasti myös Mika Lintilälle. Arvostan jokaista, joka laittaa itsensä tällä tavoin likoon kansanliikkeen puolesta. Siitä olen kanssanne kuitenkin eri mieltä, että keskustan puheenjohtajan ei tarvitse olla valtiovarainministeri. Keskustan tulevan puheenjohtajan tärkein tehtävä on uudistaa tämä puolue ja varmistaa, että keskusta on suurta ihmisjoukkoa liikuttava kansanliike myös tulevaisuudessa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Arvoisat median edustajat!

Tervetuloa tähän tiedotustilaisuuteen. Olen luvannut tässä tilaisuudessa kertoa ajatukseni keskustan puheenjohtajakilpailuun liittyen sekä käsitellä puolueemme tilaa ja tulevaisuutta. Paavo Väyrysen tapaan en aio tässä nyt käsitellä ihmiskunnan tulevaisuutta, mutta voitte tulla kuppilassa kysymään siitä sitten henkilökohtaisesti tämän jälkeen.

Suomen keskusta on historiansa pahimmassa kriisissä. Tämä puolue ei ole onnistunut kertomaan äänestäjilleen, minkä takia se on olemassa. Puolueemme ohjelmatyöstä tämä ei ole kiinni. Meillä on erinomaiset, ajassa olevat ohjelmat aivan jokaiselle politiikan sektorille. Ongelma on, että ne eivät kiinnosta ketään sellaisenaan. Emme ole onnistuneet viestimään ohjelmiemme tärkeimpiä kärkiä oikeaan aikaan. Emme ole onnistuneet viestimään, minkä takia on tärkeä olla osa keskustaa tai miten puolueessa voi aidosti vaikuttaa. Emme ole onnistuneet viestimään ylipäätään, mitä me ajamme. Keskustan ajatus, yhteinen aatteellinen liima, on hukassa.

Keskustan seuraava puheenjohtaja, joka valitaan nyt 9 kuukaudeksi, on hirvittävän suuren haasteen edessä. Olemme tällä hetkellä hallituksessa, jonka hallitusohjelma on varmaankin keskustalaisin koskaan. Tästäkään huolimatta kannatuksemme ei ole kääntynyt rakettimaiseen kasvuun. Politiikka on viihteellistynyt ja digitalisoitunut. Keskustan on lopultakin ymmärrettävä, että sen on osattava jälleen kerran herättää tunteita harmaan ja pragmaattisen yleispolitiikan sijaan. On aika palata takaisin puolueen juurille.

Meidän on oltava sisäisesti vahvoja ja aatteemme täytyy kirkastaa. Ilman tätä ihmiset eivät voi luottaa puolueeseen ja sen tekemiin valintoihin. Etenkään he eivät voi luottaa näihin valintoihin, ellei heillä ole ollut aitoa mahdollisuutta vaikuttaa niihin. Kun menimme hallitusneuvotteluihin, haimme mandaattimme nettikyselyllä eduskuntaryhmältä, puoluehallitukselta ja puoluevaltuustolta. Siis puolue-eliitiltä. Sopii kysyä, missä oli rohkeus hakea se mandaatti kaikilta jäseniltämme? 

Emme voi antaa puolueessamme elitismille sijaa. Myös valtaa käyttäessämme meidän on kyettävä aina näkemään se perusta, josta valta nousee. Se nousee jäsenistöltämme, joka on tämän liikkeen kantava voima. Keskustan on aina oltava moni-ilmeinen, koko maan puolue.

Meidän tulee yhdessä lopettaa pääkaupunkiseudun positiivinen erityiskohtelu ja huolehtia, että koko maata kehitetään tasapuolisesti, etelästä pohjoiseen, lännestä itään. Varmistamme, että politiikalla kehitetään niin pääkaupunkia, kasvukeskuksia ja seutukaupunkeja, kuin myös pienempiä kuntia ja kyliä. Tässä eroamme kaikista muista puolueista. Olemme olleet, ja meidän tulee myös tulevaisuudessa olla, koko maan elinvoimasta huolehtiva puolue. Tämä tiemme on suora ja vapaa; se kulkee sosialismin ja kapitalismin välissä.

Keskustan on myös palautettava mieleen sen suurin vahvuus. Olemme puolue, jossa katto on korkealla ja seinät leveällä. Joukkoomme mahtuu niin arvokonservatiiveja, kuin arvoliberaaleja, keskustaoikeistolaisia ja myös niitä vasemmalle kallellaan olevia. On minusta äärimmäisen arvokasta, että joukkojamme suuntaa tänä viikonloppuna niin Pride-kulkueeseen kuin Suviseuroillekin. Toiset näkevät tämän uhkana, mutta minusta se on mahdollisuus. Keskustassa olennaista on aina ollut keskitie. Asioiden kaikkien puolien huomioiminen, kompromissin löytäminen ääripäiden keskeltä. Jotkut näkevät keskustalaisuuden mitäänsanomattomana, harmaana, kädenlämpöisenä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kyse on ihan omasta aatesuunnastaan, jolle itseasiassa nykypäivänä keskustelun kärjistyessä ja polarisoituessa on kansankin keskuudessa hyvin suuri tilaus. Harva lopulta haluaa esimerkiksi rajat kokonaan kiinni tai kokonaan auki. Keskustan on uskallettava olla rohkeasti keskellä. Oltava jotain mieltä, mutta rohkeasti keskustalaisia. 

No niin! Aatteellisen saarnan jälkeen on aika mennä itse asiaan. Ympäri Suomen on kansanliike kansanliikkeen sisällä, joka haluaa minusta keskustan seuraavan puheenjohtajan. Olen tästä äärimmäisen otettu ja nöyrä. Kiitokset kaikille, jotka olette olleet minuun yhteydessä. En rehellisesti vielä eilen illalla tiennyt, mitä aion tässä tilaisuudessa lopulta sanoa. Aamulla tämä minulle kuitenkin valkeni.

Hyvät median edustajat. En ole käytettävissä keskustan puheenjohtajaksi syksyn 2019 puoluekokouksessa. Koen, että oma profiilini on sen verran ristiriitainen ja tunteita herättävä, että en palvelisi puoluetta parhaalla mahdollisella tavalla tässä tehtävässä. En myöskään usko olevani parhaimmillani keskustalaisen keskitien kasvona kärkevän keskustelutapani vuoksi. En myöskään halua olla se henkilö, joka hajottaa koko pohjoisimman Suomen, kun Katri Kulmuni on nyt myös ehdolla. Haluaisin silti, että saamme kisaan mukaan lisää henkilöitä. Kaksi on vasta alku. Kansanliikkeemme johtopaikasta tarvitaan aito kisa, jossa ovat edustettuna jäsenistömme monet eri äänet. Toivon, että puheenjohtajakisan ajan aatteellinen keskustelu on vahvaa ja paras kasvo, kentän kokoava ja erilaiset jäsenemme huomioon ottava puheenjohtaja löytyy. Vahvan kisan ja kentän prässin kautta se on ennenkin löydetty, niin toivottavasti myös syyskuussa Kouvolassa.

Ilmoitan tässä samalla, että olen käytettävissä keskustan varapuheenjohtajaksi seuraavassa kokouksessa, jossa se on mahdollista. Siihen tehtävään profiilini sopii paremmin kuin hyvin ja olen valmis myös kehittämään puolueen viestintää varapuheenjohtajan asemasta. 

Haluan lopuksi toivottaa onnea kisaan Katrille ja Antille. Toivottavasti myös Mika Lintilälle. Arvostan jokaista, joka laittaa itsensä tällä tavoin likoon kansanliikkeen puolesta. Siitä olen kanssanne kuitenkin eri mieltä, että keskustan puheenjohtajan ei tarvitse olla valtiovarainministeri. Keskustan tulevan puheenjohtajan tärkein tehtävä on uudistaa tämä puolue ja varmistaa, että keskusta on suurta ihmisjoukkoa liikuttava kansanliike myös tulevaisuudessa.

