Britannia http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/143915/all Sun, 12 May 2019 21:14:12 +0300 fi Brexit puolue johtaa selvästi Britanniassa http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275894-brexit-puolue-johtaa-ukssa <p>&nbsp;</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10779477?">https://yle.fi/uutiset/3-10779477?</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.theguardian.com/world/2019/may/11/brexit-party-may-get-more-eu-election-votes-than-tories-and-labour-combined-poll">https://www.theguardian.com/world/2019/may/11/brexit-party-may-get-more-eu-election-votes-than-tories-and-labour-combined-poll</a></p><p>&nbsp;</p><p>Ylen uutisen mukaan Brexit puolue johtaa mielipidekyselyitä paria viikkoa varsinaista äänestyspäivää.&nbsp;Mikäli nämä kannatusluvut muutetaan 34&nbsp; vs varsinaisesta Remain-puoluetta vastaan eli liberaaleita demokraatteja vastaan eli 12 paikkaa tulevassa parlamentissa niin Brexit:n kannatus on noin kolme kertaa suurempaa kuin Remain-vaihtoehtoa kannattavalla blokilla..</p><p>&nbsp;</p><p>Britanniassa tulevia Eu parlamentin vaaleja voidaan pitää pienimuotoisena kansanäänestyksenä siitä haluavatko Britannia lähteä Eu:sta vai ei. Mikäli äänestys päättyy selkeään Brexit-puolueen voittoon, voidaan tätä pitää selkeänä viestinä Mayn hallitukselle ja Britannia parlamentille lähteä Eu:sta välittömästi ennen kuin nyt valittavat MEP:t aloittavat edes istuntokautensa Brysslissä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

https://yle.fi/uutiset/3-10779477?

 

https://www.theguardian.com/world/2019/may/11/brexit-party-may-get-more-eu-election-votes-than-tories-and-labour-combined-poll

 

Ylen uutisen mukaan Brexit puolue johtaa mielipidekyselyitä paria viikkoa varsinaista äänestyspäivää. Mikäli nämä kannatusluvut muutetaan 34  vs varsinaisesta Remain-puoluetta vastaan eli liberaaleita demokraatteja vastaan eli 12 paikkaa tulevassa parlamentissa niin Brexit:n kannatus on noin kolme kertaa suurempaa kuin Remain-vaihtoehtoa kannattavalla blokilla..

 

Britanniassa tulevia Eu parlamentin vaaleja voidaan pitää pienimuotoisena kansanäänestyksenä siitä haluavatko Britannia lähteä Eu:sta vai ei. Mikäli äänestys päättyy selkeään Brexit-puolueen voittoon, voidaan tätä pitää selkeänä viestinä Mayn hallitukselle ja Britannia parlamentille lähteä Eu:sta välittömästi ennen kuin nyt valittavat MEP:t aloittavat edes istuntokautensa Brysslissä.

 

 

]]>
9 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275894-brexit-puolue-johtaa-ukssa#comments Brexit Britannia EU Voting Sun, 12 May 2019 18:14:12 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275894-brexit-puolue-johtaa-ukssa
"Yhden miehen virhearvio" - vai koko EU:n? http://perttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273784-yhden-miehen-virhearvio-vai-koko-eun <p>On hätkähdyttävä tosiasia, että kun Britannian pääministeri David Cameron aikoinaan ehdotti EU-kansanäänestystä, &quot;ei EU-jäsenyys yltänyt edes kärkiviisikkoon, kun äänestäjiltä kysyttiin huolenaiheita.&quot; Hesarin toimittaja Annamari Sipilä totesi tuon tosiasian artikkelissaan <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/07042019/art-2000006061971.html">Hesarissa 7.4.2019</a>.</p><p>Ja miten kävi? Sipilä: &quot;Brexit jakaa kansaa paljon syvemmin kuin poliittiset kannat aiemmin.&quot;</p><p>Toisin sanoen: asia, joka muutama vuosi sitten ei useimmille briteille ollut kovinkaan tärkeä tai ajankohtainen, jakaa nyt kansaa &ndash; ja pääpuolueita &ndash; pahemmin kuin mitkään poliittiset kiistakysymykset aiemmin.</p><p>Onko kysymyksessä vain &rdquo;yhden miehen yksi virhearvio&rdquo;, kuten Sipilä kirjoittaa?</p><p>Kyllä ja ei.</p><p>Ei sikäli, että Britanniassa olisi syntynyt jonkinlaista äärikansallista liikehdintää joka tapauksessa, kuten muuallakin kehittyneissä maissa. Kyllä sikäli, että ilman Cameronin virhearviota Britanniassa tuskin olisi syntynyt liikettä vaatimaan EU-kansanäänestystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Brexit-äänestys oli jonkinlainen protestiliike Britannian kehitystä vastaan. Siinä määrin kuin siinä oli kysymys Britannian EU-jäsenyydestä, suurin huolenaihe briteille oli jo Cameronin lupauksen antamisen aikoihin maahanmuutto (<a href="https://www.theguardian.com/uk/2013/jan/13/immigration-british-society-biggest-problem">The Guardian 13.1.2013</a>). Tosin niin, että useimmat luulivat maahanmuuttajia olevan paljon enemmän kuin heitä todellisuudessa oli (<a href="https://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/british-public-wrong-about-nearly-everything-survey-shows-8697821.html">The Independent 9.7.2013</a>). Ja Brexitin puolesta äänestettiin eniten alueilla, joissa maahanmuuttajia oli vähiten (<a href="https://www.theguardian.com/politics/2016/jun/24/voting-details-show-immigration-fears-were-paradoxical-but-decisive">The Guardian 24.6.2016</a>).</p><p>Brexit-puoli oli oikeassa yhdessä tunnuksessaan: &rdquo;Take back control&rdquo;. Britannia oli menettänyt osittain &rdquo;hallinnan&rdquo; oman maansa asioista: EU:n itälaajentumisessa ei noudatettu Britanniassakin hyväksyttyä Maastrichtin sopimusta, EU:n silloista &rdquo;perustuslakia&rdquo;. Sen mukaan EU:hun voi kuulua vain oikeusvaltioita.</p><p>Esimerkiksi Bulgaria ja Romania (ja omien kokemusteni mukaan myöskään Viro) eivät täyttäneet tuota tärkeintä oikeusvaltio-jäsenkriteeriä, kun ne hyväksyttiin EU:hun, täyttävät tuskin vieläkään. Noista maista on lähtenyt paljon väkeä maahanmuuttajina mm. Britanniaan.</p><p>Briteiltä ei kysytty, hyväksyvätkö he sen, että Bulgaria ja Romania otetaan vastoin perussopimusta EU:hun, yhteisille sisämarkkinoille. Hallinta tosiaan oli mennyt.</p><p>Muuten, Olli Rehn oli laajentumiskomissaari, kun tuo laittomuus tapahtui.</p><p>Totta, ehdokasmaiden EU-jäsenyys hyväksyttiin EU:n kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa. Mutta se hyväksyttiin EU-komission virkamiesten laatimien raporttien pohjalta. Ja komission virkamiehet väittivät jo vuonna 1998 <a href="https://ec.europa.eu/neighbourhood-enlargement/sites/near/files/archives/pdf/key_documents/1998/bulgaria_en.pdf">Bulgaria-raportissaan</a> ja <a href="https://ec.europa.eu/neighbourhood-enlargement/sites/near/files/archives/pdf/key_documents/1998/romania_en.pdf">Romania-raportissaan</a>, että tärkeimmät jäsenkriteerit täyttyvät, eli maat ovat oikeusvaltioita, mikä ei pitänyt paikkaansa.</p><p>Komission virkamiehillä oli vapaus kirjoittaa mitä tahansa, kuten he tekivätkin. He eivät olleet eivätkä ole virkavastuussa tekemisistään. Siinä perussyy EU:n ongelmiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Demokratia on kriisissä, ja erityisesti kriisissä on EU-demokratia. EU:n paljon puhuttu demokratiavaje on itse asiassa laillisuusvajetta. EU on omaehtoisesti hajoamassa sen vuoksi; ei vain niin, että Britannia lähtee EU:sta, vaan myös niin, että erilaiset ristiriidat EU:n jäljelle jääneiden jäsenmaiden välillä kärjistyvät: &rdquo;epäliberaalit demokratiat&rdquo; vastaan muut; yhteisvastuun kasvattajat vastaan sen rajoittajat; suuret jäsenmaat Saksa ja Ranska vastaan pienet jäsenmaat, pakolaiskriisi ja sen hoito jne. Lisäksi perinteiset puolueet vanhoissa jäsenmaissa menettävät kannatustaan niin, että niinkin vakaissa maissa kuin Saksa ja Ruotsi oli viime vuonna vaikeaa saada toimiva hallitus kasaan.</p><p>EU:n ongelmat vaativat ratkaisukseen demokratian kehittämistä. Mutta kansanäänestykset eivät ole keino kehittää sitä. Kansanäänestykset mutkikkaista asioista antavat valtit demagogien käsiin, kuten kävi Brexit-kansanäänestyksessä. Demagogit saivat tahtonsa läpi tietämättä näköjään, mitä tahtoivat. Ja mitä tapahtui? Kansakunta, pääpuolueet ja hallitus jakaantui niin, että maa on halvaantuneessa tilassa. Ja noin ongelman vuoksi, joka ei vähän aikaa sitten ollut kansalaisten mielissä ongelmien &quot;kärkiviisikossa&quot;. Näin siksi, että mutkikkaaseen kysymykseen etsittiin juupas/eipäs -vastausta.</p><p>Voiko läntistä demokratiaa kehittää muuten kuin kehittämällä keskustelukulttuuria?&nbsp; Uusi historia -sivustolla on ehdotus <a href="https://humanpath.net/uusihistoria/totuusfoorumi/">totuusfoorumiksi</a>. Sen tarkoituksena on nimenomaan luoda edellytyksiä sivistyneelle keskustelulle ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä. Sen idea on yksinkertainen: eriävät mielipiteet asetetaan rinnakkain lukijoiden arvioitavaksi. Objektiivisuus löytyy erilaisten, jopa vastakkaisten mielipiteiden kokonaisuudesta. Olennaista on pitäytyminen sivistyneeseen keskustelukulttuuriin.</p><p>Idean esittely löytyy Uusi historia -sivustolta. Oletettavasti menee aikaa, ennen kuin idea ottaa tulta. Länsimainen demokratia on uudistumiskykyinen, mutta on se myös kykenevä ajamaan itsensä umpikujaan, paradoksaalista kyllä, kansanäänestyksen avulla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On hätkähdyttävä tosiasia, että kun Britannian pääministeri David Cameron aikoinaan ehdotti EU-kansanäänestystä, "ei EU-jäsenyys yltänyt edes kärkiviisikkoon, kun äänestäjiltä kysyttiin huolenaiheita." Hesarin toimittaja Annamari Sipilä totesi tuon tosiasian artikkelissaan Hesarissa 7.4.2019.