]]>
3 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277817-puheeni-tiedotustilaisuudessa-286#comments Keskusta Fri, 28 Jun 2019 09:01:56 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277817-puheeni-tiedotustilaisuudessa-286
Rinteen hallitusta pitää yhdessä vain raha! http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277467-rinteen-hallitusta-pitaa-yhdessa-vain-raha <p>Mika Waltari kirjoitti teoksessaan Sinuhe egyptiläinen orja Kaptahin suuhun verrattoman ja ikiaikaisen viisauden, jossa hän totesi majatalonpidon olevan turvallisin ammatti maan päällä, sillä ihminen juo viiniä suruunsa ja iloonsa, tappioonsa ja voittoihinsa. Eli sellaista tilannetta ei ole etteikö ihminen viiniä joisi.</p><p>Yllättäen tässä vanhassa viisaudessa on myös tietynlainen analogia Antti Rinteen sosialistihallituksen rahankäyttöön. Hallitusohjelmassa on sovittu miljardiluokan menojen lisäämisestä jonka rahoitus perustuu 2% vuosittaisen talouskasvun myötä nousevaan 75% työllisyysasteeseen. Koska kukaan asiantuntija ei pidä tätä mahdollisena, niin Rinne on myös ilmoittanut että miljardinluokan menoja voidaan lisätä myös elvytyksenä jos ja kun talous ei lähde kasvuun.</p><p>Eli koska rahat on päätetty käyttää, niin ne joko käytetään talouskasvun hedelmillä tai elvytyksellä.&nbsp;</p><p>Tiesittekö että Rinteen tulevaisuusinvestoinneissa on myös maksuton ehkäisy alle 25 vuotiaille. Eli myös sellainen logiikka on otettu käyttöön että nimittämällä jotain menolisäystä tulevaisuusinvestoinniksi joka maksaa tulevaisuudessa itsensä takaisin, voidaan järjetöntä rahankylvöä selittää jopa viisaaksi politiikaksi.</p><p>Tätä Rinteen hallitusta ei sido yhteen kuin rahan käyttö. Jotenkin tulee mieleen mielikuva Antti Rinteestä hedelmäpeliautomaattia pelaamassa ja tokaisemassa &quot;suomalainen voittaa aina&quot;.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mika Waltari kirjoitti teoksessaan Sinuhe egyptiläinen orja Kaptahin suuhun verrattoman ja ikiaikaisen viisauden, jossa hän totesi majatalonpidon olevan turvallisin ammatti maan päällä, sillä ihminen juo viiniä suruunsa ja iloonsa, tappioonsa ja voittoihinsa. Eli sellaista tilannetta ei ole etteikö ihminen viiniä joisi.

Yllättäen tässä vanhassa viisaudessa on myös tietynlainen analogia Antti Rinteen sosialistihallituksen rahankäyttöön. Hallitusohjelmassa on sovittu miljardiluokan menojen lisäämisestä jonka rahoitus perustuu 2% vuosittaisen talouskasvun myötä nousevaan 75% työllisyysasteeseen. Koska kukaan asiantuntija ei pidä tätä mahdollisena, niin Rinne on myös ilmoittanut että miljardinluokan menoja voidaan lisätä myös elvytyksenä jos ja kun talous ei lähde kasvuun.

Eli koska rahat on päätetty käyttää, niin ne joko käytetään talouskasvun hedelmillä tai elvytyksellä. 

Tiesittekö että Rinteen tulevaisuusinvestoinneissa on myös maksuton ehkäisy alle 25 vuotiaille. Eli myös sellainen logiikka on otettu käyttöön että nimittämällä jotain menolisäystä tulevaisuusinvestoinniksi joka maksaa tulevaisuudessa itsensä takaisin, voidaan järjetöntä rahankylvöä selittää jopa viisaaksi politiikaksi.

Tätä Rinteen hallitusta ei sido yhteen kuin rahan käyttö. Jotenkin tulee mieleen mielikuva Antti Rinteestä hedelmäpeliautomaattia pelaamassa ja tokaisemassa "suomalainen voittaa aina".

 

]]>
15 http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277467-rinteen-hallitusta-pitaa-yhdessa-vain-raha#comments Elvytys hallitus Keskusta SDP Talouskuri Tue, 18 Jun 2019 10:36:37 +0000 Mikko Kokko http://mikkokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277467-rinteen-hallitusta-pitaa-yhdessa-vain-raha
Vastakkainasettelun aika on nyt http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277434-vastakkainasettelun-aika-on-nyt <p>&nbsp;</p><p>Tasavallan presidentti <strong>Sauli Niinistö</strong> julisti vuoden 2006 presidentinvaaleissa vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Erehdys oli yhtä suuri kuin <strong>Paavo Väyrysellä</strong> aikanaan, kun tämä väitti Neuvostoliiton olevan ikuinen. Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on vuodesta 2006 lähtien lisääntynyt eksponentiaalisesti ja oman arvioni mukaan se tulee lisääntymään entisestään.&nbsp;</p><p>Sosiaalisen median ja nopean viestinnän aikakautena on mahdotonta tehdä aidosti kiinnostavaa politiikkaa ilman vastakkainasettelua. Kaikille kaikkea hyvää syvässä konsensuksessa lupailevien harmaiden yleispoliitikkojen aika on auttamattomasti ohi. Politiikka on viihteellistynyt ja kansa vaatii politiikkaa analysoidessaan, sekä siitä keskustellessaan, tunnetiloja. Mikäli vastuuulliset puolueet eivät osaa vastata näihin tunteisiin, luovutetaan pelikenttä sellaisille oikeisto- tai vasemmistopopulistisille liikkeille, jotka siihen kykenevät.</p><p>Identiteettipolitiikka on vastakkainasettelun ytimessä. On kuitenkin huomattava, että sitäkin voi rakentaa joko negatiivisista tai positiivisista lähtökohdista. Maaseudun ja kaupunkien välinen vastakkainasettelu on jatkunut koko itsenäisyytemme ajan, eikä se ole poistumassa mihinkään. Miksi sen pitäisikään? On aivan selvää, että Suomen kaupungistumista globaaleista megatrendeistä puhuen vaativien intressit ovat vastakkaisia meidän kanssamme, jotka haluamme säilyttää elinvoiman koko maassa.</p><p>Seurasin viikonloppuna tiiviisti vihreiden puoluekokousta. Kaikkien muidenkin kannattaisi. Huomattavan vähälle mediahuomiolle nimittäin jäi, kuinka syvästi vastakkainasettelevaa ja identiteettipoliittista kokouksen retoriikka oli. Vihreät luo itsestään systemaattisesti kuvaa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun keulakuvana, joka tulee kertomaan meille typerille maalaisille, että puuta ja turvetta ei saa polttaa eikä lihaa syödä. Puolueen tekemä puoluekokouspäätös pelkästään vegaanisista tarjoiluista puolueen tilaisuuksissa oli sellaista identiteettipoliittista moraalisäteilyä, että ei mitään rajaa.</p><p>Huomiota on myös syytä kiinnittää vihreiden tuoreen puheenjohtajan <strong>Maria Ohisalon</strong> puheeseen, jossa hän julisti ettei pelkää natseja. &rdquo;Natsit&rdquo; ovat myyttinen ja Suomen olosuhteissa liioiteltu sekä marginaalinen viholliskuva. On kyse muutamasta sekopäästä. Meidän tulisi itse asiassa olla hyvin huolissamme, jos joku joutuisi tässä maassa aidosti pelkäämään natseja. Ohisalo asemoi retoriikallaan vihreät kuitenkin natsien vastaisen taistelun keulakuvaksi aivan kuin muut eduskuntapuolueet eivät natsismia vastaan taistelisi. Ohisalo kehitti viholliskuvan ja aloitti vihreiden taistelun sitä vastaan.&nbsp;</p><p>Olisi myös hyvä muistaa, että vihreät ovat vastuussa todella räikeistä ylilyönneistä ja demonisoinnista, kuten esimerkiksi puolueen entinen kansanedustaja <strong>Antero Vartia </strong>on todennut. Edellistä hallitusta syytettiin suorastaan pahuudesta. Tällainen retoriikka on aivan uskomatonta.</p><p>Mikäli keskusta aikoo menestyä tulevissa vaaleissa, on sen syytä ottaa oppia vihreiden puoluekokouksen retoriikasta. Me emme tule enää menestymään hajuttomuudella ja värittömyydellä, vaan linjaa on kirkastettava. Myös identiteettipolitiikkaan ja vastakkainasetteluun on uskallettava mennä mukaan. Toki riidellä ei pidä pelkästään riitelyn vuoksi, mutta aitojen ristiriitojen esille tuominen vie sekin jo riittävän pitkälle. Vastakkainasettelua pitää hakea politiikan ja aatteiden kautta, ei ihmisiä tai ihmisryhmiä demonisoimalla.<br /><br />Itse rakentamassaan omakotitalossa kaupunkien omakotitaloalueilla asuvat perheet, joilla on takapihalla kylpypalju ja trampoliini, tulevat esimerkiksi kysymään kuka meidän elämäntapaamme puolustaa? Keskustan on välttämätöntä määritellä, millaisten eri elämäntapojen puolustajana se haluaa profiloitua. Politiikka tulee väistämättä kulminoitumaan näihin elämäntapoihin. Esimerkiksi vegaanit ja A-luokan lihansyöjät tulevat molemmat vaatimaan omat puolustajansa. Näillä elämäntavoilla tulee myös olemaan väistämättä keskenään vakavia intressiristiriitoja.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö julisti vuoden 2006 presidentinvaaleissa vastakkainasettelun ajan olevan ohi. Erehdys oli yhtä suuri kuin Paavo Väyrysellä aikanaan, kun tämä väitti Neuvostoliiton olevan ikuinen. Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu on vuodesta 2006 lähtien lisääntynyt eksponentiaalisesti ja oman arvioni mukaan se tulee lisääntymään entisestään. 

Sosiaalisen median ja nopean viestinnän aikakautena on mahdotonta tehdä aidosti kiinnostavaa politiikkaa ilman vastakkainasettelua. Kaikille kaikkea hyvää syvässä konsensuksessa lupailevien harmaiden yleispoliitikkojen aika on auttamattomasti ohi. Politiikka on viihteellistynyt ja kansa vaatii politiikkaa analysoidessaan, sekä siitä keskustellessaan, tunnetiloja. Mikäli vastuuulliset puolueet eivät osaa vastata näihin tunteisiin, luovutetaan pelikenttä sellaisille oikeisto- tai vasemmistopopulistisille liikkeille, jotka siihen kykenevät.

Identiteettipolitiikka on vastakkainasettelun ytimessä. On kuitenkin huomattava, että sitäkin voi rakentaa joko negatiivisista tai positiivisista lähtökohdista. Maaseudun ja kaupunkien välinen vastakkainasettelu on jatkunut koko itsenäisyytemme ajan, eikä se ole poistumassa mihinkään. Miksi sen pitäisikään? On aivan selvää, että Suomen kaupungistumista globaaleista megatrendeistä puhuen vaativien intressit ovat vastakkaisia meidän kanssamme, jotka haluamme säilyttää elinvoiman koko maassa.

Seurasin viikonloppuna tiiviisti vihreiden puoluekokousta. Kaikkien muidenkin kannattaisi. Huomattavan vähälle mediahuomiolle nimittäin jäi, kuinka syvästi vastakkainasettelevaa ja identiteettipoliittista kokouksen retoriikka oli. Vihreät luo itsestään systemaattisesti kuvaa ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun keulakuvana, joka tulee kertomaan meille typerille maalaisille, että puuta ja turvetta ei saa polttaa eikä lihaa syödä. Puolueen tekemä puoluekokouspäätös pelkästään vegaanisista tarjoiluista puolueen tilaisuuksissa oli sellaista identiteettipoliittista moraalisäteilyä, että ei mitään rajaa.

Huomiota on myös syytä kiinnittää vihreiden tuoreen puheenjohtajan Maria Ohisalon puheeseen, jossa hän julisti ettei pelkää natseja. ”Natsit” ovat myyttinen ja Suomen olosuhteissa liioiteltu sekä marginaalinen viholliskuva. On kyse muutamasta sekopäästä. Meidän tulisi itse asiassa olla hyvin huolissamme, jos joku joutuisi tässä maassa aidosti pelkäämään natseja. Ohisalo asemoi retoriikallaan vihreät kuitenkin natsien vastaisen taistelun keulakuvaksi aivan kuin muut eduskuntapuolueet eivät natsismia vastaan taistelisi. Ohisalo kehitti viholliskuvan ja aloitti vihreiden taistelun sitä vastaan. 

Olisi myös hyvä muistaa, että vihreät ovat vastuussa todella räikeistä ylilyönneistä ja demonisoinnista, kuten esimerkiksi puolueen entinen kansanedustaja Antero Vartia on todennut. Edellistä hallitusta syytettiin suorastaan pahuudesta. Tällainen retoriikka on aivan uskomatonta.

Mikäli keskusta aikoo menestyä tulevissa vaaleissa, on sen syytä ottaa oppia vihreiden puoluekokouksen retoriikasta. Me emme tule enää menestymään hajuttomuudella ja värittömyydellä, vaan linjaa on kirkastettava. Myös identiteettipolitiikkaan ja vastakkainasetteluun on uskallettava mennä mukaan. Toki riidellä ei pidä pelkästään riitelyn vuoksi, mutta aitojen ristiriitojen esille tuominen vie sekin jo riittävän pitkälle. Vastakkainasettelua pitää hakea politiikan ja aatteiden kautta, ei ihmisiä tai ihmisryhmiä demonisoimalla.

Itse rakentamassaan omakotitalossa kaupunkien omakotitaloalueilla asuvat perheet, joilla on takapihalla kylpypalju ja trampoliini, tulevat esimerkiksi kysymään kuka meidän elämäntapaamme puolustaa? Keskustan on välttämätöntä määritellä, millaisten eri elämäntapojen puolustajana se haluaa profiloitua. Politiikka tulee väistämättä kulminoitumaan näihin elämäntapoihin. Esimerkiksi vegaanit ja A-luokan lihansyöjät tulevat molemmat vaatimaan omat puolustajansa. Näillä elämäntavoilla tulee myös olemaan väistämättä keskenään vakavia intressiristiriitoja.

]]>
8 http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277434-vastakkainasettelun-aika-on-nyt#comments Elämäntapa Identiteettipolitiikka Keskusta Mon, 17 Jun 2019 14:46:32 +0000 Mikko Kärnä http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277434-vastakkainasettelun-aika-on-nyt
Kepun poliittinen koti palanut – PS vaihtoehto http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277325-kepun-poliittinen-koti-palanut-ps-vaihtoehto <p>Kuten Iltasanomien Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä nähdään, Suomen keskustan monen entisen kannattajan poliittinen koti on palanut. <a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006141832.html">https://www.is.fi/politiikka/art-2000006141832.html</a>.</p><p>Keskustaäänestäjien epäluottamus kertoo syvästä pettymyksestä.</p><p>En tietenkään yritä käännyttää ketään tai halua syyllistyä &rdquo;<em>proselytismiin</em>&rdquo; &ndash; kuten hienosti sanotaan - mutta tällaisessa tilanteessa kun naapurin talo on palanut, on mietittävä sitä miten uskon poliittiseen järjestelmään voi palauttaa. &nbsp;</p><p>Ja mitäpä minä turhaan murehdin&hellip;suomalaisen poliittinen vakaumus ei horju helppoheikki-puheista. Se syntyy syvällisestä harkinnasta ja pohdinnasta. Juurevilla keskustalaisilla on usein takanaan sukupolvia kestänyt uskollisuus eikä se horju tuulissa&hellip;mutta on hyvä kylvää sananen.</p><p>Ehkä se kantaa satoa.</p><p>Kuten virressä 192 kauniisti lauletaan: &rdquo;&hellip;<em>kylväjä lähti kylvämään</em>&hellip;&rdquo;</p><p>Tai kuten Jope Ruonansuu sanoo: &rdquo;<em>Aattelepa ite, no mite, no site että käyttäisit omaa päätäs ettei sun juttujas toiset säätäs</em>&rdquo;</p><p>**</p><p>Perussuomalaisen puolueen &rdquo;tehdasasetuksissa&rdquo; on syvä kiintymys suomalaiseen maahan ja kotimaisiin maanviljelijöihin. Heidän tärkeään työhönsä. Me emme hylkää teitä EU:n edessä vaan puolustamme suomalaista ruuantuotantoa. Peukutamme puimuria, jota suomalainen maanviljelijä ajaa Suomessa. Ideologisessa mielessä monet Santeri Alkion opetuksen ovat meilläkin oikeasti arvossa. Edistysusko, itsekasvatus, tasa-arvo ja tasavaltalaisuus kelpaavat meillekin.</p><p>&rdquo;Perussuomalaisessa perheessä&rdquo; on rosoa ja sisua. Meillä on kuitenkin ainoa tosi demokraattinen puolue, jossa jokaisella jäsenellä on yksi ääni. Ei enempää eikä vähempää.</p><p>Sitten ne huonot puolet: henkilökohtaisen menestyksen odottamisen takia PS ei ole paras puolue. Meiltä ei voi odottaa poliittisia virkanimityksiä sillä uskomme siihen, että parhaalle naiselle tai miehellä on annettava mahdollisuus. Me emme saa rahaa rakennusliikkeiltä tai ulkomaalaisilta kaasuyhtiöiltä. Meille ei heru jenin jeniä eikä kopeekan kopeekkaa.</p><p>Sitten toinen ikävä juttu: media on usutettu meitä vastaan ja se haukkuu meitä rätväkkäästi ansaitakseen &rdquo;oman luunsa&rdquo; eliitin pöydältä. Meillä on myös omat ramakat keskinäiset riitamme mutta se kertoo siitä, että tässä &rdquo;panoksessa&rdquo; on vielä hiiva jäljellä. Muissa se on jo kuollut. Meillä pelaa vain kansanvalta eikä rahan mahti edusta mitään.</p><p>Sitten ne hyvät puolet: PS on ihmisten puolue.</p><p>Suomen suurin poliittinen voima on kaikesta edellisestä huolimatta ja juuri siksi se vaihtoehto, jota kannattaa hiljaa mielessään miettiä.</p><p>**</p><p>Parasta kesää kaikille &ndash; Juhannus lähestyy! Se on ihan kohta!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kuten Iltasanomien Taloustutkimuksella teettämästä kyselystä nähdään, Suomen keskustan monen entisen kannattajan poliittinen koti on palanut. https://www.is.fi/politiikka/art-2000006141832.html.