Ja miten kävi? Sipilä: "Brexit jakaa kansaa paljon syvemmin kuin poliittiset kannat aiemmin."

Toisin sanoen: asia, joka muutama vuosi sitten ei useimmille briteille ollut kovinkaan tärkeä tai ajankohtainen, jakaa nyt kansaa – ja pääpuolueita – pahemmin kuin mitkään poliittiset kiistakysymykset aiemmin.

Onko kysymyksessä vain ”yhden miehen yksi virhearvio”, kuten Sipilä kirjoittaa?

Kyllä ja ei.

Ei sikäli, että Britanniassa olisi syntynyt jonkinlaista äärikansallista liikehdintää joka tapauksessa, kuten muuallakin kehittyneissä maissa. Kyllä sikäli, että ilman Cameronin virhearviota Britanniassa tuskin olisi syntynyt liikettä vaatimaan EU-kansanäänestystä.

 

Brexit-äänestys oli jonkinlainen protestiliike Britannian kehitystä vastaan. Siinä määrin kuin siinä oli kysymys Britannian EU-jäsenyydestä, suurin huolenaihe briteille oli jo Cameronin lupauksen antamisen aikoihin maahanmuutto (The Guardian 13.1.2013). Tosin niin, että useimmat luulivat maahanmuuttajia olevan paljon enemmän kuin heitä todellisuudessa oli (The Independent 9.7.2013). Ja Brexitin puolesta äänestettiin eniten alueilla, joissa maahanmuuttajia oli vähiten (The Guardian 24.6.2016).

Brexit-puoli oli oikeassa yhdessä tunnuksessaan: ”Take back control”. Britannia oli menettänyt osittain ”hallinnan” oman maansa asioista: EU:n itälaajentumisessa ei noudatettu Britanniassakin hyväksyttyä Maastrichtin sopimusta, EU:n silloista ”perustuslakia”. Sen mukaan EU:hun voi kuulua vain oikeusvaltioita.

Esimerkiksi Bulgaria ja Romania (ja omien kokemusteni mukaan myöskään Viro) eivät täyttäneet tuota tärkeintä oikeusvaltio-jäsenkriteeriä, kun ne hyväksyttiin EU:hun, täyttävät tuskin vieläkään. Noista maista on lähtenyt paljon väkeä maahanmuuttajina mm. Britanniaan.

Briteiltä ei kysytty, hyväksyvätkö he sen, että Bulgaria ja Romania otetaan vastoin perussopimusta EU:hun, yhteisille sisämarkkinoille. Hallinta tosiaan oli mennyt.

Muuten, Olli Rehn oli laajentumiskomissaari, kun tuo laittomuus tapahtui.

Totta, ehdokasmaiden EU-jäsenyys hyväksyttiin EU:n kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa. Mutta se hyväksyttiin EU-komission virkamiesten laatimien raporttien pohjalta. Ja komission virkamiehet väittivät jo vuonna 1998 Bulgaria-raportissaan ja Romania-raportissaan, että tärkeimmät jäsenkriteerit täyttyvät, eli maat ovat oikeusvaltioita, mikä ei pitänyt paikkaansa.

Komission virkamiehillä oli vapaus kirjoittaa mitä tahansa, kuten he tekivätkin. He eivät olleet eivätkä ole virkavastuussa tekemisistään. Siinä perussyy EU:n ongelmiin.

 

Demokratia on kriisissä, ja erityisesti kriisissä on EU-demokratia. EU:n paljon puhuttu demokratiavaje on itse asiassa laillisuusvajetta. EU on omaehtoisesti hajoamassa sen vuoksi; ei vain niin, että Britannia lähtee EU:sta, vaan myös niin, että erilaiset ristiriidat EU:n jäljelle jääneiden jäsenmaiden välillä kärjistyvät: ”epäliberaalit demokratiat” vastaan muut; yhteisvastuun kasvattajat vastaan sen rajoittajat; suuret jäsenmaat Saksa ja Ranska vastaan pienet jäsenmaat, pakolaiskriisi ja sen hoito jne. Lisäksi perinteiset puolueet vanhoissa jäsenmaissa menettävät kannatustaan niin, että niinkin vakaissa maissa kuin Saksa ja Ruotsi oli viime vuonna vaikeaa saada toimiva hallitus kasaan.