Keskustaäänestäjien epäluottamus kertoo syvästä pettymyksestä.

En tietenkään yritä käännyttää ketään tai halua syyllistyä ”proselytismiin” – kuten hienosti sanotaan - mutta tällaisessa tilanteessa kun naapurin talo on palanut, on mietittävä sitä miten uskon poliittiseen järjestelmään voi palauttaa.  

Ja mitäpä minä turhaan murehdin…suomalaisen poliittinen vakaumus ei horju helppoheikki-puheista. Se syntyy syvällisestä harkinnasta ja pohdinnasta. Juurevilla keskustalaisilla on usein takanaan sukupolvia kestänyt uskollisuus eikä se horju tuulissa…mutta on hyvä kylvää sananen.

Ehkä se kantaa satoa.

Kuten virressä 192 kauniisti lauletaan: ”…kylväjä lähti kylvämään…”

Tai kuten Jope Ruonansuu sanoo: ”Aattelepa ite, no mite, no site että käyttäisit omaa päätäs ettei sun juttujas toiset säätäs

**

Perussuomalaisen puolueen ”tehdasasetuksissa” on syvä kiintymys suomalaiseen maahan ja kotimaisiin maanviljelijöihin. Heidän tärkeään työhönsä. Me emme hylkää teitä EU:n edessä vaan puolustamme suomalaista ruuantuotantoa. Peukutamme puimuria, jota suomalainen maanviljelijä ajaa Suomessa. Ideologisessa mielessä monet Santeri Alkion opetuksen ovat meilläkin oikeasti arvossa. Edistysusko, itsekasvatus, tasa-arvo ja tasavaltalaisuus kelpaavat meillekin.

”Perussuomalaisessa perheessä” on rosoa ja sisua. Meillä on kuitenkin ainoa tosi demokraattinen puolue, jossa jokaisella jäsenellä on yksi ääni. Ei enempää eikä vähempää.

Sitten ne huonot puolet: henkilökohtaisen menestyksen odottamisen takia PS ei ole paras puolue. Meiltä ei voi odottaa poliittisia virkanimityksiä sillä uskomme siihen, että parhaalle naiselle tai miehellä on annettava mahdollisuus. Me emme saa rahaa rakennusliikkeiltä tai ulkomaalaisilta kaasuyhtiöiltä. Meille ei heru jenin jeniä eikä kopeekan kopeekkaa.

Sitten toinen ikävä juttu: media on usutettu meitä vastaan ja se haukkuu meitä rätväkkäästi ansaitakseen ”oman luunsa” eliitin pöydältä. Meillä on myös omat ramakat keskinäiset riitamme mutta se kertoo siitä, että tässä ”panoksessa” on vielä hiiva jäljellä. Muissa se on jo kuollut. Meillä pelaa vain kansanvalta eikä rahan mahti edusta mitään.

Sitten ne hyvät puolet: PS on ihmisten puolue.

Suomen suurin poliittinen voima on kaikesta edellisestä huolimatta ja juuri siksi se vaihtoehto, jota kannattaa hiljaa mielessään miettiä.

**

Parasta kesää kaikille – Juhannus lähestyy! Se on ihan kohta!

]]>
33 http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277325-kepun-poliittinen-koti-palanut-ps-vaihtoehto#comments Keskusta Perussuomalainen puolue Santeri Alkio Fri, 14 Jun 2019 09:39:03 +0000 Arto Luukkanen http://artoluukkanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277325-kepun-poliittinen-koti-palanut-ps-vaihtoehto
Avoin kirje keskustalaisille ja puheenjohtajavalinnasta kiinnostuneille http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277297-avoin-kirje-keskustalaisille-ja-puheenjohtajavalinnasta-kiinnostuneille <p>Keskusta on poliittinen kotini. Lähdin aikoinaan mukaan keskustanuoriin Vaalassa lukioikäisenä. Aloitin poliittisen vaikuttajatyön Kainuun nuorten piirin hallituksen varajäsenyydestä. Perustin omaan kotikuntaan nuorten paikallisyhdistyksen. Muutin 1999 Turkuun. Opiskelin Turun yliopistossa valtiotieteen maisteriksi. Kuljin keskustanuorten valtakunnallisissa tapahtumissa ja tulin valittua Nuoren Keskustan Liiton hallitukseen. &nbsp;Olin erittäin kiinnostunut ohjelmatyöstä ja teimme porukalla keskustanuorille uuden ohjelman ja Suomen ensimmäisen ruokapoliittisen ohjelman.</p><p>Keskustanuorissa toimin varapuheenjohtajana ja Pohjoismaiden Keskustanuorissa puheenjohtajana. Olin ehdolla kerran Europan parlamenttiin ja kaksi kertaa eduskuntaan. 2004 pääsin ensiyrittämällä Turun kaupunginvaltuuston. 3000 ääntä muualta muuttaneelle nuorella oli kova tulos 2007 eduskuntavaaleissa. 2007 keväällä työ vei Helsinkiin Suomen Kuntaliittoon, ja 2009 minut valittiin Vaalan kunnanjohtajaksi yhtenä kautta-aikain nuorimpana naisena.</p><p>Minulta on kysytty, miksi en ole lähtenyt eduskuntavaaliehdokkaaksi Oulun vaalipiiristä. Perheemme lapset ovat syntyneet 2011 ja 2013. Elämäntilanteet tuolloin eivät tukeneet ehdokkuutta. 2019 vaaleihin koin lähtemisen hankalaksi, koska olimme juuri muuttaneet Kuhmoon ja Oulun vaalipiirissä ehdokkaaksi hakeudutaan jäsenvaalin kautta. Ehdokkaana oli myös Kuhmon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tuomas Kettunen. Tuomas teki näissä vaaleissa erinomaisen tuloksen ja on 1. varaedustaja.</p><p>Puheenjohtajakilpailun ehdokkuuden harkita tuli minulle itselleni yllätyksenä muiden pyynnöstä. Kun Annika Saarikko ilmoitti, että ei ole käytettävissä, kyselyjen määrä lisääntyi. Koin velvollisuudekseni aidosti harkita tilannetta. Koska hoidan kaupunginjohtajan virkaa, joka on hyvin täysipainoista ajankäytön suhteen, minulla ei ollut kevään aikana riittävästi mahdollisuutta pohtia asiaa ja käydä tarpeellisia keskusteluja teemasta. Toki osallistuin kahteen piirikokoukseen ja kirjoitin teemasta kaksi <a href="http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275812-pelkka-tolkun-politiikka-ei-riita-keskustan-linjaksi">blogia</a>, joista toisen kansanedustaja Mikko Kärnän kanssa<a href="http://mikkokarna.puheenvuoro.uusisuomi.fi/274948-miksi-olemme-keskustalaisia"> Keskustan aatteesta</a>. Nyt loman aikana minulla on ollut mahdollisuus jäsentää ajatuksiani. Olen lisäksi saanut käydä kymmeniä pitkiä ja erittäin mielenkiintoisia keskusteluja teeman ympärillä.</p><p>Olen päätynyt esittämään ratkaisuksi sitä, että tuleva Keskustan puheenjohtaja keskittyisi kesään 2020 saakka puolueen johtamiseen. Hän mittauttaisi kannatuksensa uudelleen kesällä 2020 ja siirtyisi ministeriryhmän jäseneksi.</p><p>Tässä mallissa on haasteensa. Ensinnäkin, jos ehdokas on eduskuntaryhmän ulkopuolelta, syntyy kysymys kansan mandaatista. On kuitenkin niin, että puoluekokous valitsee itse itselleen puheenjohtajan. Mikään sääntö ei sano, että puheenjohtajan tulisi olla kansanedustaja. Näin vain on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ollut.&nbsp; Mandaatti haetaan siis jäsenistöltä, ei yksittäisen vaalipiirin äänestäjiltä.</p><p>Toinen haaste liittyy siihen, että eduskunta on paikka, jossa kansallinen poliittinen keskustelu käydään ja puheenjohtaja jäisi tämän debatin ulkopuolelle. Tämä on totta, mutta samalla on totta, että politiikan areenat ja tekotavat ovat merkittävästi muuttuneet. Johtaja itsessään on media jos osaa sen oivaltavasti hyödyntää. Viestinnällisesti onnistuakseen malli vaatii saumatonta yhteistyötä eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän kanssa.</p><p>Kolmas kysymys liittyy ns. kaksilla rattailla ajamiseen, josta voivat syyttää muut hallituspuolueet. Tämäkin kysymys saadaan torpattua saumattomalla yhteistyöllä. Sen sijaan riskinä mallissa on tulevan puheenjohtajan ja eduskuntaryhmän välinen luottamus ja tai paremminkin sen puuttuminen. Kuten myös ministeriryhmän ja puheenjohtajan välille mahdollisesti syntyvä jännite. Puolueen ollessa kannatukseltaan tässä kurjassa tilanteessa, tuollainen vastakkainasettelu ei tekisi puolueelle hyvää ja media ottaisi siitä kaiken ilon irti.</p><p>Olen halunnut tuoda tämän mallin kuitenkin esille, koska tarvitsemme Keskustassa uutta ajattelua niin politiikan tekemisen tavoissa, että oman aatteemme esilletuomisessa. Emme saa kangistua ajattelemaan, että näin on tehtävä, koska näin on aina tehty. Emme saa ensimmäisinä nostaa käsiä ylös ja huudahtaa &rdquo;mahdotonta&rdquo;. Mikään ei ole kun etsitään luova ratkaisu ja yhteinen tahtotila löytyy. Malli antaisi mahdollisuuden myös jollekin kansanedustajistamme tehdä valinnan asettua ehdokkaaksi ilmoittamalla, että keskittyy puheenjohtajan tehtävään.</p><p>Politiikassa momentum tulee ja momentum menee. Sitä ei tule toista kertaa, eikä voi ajatella niin, että aikani ei ole vielä vaan se on myöhemmin. Henkilökohtaisesti kannattaa myös arvioida jääkö tilanteen hyödyntämättä jättäminen harmittamaan myöhemmin. Tiedostan, että tässä on minun potentiaalinen momentum. &nbsp;Hyvä johtaja tunnistaa myös omat kykynsä ja pystyy muodostamaan tilannekuvan, jonka turvin kykenee tekemään päätöksiä ja ratkaisemaan tilanteita. Ne eivät tällöin jää myöhemmin harmittamaan tai pohdituttamaan.</p><p>Eräs keskustakonkari kommentoi minulle, että hyvin rakennettu pohja synnyttää luottamuksen, joka ei pienistä värähtele. Hän on oikeassa. Vaikka minulla on vankka pohja puolueen piirissä, niin olen ollut kymmenen vuotta poissa. Keskustalaiset laajat joukot eivät tunne minua. En myöskään ole voinut olla läsnä uuden eduskuntaryhmän ryhmäytyessä. Luottamuksen synnyttäminen vaatisi aikaa ja johtajuuteni olisi kovin altis värähtelylle.</p><p>Haluan tälle kansanliikkeelle parasta. Tässä tilanteessa mahdollinen valintani puolueen puheenjohtajaksi voisi olla se kaivattu piristysruiske puolueelle, mutta samalla se voisi olla johtajuuden näkökulmasta liian suuri riski ja valintani voisi johtaa myös jännitteiden korostumiseen. Se ei tekisi puolueellemme hyvää. En lähde ehdokkaaksi Keskustan puheenjohtajan tehtävään. Olen tehnyt tämän päätöksen tänään Kuhmossa takapihallamme ja auringon paistaessa, yksin.</p><p>Pitää myös muistaa, että Keskustan kannatus ei välttämättä nouse takaisin siihen mitä se on ollut tai nousuun menee aikaa. Tulevat kunnallisvaalit ovat meille erityisen tärkeät uusien aktiivien saamiseksi mukaan. Meidän pitää syksystä lähtien luoda puolueeseen sellainen imu, että kykenemme houkuttelemaan mukaan toimintaan uusia ihmisiä ja kaltaisiani puolueen kertaalleen jättäneitä. Olen esittänyt malliksi periaateohjelmalähtöistä paikkalisen vaaliohjelman laatimista kuntakohtaisesti.</p><p>Näiden kuukausien aikana minulle on kuitenkin tullut selväksi, että kaltaiselleni persoonalle olisi puolueessa kysyntää. Minulla on myös sisäinen palo olla mukana tässä kansanliikkeessä. Siksi olen päättänyt, että tulen mukaan toimintaan uudelleen. Haluan herätellä keskustelua sosiaalisen median ryhmissä, sparrata ja auttaa sillä kokemuksella mikä minulla on. Lähden tavoittelemaan myös puoluevaltuuston jäsenyyttä Pohjois-Pohjanmaan piiristä ja jos sen saan, olen valmis asettumaan ehdolle puoluevaltuuston johtoon. Koen, että siltä paikalta voisin olla uudistamassa Keskustaa, puolueemme keskustelukulttuuria ja tuomassa keskustan kärkeen uudet kasvot. Keskusta on muutakin kuin hallituspuolue ja vaaliorganisaatio, se on kansaliike jonka tulemme päivittämään 2020 luvulle.</p><p>Lopuksi. Keskusta on aina ollut uudistusmielinen ja radikaalisdemokraatinen liberaali kansanliike. Mielissämme kansa nousee ja kansanvalta etenee. Emme saa taantua puolivillaiseksi tolkun puolueeksi ja maltilliseksi Keskustaksi. Meidän on kyettävä olemaan radikaali keskustalainen vaihtoehto,&nbsp; joka ei kumartele korporaatioille tai etujärjestöille. Emme saa antaa muiden määritellä mitä Keskusta on vaan meidän tulee itse jykevästi tuoda esille periaateohjelmalinjauksiamme suhteessa päivänpolitiikkaan. On tehtävä selväksi miksi kannattaa äänestää keskustaa.</p><p>Kiitollisena kaikesta kannustuksesta, jota olen saanut ja siitä, että saan olla tämän puolueen jäsen</p><p>Tytti Määttä</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Keskusta on poliittinen kotini. Lähdin aikoinaan mukaan keskustanuoriin Vaalassa lukioikäisenä. Aloitin poliittisen vaikuttajatyön Kainuun nuorten piirin hallituksen varajäsenyydestä. Perustin omaan kotikuntaan nuorten paikallisyhdistyksen. Muutin 1999 Turkuun. Opiskelin Turun yliopistossa valtiotieteen maisteriksi. Kuljin keskustanuorten valtakunnallisissa tapahtumissa ja tulin valittua Nuoren Keskustan Liiton hallitukseen.  Olin erittäin kiinnostunut ohjelmatyöstä ja teimme porukalla keskustanuorille uuden ohjelman ja Suomen ensimmäisen ruokapoliittisen ohjelman.

Keskustanuorissa toimin varapuheenjohtajana ja Pohjoismaiden Keskustanuorissa puheenjohtajana. Olin ehdolla kerran Europan parlamenttiin ja kaksi kertaa eduskuntaan. 2004 pääsin ensiyrittämällä Turun kaupunginvaltuuston. 3000 ääntä muualta muuttaneelle nuorella oli kova tulos 2007 eduskuntavaaleissa. 2007 keväällä työ vei Helsinkiin Suomen Kuntaliittoon, ja 2009 minut valittiin Vaalan kunnanjohtajaksi yhtenä kautta-aikain nuorimpana naisena.