EU:n ongelmat vaativat ratkaisukseen demokratian kehittämistä. Mutta kansanäänestykset eivät ole keino kehittää sitä. Kansanäänestykset mutkikkaista asioista antavat valtit demagogien käsiin, kuten kävi Brexit-kansanäänestyksessä. Demagogit saivat tahtonsa läpi tietämättä näköjään, mitä tahtoivat. Ja mitä tapahtui? Kansakunta, pääpuolueet ja hallitus jakaantui niin, että maa on halvaantuneessa tilassa. Ja noin ongelman vuoksi, joka ei vähän aikaa sitten ollut kansalaisten mielissä ongelmien "kärkiviisikossa". Näin siksi, että mutkikkaaseen kysymykseen etsittiin juupas/eipäs -vastausta.

Voiko läntistä demokratiaa kehittää muuten kuin kehittämällä keskustelukulttuuria?  Uusi historia -sivustolla on ehdotus totuusfoorumiksi. Sen tarkoituksena on nimenomaan luoda edellytyksiä sivistyneelle keskustelulle ihmiskunnan kohtalonkysymyksistä. Sen idea on yksinkertainen: eriävät mielipiteet asetetaan rinnakkain lukijoiden arvioitavaksi. Objektiivisuus löytyy erilaisten, jopa vastakkaisten mielipiteiden kokonaisuudesta. Olennaista on pitäytyminen sivistyneeseen keskustelukulttuuriin.

Idean esittely löytyy Uusi historia -sivustolta. Oletettavasti menee aikaa, ennen kuin idea ottaa tulta. Länsimainen demokratia on uudistumiskykyinen, mutta on se myös kykenevä ajamaan itsensä umpikujaan, paradoksaalista kyllä, kansanäänestyksen avulla.

]]>
0 http://perttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273784-yhden-miehen-virhearvio-vai-koko-eun#comments Britannia Demokratian kriisi EU Keskustelukulttuuri Mon, 08 Apr 2019 12:50:57 +0000 Pertti Koskela http://perttikoskela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273784-yhden-miehen-virhearvio-vai-koko-eun
Aikuismainen ratkaisu Brexitiin http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270369-aikuismainen-ratkaisu-brexitiin <p>Britannian työväenpuolue on ilmoittanut kannattavansa uutta kansanäänestystä EU:sta eroamisesta, j<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10662673" target="_blank">os heidän ehtojaan Brexitin tukemiselle ei hyväksytä</a>. Työväenpuolue haluaa, että Britannia pysyisi EU:n tulliliitossa, ja lisäksi takuut sille, että Britannia ei EU:sta erottuaan heikennä työntekijöiden oikeuksia tai ympäristönsuojelun tasoa.</p><p>Asiassa on kuitenkin edelleen se virtahepo olohuoneessa, että EU-parlamentin vaalit ovat toukokuun lopussa. Jos Britannia ei osallistu niihin, sen EU-jäsenyys ei voi mitenkään järkevästi jatkua kuin kesäkuun loppuun asti. Uusi parlamentti aloittaa heinäkuussa, ja briteillä joko on parlamentissa uudet jäsenet, tai sitten ei ole jäseniä ollenkaan. Mitään välimuotoa on vaikea keksiä.</p><p>On selvää, että Britannia ei osallistu EU-vaaleihin. Se ei ole millään tavalla valmistautunut osallistumaan niihin. Myös uuden kansanäänestyksen järjestäminen tällä aikataululla on lähes mahdotonta.</p><p>Euroopan unioniin <a href="https://www.markpack.org.uk/153744/jeremy-corbyn-brexit/">aina kielteisesti suhtautuneen</a> Jeremy Corbynin, työväenpuolueen puheenjohtajan, yksinkertainen laskelma loistaa tänne Pohjolan perukoille asti: a) joko konservatiivit hyväksyvät työväenpuolueen ehdot Brexitille, jolloin Brexit toteutuu Corbynin haluamalla tavalla, tai b) konservatiivit eivät hyväksy työväenpuolueen ehtoja, jolloin heillä ei ole mitään kannustinta tukea Brexitiä. Tällöin voi yhtä hyvin vaatia uutta kansanäänestystä, jota ei kuitenkaan tule. Samalla tulee lepytelleeksi oman puolueen EU-myönteistä enemmistöä, joka <a href="https://www.theguardian.com/commentisfree/2019/feb/18/jeremy-corbyn-labour-split-brexit-antisemitism" target="_blank">on ollut kovasti käärmeissään</a> Corbynin nihkeästä EU-linjasta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Britannian aikuismaiset vaihtoehdot</strong></p><p><a href="http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/219029-britannian-eu-ero-valheiden-kautta-voittoon" target="_blank">Niin paljon kuin Brexitiä inhoankin</a>, minusta Britannialla on tasan kaksi aikuismaista vaihtoehtoa - sellaista vaihtoehtoa, jossa vaaleilla valitut poliitikot vihdoin ottavat vastuun teoistaan:</p><p><strong>1) Perutaan Brexit vetämällä yksipuolisesti pois artikla 50:n mukainen eroilmoitus - ja sitten kestetään tämän poliittiset seuraukset.</strong> Veikkaan, että näin aikuismainen vastuunotto saisi paljon kannatusta maltillisten äänestäjien keskuudesta. Lisäksi se lietsoisi brexiteeraajia luultavasti sen tason ylilyönteihin - vihanlietsontaan, ehkä väkivaltaisuuksienkin lietsontaan - että heidän moraalinen auktoriteettinsa romahtaisi. Tämä vaihtoehto <a href="http://yle.fi/uutiset/3-10546562" target="_blank">olisi myös oikeudellisesti mahdollinen</a>.</p><p>On toki mahdollista, että eron peruminen vain lisäisi EU-eron kannatusta. Tällöin parlamenttiin saataisiin ennen pitkää enemmistö Brexitiä oikeasti kannattavia kansanedustajia, jotka voisivat käynnistää eroprosessin uudelleen paremmista lähtökohdista. Nythän ongelma on ollut, että kansanedustajat joutuvat toteuttamaan EU-eroa, vaikka useimmat heistä eivät oikeasti halua sitä.</p><p><strong>2) Konservatiivien ja työväenpuolueen enemmistöt löytävät toisensa.</strong> Konservatiivit voisivat hyväksyä työväenpuolueen vaatimat ehdot EU-erolle. Ne ovat oikeasti toteutettavissa. Vaatimus tulliliittoon jäämmisestä ei koske erosopimusta, vaan löyhempää poliittista julistusta, jota <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/269417-eun-brexit-neuvottelija-valmis-uusiin-neuvotteluihin-manfred-weber-eri-mielta" target="_blank">EU on sanonut voivansa muuttaa</a>. Muut ehdot ovat lähinnä sisäpoliittisia, eli niihin ei tarvita EU:n myötävaikutusta.</p><p>Työväenpuolueen edellyttämät ehdot olisivat toteutettavissa nopeastikin. Tarvittaessa EU-eroa voitaisiin viivästyttää kesäkuun loppuun, jolloin Britannian ero sitten oikeasti tapahtuisi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Kaikki muut vaihtoehdot vain pitkittävät sekasotkua.</strong></p><p>Uuden kansanäänestyksen vaatimista en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Mikä on EU-myönteisten kannalta pahempaa kuin erota EU:sta yhden kansanäänestyksen jäälkeen? - Erota EU:sta kahden kansanäänestyksen jälkeen! Silloin liittyminen takaisin edes seuraavan sadan vuoden aikana olisi aivan mahdotonta.</p><p>Uudessa kansanäänestyksessä on sama ongelma kuin ensimmäisessäkin: jos oikeasti pitää EU:sta eroamista maalle kertakaikkiaan huonona vaihtoehtona, miksi ihmeessä kannattaa sen laittamista yhdeksi vaihtoehdoksi kansanäänestykseen?</p><p>Vaatimukset uudesta kansanäänestyksestä pitkittävät pääongelmaa, joka on koko Brexit-sekasotkun taustalla. Poliitikot ovat väistäneet vastuun piiloutumalla kansanäänestyksen taakse. Poliitikot eivät ole suostuneet ottamaan omistajuutta sen paremmin EU:sta eroamisesta kuin EU:hun jäämisestäkään.</p><p>Uusi kansanäänestys - lisää epävarmuutta ja sekasotkua. Ero ilman sopimusta - lisää epävarmuutta ja sekasotkua. Kyvyttömyys neuvotella EU:n tai opposition kanssa - lisää epävarmuutta ja sekasotkua.</p><p>Kykenevätkö Britannian poliitikot ottamaan vastuun? Jos eivät, se ei tiedä hyvää demokratialle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian työväenpuolue on ilmoittanut kannattavansa uutta kansanäänestystä EU:sta eroamisesta, jos heidän ehtojaan Brexitin tukemiselle ei hyväksytä. Työväenpuolue haluaa, että Britannia pysyisi EU:n tulliliitossa, ja lisäksi takuut sille, että Britannia ei EU:sta erottuaan heikennä työntekijöiden oikeuksia tai ympäristönsuojelun tasoa.