Minulta on kysytty, miksi en ole lähtenyt eduskuntavaaliehdokkaaksi Oulun vaalipiiristä. Perheemme lapset ovat syntyneet 2011 ja 2013. Elämäntilanteet tuolloin eivät tukeneet ehdokkuutta. 2019 vaaleihin koin lähtemisen hankalaksi, koska olimme juuri muuttaneet Kuhmoon ja Oulun vaalipiirissä ehdokkaaksi hakeudutaan jäsenvaalin kautta. Ehdokkaana oli myös Kuhmon kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Tuomas Kettunen. Tuomas teki näissä vaaleissa erinomaisen tuloksen ja on 1. varaedustaja.

Puheenjohtajakilpailun ehdokkuuden harkita tuli minulle itselleni yllätyksenä muiden pyynnöstä. Kun Annika Saarikko ilmoitti, että ei ole käytettävissä, kyselyjen määrä lisääntyi. Koin velvollisuudekseni aidosti harkita tilannetta. Koska hoidan kaupunginjohtajan virkaa, joka on hyvin täysipainoista ajankäytön suhteen, minulla ei ollut kevään aikana riittävästi mahdollisuutta pohtia asiaa ja käydä tarpeellisia keskusteluja teemasta. Toki osallistuin kahteen piirikokoukseen ja kirjoitin teemasta kaksi blogia, joista toisen kansanedustaja Mikko Kärnän kanssa Keskustan aatteesta. Nyt loman aikana minulla on ollut mahdollisuus jäsentää ajatuksiani. Olen lisäksi saanut käydä kymmeniä pitkiä ja erittäin mielenkiintoisia keskusteluja teeman ympärillä.

Olen päätynyt esittämään ratkaisuksi sitä, että tuleva Keskustan puheenjohtaja keskittyisi kesään 2020 saakka puolueen johtamiseen. Hän mittauttaisi kannatuksensa uudelleen kesällä 2020 ja siirtyisi ministeriryhmän jäseneksi.

Tässä mallissa on haasteensa. Ensinnäkin, jos ehdokas on eduskuntaryhmän ulkopuolelta, syntyy kysymys kansan mandaatista. On kuitenkin niin, että puoluekokous valitsee itse itselleen puheenjohtajan. Mikään sääntö ei sano, että puheenjohtajan tulisi olla kansanedustaja. Näin vain on yhtä poikkeusta lukuun ottamatta ollut.  Mandaatti haetaan siis jäsenistöltä, ei yksittäisen vaalipiirin äänestäjiltä.

Toinen haaste liittyy siihen, että eduskunta on paikka, jossa kansallinen poliittinen keskustelu käydään ja puheenjohtaja jäisi tämän debatin ulkopuolelle. Tämä on totta, mutta samalla on totta, että politiikan areenat ja tekotavat ovat merkittävästi muuttuneet. Johtaja itsessään on media jos osaa sen oivaltavasti hyödyntää. Viestinnällisesti onnistuakseen malli vaatii saumatonta yhteistyötä eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän kanssa.

Kolmas kysymys liittyy ns. kaksilla rattailla ajamiseen, josta voivat syyttää muut hallituspuolueet. Tämäkin kysymys saadaan torpattua saumattomalla yhteistyöllä. Sen sijaan riskinä mallissa on tulevan puheenjohtajan ja eduskuntaryhmän välinen luottamus ja tai paremminkin sen puuttuminen. Kuten myös ministeriryhmän ja puheenjohtajan välille mahdollisesti syntyvä jännite. Puolueen ollessa kannatukseltaan tässä kurjassa tilanteessa, tuollainen vastakkainasettelu ei tekisi puolueelle hyvää ja media ottaisi siitä kaiken ilon irti.

Olen halunnut tuoda tämän mallin kuitenkin esille, koska tarvitsemme Keskustassa uutta ajattelua niin politiikan tekemisen tavoissa, että oman aatteemme esilletuomisessa. Emme saa kangistua ajattelemaan, että näin on tehtävä, koska näin on aina tehty. Emme saa ensimmäisinä nostaa käsiä ylös ja huudahtaa ”mahdotonta”. Mikään ei ole kun etsitään luova ratkaisu ja yhteinen tahtotila löytyy. Malli antaisi mahdollisuuden myös jollekin kansanedustajistamme tehdä valinnan asettua ehdokkaaksi ilmoittamalla, että keskittyy puheenjohtajan tehtävään.

Politiikassa momentum tulee ja momentum menee. Sitä ei tule toista kertaa, eikä voi ajatella niin, että aikani ei ole vielä vaan se on myöhemmin. Henkilökohtaisesti kannattaa myös arvioida jääkö tilanteen hyödyntämättä jättäminen harmittamaan myöhemmin. Tiedostan, että tässä on minun potentiaalinen momentum.  Hyvä johtaja tunnistaa myös omat kykynsä ja pystyy muodostamaan tilannekuvan, jonka turvin kykenee tekemään päätöksiä ja ratkaisemaan tilanteita. Ne eivät tällöin jää myöhemmin harmittamaan tai pohdituttamaan.

Eräs keskustakonkari kommentoi minulle, että hyvin rakennettu pohja synnyttää luottamuksen, joka ei pienistä värähtele. Hän on oikeassa. Vaikka minulla on vankka pohja puolueen piirissä, niin olen ollut kymmenen vuotta poissa. Keskustalaiset laajat joukot eivät tunne minua. En myöskään ole voinut olla läsnä uuden eduskuntaryhmän ryhmäytyessä. Luottamuksen synnyttäminen vaatisi aikaa ja johtajuuteni olisi kovin altis värähtelylle.

Haluan tälle kansanliikkeelle parasta. Tässä tilanteessa mahdollinen valintani puolueen puheenjohtajaksi voisi olla se kaivattu piristysruiske puolueelle, mutta samalla se voisi olla johtajuuden näkökulmasta liian suuri riski ja valintani voisi johtaa myös jännitteiden korostumiseen. Se ei tekisi puolueellemme hyvää. En lähde ehdokkaaksi Keskustan puheenjohtajan tehtävään. Olen tehnyt tämän päätöksen tänään Kuhmossa takapihallamme ja auringon paistaessa, yksin.

Pitää myös muistaa, että Keskustan kannatus ei välttämättä nouse takaisin siihen mitä se on ollut tai nousuun menee aikaa. Tulevat kunnallisvaalit ovat meille erityisen tärkeät uusien aktiivien saamiseksi mukaan. Meidän pitää syksystä lähtien luoda puolueeseen sellainen imu, että kykenemme houkuttelemaan mukaan toimintaan uusia ihmisiä ja kaltaisiani puolueen kertaalleen jättäneitä. Olen esittänyt malliksi periaateohjelmalähtöistä paikkalisen vaaliohjelman laatimista kuntakohtaisesti.

Näiden kuukausien aikana minulle on kuitenkin tullut selväksi, että kaltaiselleni persoonalle olisi puolueessa kysyntää. Minulla on myös sisäinen palo olla mukana tässä kansanliikkeessä. Siksi olen päättänyt, että tulen mukaan toimintaan uudelleen. Haluan herätellä keskustelua sosiaalisen median ryhmissä, sparrata ja auttaa sillä kokemuksella mikä minulla on. Lähden tavoittelemaan myös puoluevaltuuston jäsenyyttä Pohjois-Pohjanmaan piiristä ja jos sen saan, olen valmis asettumaan ehdolle puoluevaltuuston johtoon. Koen, että siltä paikalta voisin olla uudistamassa Keskustaa, puolueemme keskustelukulttuuria ja tuomassa keskustan kärkeen uudet kasvot. Keskusta on muutakin kuin hallituspuolue ja vaaliorganisaatio, se on kansaliike jonka tulemme päivittämään 2020 luvulle.

Lopuksi. Keskusta on aina ollut uudistusmielinen ja radikaalisdemokraatinen liberaali kansanliike. Mielissämme kansa nousee ja kansanvalta etenee. Emme saa taantua puolivillaiseksi tolkun puolueeksi ja maltilliseksi Keskustaksi. Meidän on kyettävä olemaan radikaali keskustalainen vaihtoehto,  joka ei kumartele korporaatioille tai etujärjestöille. Emme saa antaa muiden määritellä mitä Keskusta on vaan meidän tulee itse jykevästi tuoda esille periaateohjelmalinjauksiamme suhteessa päivänpolitiikkaan. On tehtävä selväksi miksi kannattaa äänestää keskustaa.