Asiassa on kuitenkin edelleen se virtahepo olohuoneessa, että EU-parlamentin vaalit ovat toukokuun lopussa. Jos Britannia ei osallistu niihin, sen EU-jäsenyys ei voi mitenkään järkevästi jatkua kuin kesäkuun loppuun asti. Uusi parlamentti aloittaa heinäkuussa, ja briteillä joko on parlamentissa uudet jäsenet, tai sitten ei ole jäseniä ollenkaan. Mitään välimuotoa on vaikea keksiä.

On selvää, että Britannia ei osallistu EU-vaaleihin. Se ei ole millään tavalla valmistautunut osallistumaan niihin. Myös uuden kansanäänestyksen järjestäminen tällä aikataululla on lähes mahdotonta.

Euroopan unioniin aina kielteisesti suhtautuneen Jeremy Corbynin, työväenpuolueen puheenjohtajan, yksinkertainen laskelma loistaa tänne Pohjolan perukoille asti: a) joko konservatiivit hyväksyvät työväenpuolueen ehdot Brexitille, jolloin Brexit toteutuu Corbynin haluamalla tavalla, tai b) konservatiivit eivät hyväksy työväenpuolueen ehtoja, jolloin heillä ei ole mitään kannustinta tukea Brexitiä. Tällöin voi yhtä hyvin vaatia uutta kansanäänestystä, jota ei kuitenkaan tule. Samalla tulee lepytelleeksi oman puolueen EU-myönteistä enemmistöä, joka on ollut kovasti käärmeissään Corbynin nihkeästä EU-linjasta.

 

Britannian aikuismaiset vaihtoehdot

Niin paljon kuin Brexitiä inhoankin, minusta Britannialla on tasan kaksi aikuismaista vaihtoehtoa - sellaista vaihtoehtoa, jossa vaaleilla valitut poliitikot vihdoin ottavat vastuun teoistaan:

1) Perutaan Brexit vetämällä yksipuolisesti pois artikla 50:n mukainen eroilmoitus - ja sitten kestetään tämän poliittiset seuraukset. Veikkaan, että näin aikuismainen vastuunotto saisi paljon kannatusta maltillisten äänestäjien keskuudesta. Lisäksi se lietsoisi brexiteeraajia luultavasti sen tason ylilyönteihin - vihanlietsontaan, ehkä väkivaltaisuuksienkin lietsontaan - että heidän moraalinen auktoriteettinsa romahtaisi. Tämä vaihtoehto olisi myös oikeudellisesti mahdollinen.

On toki mahdollista, että eron peruminen vain lisäisi EU-eron kannatusta. Tällöin parlamenttiin saataisiin ennen pitkää enemmistö Brexitiä oikeasti kannattavia kansanedustajia, jotka voisivat käynnistää eroprosessin uudelleen paremmista lähtökohdista. Nythän ongelma on ollut, että kansanedustajat joutuvat toteuttamaan EU-eroa, vaikka useimmat heistä eivät oikeasti halua sitä.

2) Konservatiivien ja työväenpuolueen enemmistöt löytävät toisensa. Konservatiivit voisivat hyväksyä työväenpuolueen vaatimat ehdot EU-erolle. Ne ovat oikeasti toteutettavissa. Vaatimus tulliliittoon jäämmisestä ei koske erosopimusta, vaan löyhempää poliittista julistusta, jota EU on sanonut voivansa muuttaa. Muut ehdot ovat lähinnä sisäpoliittisia, eli niihin ei tarvita EU:n myötävaikutusta.

Työväenpuolueen edellyttämät ehdot olisivat toteutettavissa nopeastikin. Tarvittaessa EU-eroa voitaisiin viivästyttää kesäkuun loppuun, jolloin Britannian ero sitten oikeasti tapahtuisi.

 

Kaikki muut vaihtoehdot vain pitkittävät sekasotkua.

Uuden kansanäänestyksen vaatimista en ole oikein koskaan ymmärtänyt. Mikä on EU-myönteisten kannalta pahempaa kuin erota EU:sta yhden kansanäänestyksen jäälkeen? - Erota EU:sta kahden kansanäänestyksen jälkeen! Silloin liittyminen takaisin edes seuraavan sadan vuoden aikana olisi aivan mahdotonta.

Uudessa kansanäänestyksessä on sama ongelma kuin ensimmäisessäkin: jos oikeasti pitää EU:sta eroamista maalle kertakaikkiaan huonona vaihtoehtona, miksi ihmeessä kannattaa sen laittamista yhdeksi vaihtoehdoksi kansanäänestykseen?

Vaatimukset uudesta kansanäänestyksestä pitkittävät pääongelmaa, joka on koko Brexit-sekasotkun taustalla. Poliitikot ovat väistäneet vastuun piiloutumalla kansanäänestyksen taakse. Poliitikot eivät ole suostuneet ottamaan omistajuutta sen paremmin EU:sta eroamisesta kuin EU:hun jäämisestäkään.

Uusi kansanäänestys - lisää epävarmuutta ja sekasotkua. Ero ilman sopimusta - lisää epävarmuutta ja sekasotkua. Kyvyttömyys neuvotella EU:n tai opposition kanssa - lisää epävarmuutta ja sekasotkua.

Kykenevätkö Britannian poliitikot ottamaan vastuun? Jos eivät, se ei tiedä hyvää demokratialle.

]]>
1 http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270369-aikuismainen-ratkaisu-brexitiin#comments Britannia Demokratia EU-politiikka Tue, 26 Feb 2019 13:30:02 +0000 Ahto Apajalahti http://ahtoapajalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/270369-aikuismainen-ratkaisu-brexitiin
Transaktivisteja seuraamalla päädymme tyranniaan http://deneidez.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269475-transaktivisteja-seuraamalla-paadymme-tyranniaan <p>Suomi on nykyisin onneksi ollut jälkijunassa lähes kaikessa sosiaalisessa kehityksessä. Kehityksen hitaus on antanut meille aikaa reagoida tapahtuviin muutoksiin, jotka on jo nähtävissä ulkomailla. Siis seuraamalla uutisia ulkomailta näemme mahdollisen tulevaisuuden Suomelle ja voimme muuttaa kurssia halutessaamme.</p><p>Pitkin alkuvuotta ja edellisen vuoden lopussa on tipahdellut Britanniasta uutisia, joiden mukaan poliisit ovat puhutelleet ihmisiä, jotka ovat käyttäneet väärän sukupuolen termejä transihmisistä sosiaalisessa mediassa. Kuitenkin uusin otsikkoon liittyvä tapahtunut asia Britanniassa on naisen pidätys pelkästään sen takia, että hän on käyttänyt väärän sukupuolen termejä sosiaalisessa mediassa eräästä transihmisestä. Ihmiset ovat alkaneet kyseenalaistamaan transaktivistien toimia, koska he näkevät tuollaisen toiminnan lähinnä tyranniana. Tietenkään moni ei näe eroa transaktivistilla ja transihmisellä, joten viha transihmisiä kohtaan on leimahtanut kunnolla tuollaisten juttujen tullessa ilmi ja ihmiset ovat raivoissaan transihmisille. En postaa linkkiä noiden vihaisten ihmisten ulostuloihin, mutta eiköhän osaavat löydä tarvittaessa ne. Itse ymmärrän hyvin, että kyseessä on vain transaktivistien lobbaustoimet, joilla he ovat saaneet omat typerät ideologiat istutettua joihinkin instituutioihin, jolla on valtaa. Kuten jo aikaisemmin olen varoittanut, niin tuollainen kehitys tulee vielä tuomaan takaiskuja, jotka tulevat kohdistumaan ihmisiin, joita transaktivistit yrittävät suojella. Toivottavasti Suomessa pystymme olemaan menemättä noin pitkälle ja otamme vaarin siitä, miten Britanniassa on käynyt.</p><p>Aikaisemmat uutiset:<br /><a href="https://blogs.spectator.co.uk/2019/02/why-are-the-police-stopping-a-74-year-old-tweeting-about-transgenderism/" title="https://blogs.spectator.co.uk/2019/02/why-are-the-police-stopping-a-74-year-old-tweeting-about-transgenderism/">https://blogs.spectator.co.uk/2019/02/why-are-the-police-stopping-a-74-y...</a><br /><a href="https://www.telegraph.co.uk/news/2018/10/07/transgender-lawyer-launches-uks-first-deadnaming-case-against/" title="https://www.telegraph.co.uk/news/2018/10/07/transgender-lawyer-launches-uks-first-deadnaming-case-against/">https://www.telegraph.co.uk/news/2018/10/07/transgender-lawyer-launches-...</a><br /><a href="https://metro.co.uk/2019/01/26/man-interrogated-police-liking-transphobic-tweet-8395224/" title="https://metro.co.uk/2019/01/26/man-interrogated-police-liking-transphobic-tweet-8395224/">https://metro.co.uk/2019/01/26/man-interrogated-police-liking-transphobi...</a><br />...</p><p>Uusin juttu</p><p>Zero hedge:<br /><a href="https://www.zerohedge.com/news/2019-02-10/uk-mother-arrested-and-detained-7-hours-after-misgendering-trans-activit" title="https://www.zerohedge.com/news/2019-02-10/uk-mother-arrested-and-detained-7-hours-after-misgendering-trans-activit">https://www.zerohedge.com/news/2019-02-10/uk-mother-arrested-and-detaine...</a></p><p>Tim Pool:<br />https://<object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/vLrp5-CZDNw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/vLrp5-CZDNw?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on nykyisin onneksi ollut jälkijunassa lähes kaikessa sosiaalisessa kehityksessä. Kehityksen hitaus on antanut meille aikaa reagoida tapahtuviin muutoksiin, jotka on jo nähtävissä ulkomailla. Siis seuraamalla uutisia ulkomailta näemme mahdollisen tulevaisuuden Suomelle ja voimme muuttaa kurssia halutessaamme.

Pitkin alkuvuotta ja edellisen vuoden lopussa on tipahdellut Britanniasta uutisia, joiden mukaan poliisit ovat puhutelleet ihmisiä, jotka ovat käyttäneet väärän sukupuolen termejä transihmisistä sosiaalisessa mediassa. Kuitenkin uusin otsikkoon liittyvä tapahtunut asia Britanniassa on naisen pidätys pelkästään sen takia, että hän on käyttänyt väärän sukupuolen termejä sosiaalisessa mediassa eräästä transihmisestä. Ihmiset ovat alkaneet kyseenalaistamaan transaktivistien toimia, koska he näkevät tuollaisen toiminnan lähinnä tyranniana. Tietenkään moni ei näe eroa transaktivistilla ja transihmisellä, joten viha transihmisiä kohtaan on leimahtanut kunnolla tuollaisten juttujen tullessa ilmi ja ihmiset ovat raivoissaan transihmisille. En postaa linkkiä noiden vihaisten ihmisten ulostuloihin, mutta eiköhän osaavat löydä tarvittaessa ne. Itse ymmärrän hyvin, että kyseessä on vain transaktivistien lobbaustoimet, joilla he ovat saaneet omat typerät ideologiat istutettua joihinkin instituutioihin, jolla on valtaa. Kuten jo aikaisemmin olen varoittanut, niin tuollainen kehitys tulee vielä tuomaan takaiskuja, jotka tulevat kohdistumaan ihmisiin, joita transaktivistit yrittävät suojella. Toivottavasti Suomessa pystymme olemaan menemättä noin pitkälle ja otamme vaarin siitä, miten Britanniassa on käynyt.

Aikaisemmat uutiset:
https://blogs.spectator.co.uk/2019/02/why-are-the-police-stopping-a-74-year-old-tweeting-about-transgenderism/
https://www.telegraph.co.uk/news/2018/10/07/transgender-lawyer-launches-uks-first-deadnaming-case-against/
https://metro.co.uk/2019/01/26/man-interrogated-police-liking-transphobic-tweet-8395224/
...