Kiitollisena kaikesta kannustuksesta, jota olen saanut ja siitä, että saan olla tämän puolueen jäsen

Tytti Määttä

]]>
8 http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277297-avoin-kirje-keskustalaisille-ja-puheenjohtajavalinnasta-kiinnostuneille#comments Keskusta Politiikka Puheenjohaja Thu, 13 Jun 2019 11:59:20 +0000 Tytti Määttä http://tyttimtt.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277297-avoin-kirje-keskustalaisille-ja-puheenjohtajavalinnasta-kiinnostuneille
Hoitovapaauudistus meni mönkään http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277256-hoitovapaauudistus-meni-monkaan <p>&nbsp;</p><p>Hallituksen perhevapaaudistuksessa näkyy Keskustapuolueen vanhoillisen siiven kädenjälki.</p><p>Jos työllisyyden lisääminen on hallituksen prioriteeteissa etusijalla, niin suurellla todennäköisyydellä, tämä ratkaisu ei sitä tue. Vaikutus voi olla päinvastainen.</p><p>On sääli, että Suomi ei päässyt tässä&nbsp; molempien vanhempien työllistymisen ja tasa - arvoisempien valinnanamahdollisuuksien kanssa muiden Pohjoismaiden tasolle.</p><p>&quot;Yksi <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/279474-juuri-nyt-juha-sipila-antoi-vastauksen-antti-rinteelle">keskustan kynnyskysymyksistä</a> hallitusneuvotteluissa oli se, että perhevapaauudistuksen on oltava parannus nykyiseen järjestelmään. Keskusta on <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/270702-suomeen-syntyy-halyttavan-vahan-vauvoja-tassa-keskustan-ratkaisut-puolue-pitaa-kiinni">linjannut</a>, että kotihoidontukea ei saa lyhentää ja että ansiosidonnaisen perhevapaakauden isien osuuden pidentäminen ei saa vaikuttaa äitien osuuteen lyhentävästi.&quot;</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/282860-ek-pettyi-raskaasti-hallituksen-perhevapaauudistus-tyollisyytta-heikentava-milla-tama" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/282860-ek-pettyi-raskaasti-hallituksen-perhevapaauudistus-tyollisyytta-heikentava-milla-tama">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/282860-ek-pettyi-raskaasti-hallituksen-...</a></p><p><a href="http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273790-naisen-asema-tyoelamassa-on-huono" title="http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273790-naisen-asema-tyoelamassa-on-huono">http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273790-naisen-asema-tyoelamassa-o...</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Hallituksen perhevapaaudistuksessa näkyy Keskustapuolueen vanhoillisen siiven kädenjälki.

Jos työllisyyden lisääminen on hallituksen prioriteeteissa etusijalla, niin suurellla todennäköisyydellä, tämä ratkaisu ei sitä tue. Vaikutus voi olla päinvastainen.

On sääli, että Suomi ei päässyt tässä  molempien vanhempien työllistymisen ja tasa - arvoisempien valinnanamahdollisuuksien kanssa muiden Pohjoismaiden tasolle.

"Yksi keskustan kynnyskysymyksistä hallitusneuvotteluissa oli se, että perhevapaauudistuksen on oltava parannus nykyiseen järjestelmään. Keskusta on linjannut, että kotihoidontukea ei saa lyhentää ja että ansiosidonnaisen perhevapaakauden isien osuuden pidentäminen ei saa vaikuttaa äitien osuuteen lyhentävästi."

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/282860-ek-pettyi-raskaasti-hallituksen-perhevapaauudistus-tyollisyytta-heikentava-milla-tama

http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273790-naisen-asema-tyoelamassa-on-huono

 

 

]]>
4 http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277256-hoitovapaauudistus-meni-monkaan#comments Hoitovapaauudistus Keskusta Wed, 12 Jun 2019 10:58:16 +0000 Liisa Polameri http://demoni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277256-hoitovapaauudistus-meni-monkaan
Kyllä Antti Kaikkonen lähtee – Junailtiinko yksi haastaja jo sivuun? http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277189-kylla-antti-kaikkonen-lahtee-junailtiinko-yksi-haastaja-jo-sivuun <p>Kannatusvaikeuksien kanssa painivan keskustan puheenjohtajapeli on lähtenyt toden teolla liikkeelle nyt, kun ministerit on valittu ja Antti Rinteen (sd) hallitus aloittanut.</p><p>&rdquo;Ministerivalintojen jälkeen tilanne on selvästi aktivoitunut keskustassa&rdquo;, sanoo keskustavaikuttaja Tytti Määttä, joka itsekin pohtii puheenjohtajakilpailuun osallistumista. Hän toimii Kuhmon kaupunginjohtajana.</p><p>&rdquo;Pohdin juhannukseen kestävän loman aikana perinpohjaisesti, lähdenkö ehdolle. Yhteydenottoja on tullut kymmeniä viikonlopun aikana&rdquo;, Määttä kertoo Uudelle Suomelle.</p><p>Keskustan ministerivalinnat tehtiin viime viikolla, jolloin Rinteen johtama hallitus pääsi aloittamaan. Keskusta sai hallitukseen viisi ministeriä, joista ainakin yksi, ehkä kaksi lähtee tavoittelemaan puolueen puheenjohtajuutta Kouvolassa 7.9. pidettävään ylimääräiseen puoluekokoukseen.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kisan ensimmäinen iso liike</strong>, kansanedustaja ja puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk) ilmoitus kisaan lähdöstä on keskustalähteiden mukaan enää ajan kysymys. Esimerkiksi toisen kauden kansanedustaja ja elinkeinoministeri Katri Kulmunin osallistumista ei pidetä aivan yhtä varmana.</p><p>Kulmuni kommentoi osallistumistaan Uudelle Suomelle viime torstaina Helsingin Säätytalolla näin: &rdquo;Kerron ratkaisustani lähempänä puoluekokousta. Tässä on vielä hetki aikaa.&rdquo;</p><p>Viidettä kauttaan eduskunnassa toimiva Kaikkonen puolestaan on<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/278647-antti-kaikkonen-teen-paatoksen-ennen-juhannussaunaan-menoa"> ilmoittanut julkisuuteen kertovansa ennen juhannusta aikeistaan.</a></p><p>&rdquo;Asia on harkinnassa. Teen päätöksen ennen juhannussaunaan menoa&rdquo;, hän tviittasi huhtikuun lopulla.</p><p>Uusi Suomi esitti Kaikkoselle tänään kysymyksen, onko muutosta tai täydentämistä tuohon tullut. Vastaus oli, että lausunto on tuossa muodossa edelleen voimassa.</p><p>Kaikkosen tietä puheenjohtajapelissä saattoi tasoittaa viime viikolla saatu selvyys hänen kelpoisuudestaan ministerin tehtäviin. Kelpoisuus selvitettiin, koska hänellä on luottamusaseman väärinkäytöstä saatu viiden kuukauden ehdollinen vankeustuomio Nuorisosäätiön takavuosien tekemisistä.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/282392-tapaus-antti-kaikkonen-nain-oikeuskansleri-perustelee-linjaansa">Oikeuskansleri Tuomas Pöysti totesi</a>, ettei &rdquo;oikeudellista estettä kansanedustaja Kaikkosen nimitykselle ministerin tehtävään ole ilmennyt&rdquo;. Tältä osin tapaus näyttäisi olevan loppuun käsitelty, joskin julkisuudessa tuomio saattaa jatkaa omaa elämäänsä.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Keskustan puheenjohtajaspekulaatioissa</strong> on pyörinyt myös kansanedustaja Antti Kurvinen, joka valittiin viime perjantaina keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Hän seuraa tehtävässä Kaikkosta.</p><p>Kurvinen sanoi Uudelle Suomelle tänään, että hän ilmoittaa omasta päätöksestään lähiaikoina.</p><p>&rdquo;Hallitusneuvottelut työnsivät puheenjohtajakisan alkua eteenpäin. Uskon, että elokuussa on kunnon säpinä päällä. Ilmoittelen lähiaikoina, lähdenkö kisaan mukaan&rdquo;, Kurvinen totesi.</p><p>Saattaa olla, että keskustan puheenjohtajapalapelin ensimmäinen osa loksahti kohdalleen juuri silloin, kun eteläpohjalainen Kurvinen valittiin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Se on toisen kauden kansanedustajalle hyvin tärkeä tehtävä, josta ei yleensä ole heti pyrkyä pois.</p><p>Vaikutusvaltainen Etelä-Pohjanmaan piiri saattaisi erään keskustalaisen pohdinnan mukaan tukea vastapalvelukseksi Kaikkosta puheenjohtajaksi. Samaan syssyyn voisi puolustusministerin paikka osua eteläpohjalaiselle Mikko Savolalle, kun paikka Kaikkoselta vapautuisi hänen lähtiessään puolueen puheenjohtajana valtiovarainministeriöön.</p><p>Tässä kuviossa nyt valtiovarainministerinä toimiva Mika Lintilä pullahtaisi kokonaan ulos hallituksesta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Keskustan puheenjohtajapeliin</strong> tuo lisämausteen se, että vajaan kolmen kuukauden kuluttua Kouvolassa järjestettävän ylimääräisen puoluekouksen päälle puolueella on vuoden kuluttua Vantaalla varsinainen puoluekokous, jossa tuoreen puheenjohtajan paikka on heti katkolla.</p><p>Kaiken kukkuraksi keskusta on kannatuskriisissä, mistä kertoo myös <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006131437.html">tuorein Helsingin Sanomien kysely,</a> joka antaa sille runsaan 13 prosentin kannatuksen ja neljännen sijan perussuomalaisten, kokoomuksen ja sdp:n jälkeen.</p><p>&rdquo;Uuden puheenjohtajan täytyy pystyä kasvattamaan puolueen kannatusta. Koska tilanne on puolueen tilassa poikkeuksellinen, tarvitaan myös poikkeuksellisia ratkaisuja puolueen tulevaisuuden takaamiseksi&rdquo;, keskustalainen Tytti Määttä arvioi.</p><p>Todennäköisesti keskustan syksyllä valittava puheenjohtaja saa johtaa ainakin yhdet vaalit ennen kuin hänet vaihdetaan tai häneen ollaan tyytyväisiä. Näin keskustalähteet otaksuvat.</p><p>Jos tiede- ja kulttuuriministerinä viime viikolla aloittanut Annika Saarikko olisi lähtenyt puheenjohtajakisaan, olisi paikka ollut varsin todennäköisesti hänen. Saarikon on määrä synnyttää toinen lapsensa samoihin aikoihin, kun ylimääräinen puoluekokous Kouvolassa pidetään.</p> Kannatusvaikeuksien kanssa painivan keskustan puheenjohtajapeli on lähtenyt toden teolla liikkeelle nyt, kun ministerit on valittu ja Antti Rinteen (sd) hallitus aloittanut.