Uusin juttu

Zero hedge:
https://www.zerohedge.com/news/2019-02-10/uk-mother-arrested-and-detained-7-hours-after-misgendering-trans-activit

Tim Pool:
https://www.youtube.com/watch?v=vLrp5-CZDNw

]]>
34 http://deneidez.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269475-transaktivisteja-seuraamalla-paadymme-tyranniaan#comments Britannia Transihmiset Mon, 11 Feb 2019 15:49:07 +0000 Petri Pakarinen http://deneidez.puheenvuoro.uusisuomi.fi/269475-transaktivisteja-seuraamalla-paadymme-tyranniaan
Pitäisikö vasikka teurastaa? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265830-pitaisiko-vasikka-teurastaa <p>Tämä kirjoitus oli jo vähällä kadottaa tarkoituksensa, kun se ei meinannut valmistua ennen tiistaiksi 11.12.2018 tähdättyä Brexit-äänestystä Britannian parlamentissa, mutta pääministeri May pelasti sen lykkäämällä äänestystä. Siksi palaan vielä kysymykseen Brexitin yksipuolisesta perumisesta. Asiahan vietiin EU:n tuomioistuimen päätettäväksi ja siellä sekä komission, EU:n neuvoston että Britannian hallituksen asianajajat argumentoivat yksipuolista perumista vastaan. Tuomioistuin päätti 10.12.2018 julkisasiamiehensä aikaisemmin antaman lausunnon mukaisesti, että eroilmoituksen voi perua yksipuolisesti.</p><p>Julkisasiamiehen pääperustelu kannalleen oli, että jos ei saisi, se sotisi jäsenvaltion suvereniteettia vastaan. Tuomioistuin nojaa samaan perusteluun, kun se lausuu, että perustamissopimuksen 50 artiklalla luodaan jäsenmaalle suvereeni (toisin sanoen, yksipuolinen) oikeus erota. Sen kanssa olisi yhteensopimatonta, jos sillä ei olisi suvereenia oikeutta olla eroamatta niin kauan kuin ero ei samaisessa artiklassa säädetyn eroamismenettelyn mukaisesti ole tullut voimaan.</p><p>Perustelua vastaan voidaan ehkä esittää vastaväite, että Britanniallahan oli suvereeni oikeus yksin päättää eroilmoituksen esittämisestä, joten se, että eroa ei saisikaan perua yksipuolisesti, ei siis sotisi suvereniteettia vastaan. Julkisasiamies ja tuomioistuin olivat eri mieltä. Muitakin sellaisia perusteluja, jotka johtaisivat samaan tulkintaan kuin mikä nyt on EU-oikeutta, voitaisiin esittää ja on esitettykin.</p><p>Ratkaisullaan tuomioistuin tuli samalla lausuneeksi jotain hyvin oleellista koko EU:n luonteesta, itse asiassa määritelleeksi, että se ei ole liittovaltio. Siitä, mikä oikeastaan on valtio ja varsinkin liittovaltio, on tosin eri käsityksiä, mutta minä kannatan tulkintaa, jonka mukaan ratkaisevaa on niin sanottu kompetenssi-kompetenssi eli arkisemmin sanottuna, määrääkö tarkasteltavan valtioliittymän toimivallan rajoista tuo yhteenliittymä itse vai sen jäseninä olevat valtiot. Tähän liittyy myös kysymys siitä, voiko siitä erota jäsenmaan maalla omalla päätöksellä vai kuuluko päätösvalta siitä yhteenliittymälle. Tavallaan viimemainitussakin on kysymys kompetenssi-kompetenssista, mutta haluaisin pitää nämä kaksi asiaa erillään. EU:n tuomiosituin on nyt Britannian eron tapauksessa vahvistanut, että jäsenmaa on tässä siinä asiassa suvereeni: sillä on oikeus itse päättää niin erostaan (mikä oli jo ennestään selvää) kuin eron perumisesta (jos se tapahtuu ennen eron voimaantuloa). Siispä EU ei ole liittovaltio.</p><p>Mutta takaisin Britannian eron perumiseen. EU:n tuomioistuin on EU:n &rdquo;korkein oikeus&rdquo; ja sen tuomiot ovat siis lopullisia eli kuten Suomessa korkeimman oikeuden tuomioissa lausuntaan (tai ainakin ennen lausuttiin): tätä kaikki noudattakoot. Aina voi tietenkin märehtiä sitä, oliko tuomio oikea vai väärä, mutta minä en nyt märehdi sitä, olletikin kun olen koko eroprosessin ajan ollut sitä mieltä, että kyllä sen voi yksipuolisesti perua. Sen sijaan märehdin sitä, miksi ihmeessä Britannian hallitus ja varsinkin EU-osapuoli, siis komissio ja neuvosto, halusivat estää eron yksipuolisen perumisoikeuden.</p><p>Britannian hallituksen kannan voi koettaa selittää loogiseksi siinä absurdissa tilanteessa, johon koko maa on asiassa ajautunut. Kun hallitus katsoo voivansa vain ajaa eroa, on loogista tehdä eroilmoituksen peruuttaminen niin vaikeaksi kuin mahdollista. Jos kuitenkin koettaa irrottautua tästä absurdista tilanteesta, havaitsee, että hallitus oli, vaikeuttaakseen Brexitin vastustajien toimintaa, päätynyt tavoittelemaan omassa käytössään olevien vaihtoehtojen vähentämistä. Vanhana diplomaattina sitä on tottunut pitämään järkevänä politiikkana mahdollisimman monien toimintavaihtoehtojen tavoittelua, mutta järjellä ei tietenkään ole tässä asiassa enää mitään sijaa.</p><p>Jos Britannian hallituksen linjassa oli jonkinlaista perverssiä logiikkaa, komission ja neuvoston oikeuspalvelun (mikä on vielä kummallisempaa) toiminnassa sitä ei ollut senkään vertaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, ne ovat perustelleet kantaansa sillä, että eroilmoituksen yksipuolinen peruuttamisoikeus mahdollistaisi erolla temppuilun parempien erosopimusehtojen saamiseksi. Mutta kun on nähty, miten heikosta asemasta käsin eroa ottava maa joutuu erosopimusta ja myöhemmin eroa seuraavaa suhdejärjestelyä neuvottelemaan, ei tällaisella pelolla ole mitään järkevää perustetta. Ehkä se ei ollut aivan ilmeistä kaksi vuotta sitten, mutta nyt, eron jo häämöttäessä muutaman kuukauden päästä, se on aivan ilmeistä. Kaikenlainen temppuilu vain heikentäisi heikoilla olevan eroajan asemaa entisestään.</p><p>Eikä asiaa pidä tarkastella vain erosopimuksen näkökulmasta. Miten sellainen maa, joka tulee toisiin ajatuksiin ja haluaakin pysyä EU:ssa, pitäisi ottaa ja olisi viisasta ottaa vastaan? Tietenkin se pitää toivottaa tervetulleeksi ja järjestää paluu mahdollisimman helpoksi, ei mahdollisimman vaikeaksi. Paluu on kyllä aivan tarpeeksi vaikeaa ilmankin, että sitä erikseen vaikeutetaan.</p><p>Oletetaanpa näet, että Britannia päätyy eron peruuttamiseen, niin epätodennäköiseltä kuin se yhä vaikuttaa, vaikka tuomioistuimen päätös antaakin aseita käsiin Remain-liikkeelle ja viimeisimmät keikaukset Britanniassa Mayn kaatamisyrityksineen voivat vaikuttaa samaan suuntaan. Millaisesta asemasta se silloin jatkaa jäsenyyttään 30.3.2019 eteenpäin? Muodollisesti ei tietenkään ole silloin tapahtunut mitään. Jäsenyys vaan jatkuu. Seremoniallisesti se varmasti toivotetaan takaisin kotiin kuin tuhlaajapoika konsanaan (vai olisiko turvallisempaa sanoa tuhlaajahenkilö?). Vasikka teurastetaan ja juhla-ateria syödään. Kateellista veljeäkään tuskin perheestä löytyy, tai ainakin se pitää mölyt mahassaan. Mutta kuinka kauan kestäisi ennen kuin eroseikkailun tahra häviäisi Britanniasta? Olisiko se edes pelkkä tahra; eikö koko sotku olisi ollut sellainen kolari, että ajoneuvon runkokin on vääntynyt? Veikkaan, että minun ikäiseni ihminen ei ehtisi nähdä sitä päivää, jolloin Britanniaa ei enää katsottaisi kieroon ja se voisi levollisesti yrittää käyttää sitä vaikutusvaltaa, johon sen kokoinen maa luonnostaan voi katsoa olevansa oikeutettu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä kirjoitus oli jo vähällä kadottaa tarkoituksensa, kun se ei meinannut valmistua ennen tiistaiksi 11.12.2018 tähdättyä Brexit-äänestystä Britannian parlamentissa, mutta pääministeri May pelasti sen lykkäämällä äänestystä. Siksi palaan vielä kysymykseen Brexitin yksipuolisesta perumisesta. Asiahan vietiin EU:n tuomioistuimen päätettäväksi ja siellä sekä komission, EU:n neuvoston että Britannian hallituksen asianajajat argumentoivat yksipuolista perumista vastaan. Tuomioistuin päätti 10.12.2018 julkisasiamiehensä aikaisemmin antaman lausunnon mukaisesti, että eroilmoituksen voi perua yksipuolisesti.

Julkisasiamiehen pääperustelu kannalleen oli, että jos ei saisi, se sotisi jäsenvaltion suvereniteettia vastaan. Tuomioistuin nojaa samaan perusteluun, kun se lausuu, että perustamissopimuksen 50 artiklalla luodaan jäsenmaalle suvereeni (toisin sanoen, yksipuolinen) oikeus erota. Sen kanssa olisi yhteensopimatonta, jos sillä ei olisi suvereenia oikeutta olla eroamatta niin kauan kuin ero ei samaisessa artiklassa säädetyn eroamismenettelyn mukaisesti ole tullut voimaan.

Perustelua vastaan voidaan ehkä esittää vastaväite, että Britanniallahan oli suvereeni oikeus yksin päättää eroilmoituksen esittämisestä, joten se, että eroa ei saisikaan perua yksipuolisesti, ei siis sotisi suvereniteettia vastaan. Julkisasiamies ja tuomioistuin olivat eri mieltä. Muitakin sellaisia perusteluja, jotka johtaisivat samaan tulkintaan kuin mikä nyt on EU-oikeutta, voitaisiin esittää ja on esitettykin.

Ratkaisullaan tuomioistuin tuli samalla lausuneeksi jotain hyvin oleellista koko EU:n luonteesta, itse asiassa määritelleeksi, että se ei ole liittovaltio. Siitä, mikä oikeastaan on valtio ja varsinkin liittovaltio, on tosin eri käsityksiä, mutta minä kannatan tulkintaa, jonka mukaan ratkaisevaa on niin sanottu kompetenssi-kompetenssi eli arkisemmin sanottuna, määrääkö tarkasteltavan valtioliittymän toimivallan rajoista tuo yhteenliittymä itse vai sen jäseninä olevat valtiot. Tähän liittyy myös kysymys siitä, voiko siitä erota jäsenmaan maalla omalla päätöksellä vai kuuluko päätösvalta siitä yhteenliittymälle. Tavallaan viimemainitussakin on kysymys kompetenssi-kompetenssista, mutta haluaisin pitää nämä kaksi asiaa erillään. EU:n tuomiosituin on nyt Britannian eron tapauksessa vahvistanut, että jäsenmaa on tässä siinä asiassa suvereeni: sillä on oikeus itse päättää niin erostaan (mikä oli jo ennestään selvää) kuin eron perumisesta (jos se tapahtuu ennen eron voimaantuloa). Siispä EU ei ole liittovaltio.

Mutta takaisin Britannian eron perumiseen. EU:n tuomioistuin on EU:n ”korkein oikeus” ja sen tuomiot ovat siis lopullisia eli kuten Suomessa korkeimman oikeuden tuomioissa lausuntaan (tai ainakin ennen lausuttiin): tätä kaikki noudattakoot. Aina voi tietenkin märehtiä sitä, oliko tuomio oikea vai väärä, mutta minä en nyt märehdi sitä, olletikin kun olen koko eroprosessin ajan ollut sitä mieltä, että kyllä sen voi yksipuolisesti perua. Sen sijaan märehdin sitä, miksi ihmeessä Britannian hallitus ja varsinkin EU-osapuoli, siis komissio ja neuvosto, halusivat estää eron yksipuolisen perumisoikeuden.

Britannian hallituksen kannan voi koettaa selittää loogiseksi siinä absurdissa tilanteessa, johon koko maa on asiassa ajautunut. Kun hallitus katsoo voivansa vain ajaa eroa, on loogista tehdä eroilmoituksen peruuttaminen niin vaikeaksi kuin mahdollista. Jos kuitenkin koettaa irrottautua tästä absurdista tilanteesta, havaitsee, että hallitus oli, vaikeuttaakseen Brexitin vastustajien toimintaa, päätynyt tavoittelemaan omassa käytössään olevien vaihtoehtojen vähentämistä. Vanhana diplomaattina sitä on tottunut pitämään järkevänä politiikkana mahdollisimman monien toimintavaihtoehtojen tavoittelua, mutta järjellä ei tietenkään ole tässä asiassa enää mitään sijaa.

Jos Britannian hallituksen linjassa oli jonkinlaista perverssiä logiikkaa, komission ja neuvoston oikeuspalvelun (mikä on vielä kummallisempaa) toiminnassa sitä ei ollut senkään vertaa. Jos olen ymmärtänyt oikein, ne ovat perustelleet kantaansa sillä, että eroilmoituksen yksipuolinen peruuttamisoikeus mahdollistaisi erolla temppuilun parempien erosopimusehtojen saamiseksi. Mutta kun on nähty, miten heikosta asemasta käsin eroa ottava maa joutuu erosopimusta ja myöhemmin eroa seuraavaa suhdejärjestelyä neuvottelemaan, ei tällaisella pelolla ole mitään järkevää perustetta. Ehkä se ei ollut aivan ilmeistä kaksi vuotta sitten, mutta nyt, eron jo häämöttäessä muutaman kuukauden päästä, se on aivan ilmeistä. Kaikenlainen temppuilu vain heikentäisi heikoilla olevan eroajan asemaa entisestään.

Eikä asiaa pidä tarkastella vain erosopimuksen näkökulmasta. Miten sellainen maa, joka tulee toisiin ajatuksiin ja haluaakin pysyä EU:ssa, pitäisi ottaa ja olisi viisasta ottaa vastaan? Tietenkin se pitää toivottaa tervetulleeksi ja järjestää paluu mahdollisimman helpoksi, ei mahdollisimman vaikeaksi. Paluu on kyllä aivan tarpeeksi vaikeaa ilmankin, että sitä erikseen vaikeutetaan.