”Ministerivalintojen jälkeen tilanne on selvästi aktivoitunut keskustassa”, sanoo keskustavaikuttaja Tytti Määttä, joka itsekin pohtii puheenjohtajakilpailuun osallistumista. Hän toimii Kuhmon kaupunginjohtajana.

”Pohdin juhannukseen kestävän loman aikana perinpohjaisesti, lähdenkö ehdolle. Yhteydenottoja on tullut kymmeniä viikonlopun aikana”, Määttä kertoo Uudelle Suomelle.

Keskustan ministerivalinnat tehtiin viime viikolla, jolloin Rinteen johtama hallitus pääsi aloittamaan. Keskusta sai hallitukseen viisi ministeriä, joista ainakin yksi, ehkä kaksi lähtee tavoittelemaan puolueen puheenjohtajuutta Kouvolassa 7.9. pidettävään ylimääräiseen puoluekokoukseen.

 

Kisan ensimmäinen iso liike, kansanedustaja ja puolustusministeri Antti Kaikkosen (kesk) ilmoitus kisaan lähdöstä on keskustalähteiden mukaan enää ajan kysymys. Esimerkiksi toisen kauden kansanedustaja ja elinkeinoministeri Katri Kulmunin osallistumista ei pidetä aivan yhtä varmana.

Kulmuni kommentoi osallistumistaan Uudelle Suomelle viime torstaina Helsingin Säätytalolla näin: ”Kerron ratkaisustani lähempänä puoluekokousta. Tässä on vielä hetki aikaa.”

Viidettä kauttaan eduskunnassa toimiva Kaikkonen puolestaan on ilmoittanut julkisuuteen kertovansa ennen juhannusta aikeistaan.

”Asia on harkinnassa. Teen päätöksen ennen juhannussaunaan menoa”, hän tviittasi huhtikuun lopulla.

Uusi Suomi esitti Kaikkoselle tänään kysymyksen, onko muutosta tai täydentämistä tuohon tullut. Vastaus oli, että lausunto on tuossa muodossa edelleen voimassa.

Kaikkosen tietä puheenjohtajapelissä saattoi tasoittaa viime viikolla saatu selvyys hänen kelpoisuudestaan ministerin tehtäviin. Kelpoisuus selvitettiin, koska hänellä on luottamusaseman väärinkäytöstä saatu viiden kuukauden ehdollinen vankeustuomio Nuorisosäätiön takavuosien tekemisistä.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti totesi, ettei ”oikeudellista estettä kansanedustaja Kaikkosen nimitykselle ministerin tehtävään ole ilmennyt”. Tältä osin tapaus näyttäisi olevan loppuun käsitelty, joskin julkisuudessa tuomio saattaa jatkaa omaa elämäänsä.

 

Keskustan puheenjohtajaspekulaatioissa on pyörinyt myös kansanedustaja Antti Kurvinen, joka valittiin viime perjantaina keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Hän seuraa tehtävässä Kaikkosta.

Kurvinen sanoi Uudelle Suomelle tänään, että hän ilmoittaa omasta päätöksestään lähiaikoina.

”Hallitusneuvottelut työnsivät puheenjohtajakisan alkua eteenpäin. Uskon, että elokuussa on kunnon säpinä päällä. Ilmoittelen lähiaikoina, lähdenkö kisaan mukaan”, Kurvinen totesi.

Saattaa olla, että keskustan puheenjohtajapalapelin ensimmäinen osa loksahti kohdalleen juuri silloin, kun eteläpohjalainen Kurvinen valittiin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Se on toisen kauden kansanedustajalle hyvin tärkeä tehtävä, josta ei yleensä ole heti pyrkyä pois.

Vaikutusvaltainen Etelä-Pohjanmaan piiri saattaisi erään keskustalaisen pohdinnan mukaan tukea vastapalvelukseksi Kaikkosta puheenjohtajaksi. Samaan syssyyn voisi puolustusministerin paikka osua eteläpohjalaiselle Mikko Savolalle, kun paikka Kaikkoselta vapautuisi hänen lähtiessään puolueen puheenjohtajana valtiovarainministeriöön.

Tässä kuviossa nyt valtiovarainministerinä toimiva Mika Lintilä pullahtaisi kokonaan ulos hallituksesta.

 

Keskustan puheenjohtajapeliin tuo lisämausteen se, että vajaan kolmen kuukauden kuluttua Kouvolassa järjestettävän ylimääräisen puoluekouksen päälle puolueella on vuoden kuluttua Vantaalla varsinainen puoluekokous, jossa tuoreen puheenjohtajan paikka on heti katkolla.

Kaiken kukkuraksi keskusta on kannatuskriisissä, mistä kertoo myös tuorein Helsingin Sanomien kysely, joka antaa sille runsaan 13 prosentin kannatuksen ja neljännen sijan perussuomalaisten, kokoomuksen ja sdp:n jälkeen.

”Uuden puheenjohtajan täytyy pystyä kasvattamaan puolueen kannatusta. Koska tilanne on puolueen tilassa poikkeuksellinen, tarvitaan myös poikkeuksellisia ratkaisuja puolueen tulevaisuuden takaamiseksi”, keskustalainen Tytti Määttä arvioi.

Todennäköisesti keskustan syksyllä valittava puheenjohtaja saa johtaa ainakin yhdet vaalit ennen kuin hänet vaihdetaan tai häneen ollaan tyytyväisiä. Näin keskustalähteet otaksuvat.

Jos tiede- ja kulttuuriministerinä viime viikolla aloittanut Annika Saarikko olisi lähtenyt puheenjohtajakisaan, olisi paikka ollut varsin todennäköisesti hänen. Saarikon on määrä synnyttää toinen lapsensa samoihin aikoihin, kun ylimääräinen puoluekokous Kouvolassa pidetään.

]]>
8 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277189-kylla-antti-kaikkonen-lahtee-junailtiinko-yksi-haastaja-jo-sivuun#comments Kotimaa Keskusta Puolueet Mon, 10 Jun 2019 12:38:32 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277189-kylla-antti-kaikkonen-lahtee-junailtiinko-yksi-haastaja-jo-sivuun