Oletetaanpa näet, että Britannia päätyy eron peruuttamiseen, niin epätodennäköiseltä kuin se yhä vaikuttaa, vaikka tuomioistuimen päätös antaakin aseita käsiin Remain-liikkeelle ja viimeisimmät keikaukset Britanniassa Mayn kaatamisyrityksineen voivat vaikuttaa samaan suuntaan. Millaisesta asemasta se silloin jatkaa jäsenyyttään 30.3.2019 eteenpäin? Muodollisesti ei tietenkään ole silloin tapahtunut mitään. Jäsenyys vaan jatkuu. Seremoniallisesti se varmasti toivotetaan takaisin kotiin kuin tuhlaajapoika konsanaan (vai olisiko turvallisempaa sanoa tuhlaajahenkilö?). Vasikka teurastetaan ja juhla-ateria syödään. Kateellista veljeäkään tuskin perheestä löytyy, tai ainakin se pitää mölyt mahassaan. Mutta kuinka kauan kestäisi ennen kuin eroseikkailun tahra häviäisi Britanniasta? Olisiko se edes pelkkä tahra; eikö koko sotku olisi ollut sellainen kolari, että ajoneuvon runkokin on vääntynyt? Veikkaan, että minun ikäiseni ihminen ei ehtisi nähdä sitä päivää, jolloin Britanniaa ei enää katsottaisi kieroon ja se voisi levollisesti yrittää käyttää sitä vaikutusvaltaa, johon sen kokoinen maa luonnostaan voi katsoa olevansa oikeutettu.

]]>
3 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265830-pitaisiko-vasikka-teurastaa#comments Brexitin peruminen Britannia EU Euroopan tuomioistuin Tuhlaajapoika Fri, 14 Dec 2018 08:31:49 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265830-pitaisiko-vasikka-teurastaa
Mayn aika Britannian pääministerinä on ohi http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265703-mayn-aika-britannian-paaministerina-on-ohi <p>&nbsp;</p><p>Britannian konservatiivit äänestävät tänään käytännössä siitä jatkavat he hallituksessa vai eivät. Mayn viime hetken liike vetää tärkeä Brexit äänestys päätös oli viimeinen pisara joka laukaisi sisäisen luottamusäänestyksen Maytä kohtaan. Mikäli Maya kaikesta säilyttää kaikesta huolimatta tämän paikkansa tämän päiväisestä äänestyksessä, on edessä todennäköisesti työväenpuoleen Corbyn ajama luottamusäänestys alahuoneessa joka viimeistään kaataa Mayn hallituksen vieden Britannian kohtii uusia vaaleja koska DUP ei todennäköisesti ei enää tukisi May:n hallitusta.</p><p>Siksi tämän päivän äänestyksessä odotetaan Mayn kannalta huonoa ratkaisua, konservatiivit eivät missään tapauksessa halua uusia vaaleja tähän paikkaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Britannian konservatiivit äänestävät tänään käytännössä siitä jatkavat he hallituksessa vai eivät. Mayn viime hetken liike vetää tärkeä Brexit äänestys päätös oli viimeinen pisara joka laukaisi sisäisen luottamusäänestyksen Maytä kohtaan. Mikäli Maya kaikesta säilyttää kaikesta huolimatta tämän paikkansa tämän päiväisestä äänestyksessä, on edessä todennäköisesti työväenpuoleen Corbyn ajama luottamusäänestys alahuoneessa joka viimeistään kaataa Mayn hallituksen vieden Britannian kohtii uusia vaaleja koska DUP ei todennäköisesti ei enää tukisi May:n hallitusta.

Siksi tämän päivän äänestyksessä odotetaan Mayn kannalta huonoa ratkaisua, konservatiivit eivät missään tapauksessa halua uusia vaaleja tähän paikkaan.

]]>
4 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265703-mayn-aika-britannian-paaministerina-on-ohi#comments Brexit ja parlamenttivaalit Britannia May Wed, 12 Dec 2018 10:50:59 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/265703-mayn-aika-britannian-paaministerina-on-ohi
Brexit, yhä vielä vain http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264963-brexit-yha-viela-vain <p>Britannia ja EU-27 ovat saaneet neuvotelluksi erosopimuksen ensin mainitun lähtemisestä EU:sta. Se säätelee, kuten on oikein huomautettu, mutta ei välttämättä laajalti ymmärretty, vain itse eroon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, ei sitä, mille pohjalle Britannian ja EU:n suhteet tulevaisuudessa perustetaan. Kokonaan nämä kaksi asiaa, erosopimus ja tuleva suhde, &nbsp;eivät tosin voi olla erillisiä, mutta niiden ero on kuitenkin selvä ja syytä aina muistaa. EU27 on hyväksynyt komission Britannian kanssa neuvotteleman erosopimuksen ja tulevaa suhdetta koskevan väljän poliittisen julistuksen, jonka ydinsanoma näyttäisi olevan, että se tulee olemaan vapaakauppasopimukseen perustuva. Lähiviikot tai ehkä kuukaudet näyttävät, miten tälle &rdquo;diilille&rdquo; käy Britannian puolella.</p><p>585-sivuinen erosopimus on massiivinen asiakirja, vaikka riviväli näyttää olevan aika harva ja paljon tekstiä tarvitaan termien määrittelyyn ja muuhun sellaiseen ennen kuin päästään käsiksi varsinaiseen asiasisältöön. Se ei houkuttele perusteelliseen tutustumiseen, varsinkin kun on epävarmaa, tuleeko se koskaan voimaan. Erinäisiin eroprosessin yksityiskohtiin olen ottanut kantaa jo monta kertaa, Facebookissa vielä aivan viime aikoinakin. Yksi sopimusta pikaisesti silmäillessäni mieleen tullut asia, jota en ollut tullut ajatelleeksi enkä ole nähnyt kenenkään muunkaan ajatelleen, oli, että tässä on nyt mallisopimus myöhemmillekin eroille, jos niitä eteen tulee. Sen olemassaolo voi sekä alentaa (tai ehkä nostaa?) psykologista kynnystä eron ottamiseen että varmasti tekee erosta neuvottelemisen paljon yksinkertaisemmaksi.</p><p>Brexitin alullepanon syissä ja sen kuluessa tehdyissä virheissä riittää varmasti historioitsijoilla ja muilla asianharrastajilla pohtimiista vuosikausiksi, kunhan ensin johonkin lopputulokseen päästään. Tässä vaiheessa on ehkä hyödyllisempää kohdistaa huomio siihen, mihin tässä irrationaalisessa ja absurdissa, tietämättömyyden, tahallisten ja tahattomienkin väärinymmärrysten ja trollaustyyppisen demagogian täyttämässä prosessissa on nyt päädytty ja mitä vaihtoehtoja on edessä.</p><p>Jo nyt voidaan vetää johtopäätös, että moni asia, jota alussa pidettiin kaikkein vaikeimpiin kuuluvana, ei sitä ollutkaan. Britannian maksettavaksi tuleva &rdquo;eroraha&rdquo; eli sen tekemät budjetti- ja muut sitoumukset, joita sen on kunnioitettava erostaan huolimatta ja joihin erosopimuksen arveltiin kaatuvan, saatiin sovituksin suhteellisen vaivattomasti. Ne ovat suorastaan hämmästyttävästi kadonneet eron seurauksia koskevasta väittelystä siihen nähden miten suurta melua niistä aikoinaan pidettiin. Toisaalta eroraha varmaan palaa kuvaan, jos päädytänkin eroon ilman mitään sopimusta.</p><p>Myöskään maassa jo asuvien EU-maiden kansalaisten asema Britanniassa eron jälkeen (ja Britannian kansalaisten asema EU:ssa), josta niin paljon melua pidettiin, ei ollut lopulta mikään ongelma. Arvelinkin, ja oikeassa olin, että ainoa mahdollinen tapa ratkaista asia on säilyttää heidän oikeutensa.</p><p>Sen sijaan kolmas asia, joka identifioitiin kiistakapulaksi jo varhaisessa vaiheessa, Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan raja, osoittautui juuri niin pahaksi ongelmaksi kuin arveltiinkin, itse asiassa pahemmaksikin. Se on myös erosopimuksessa mukana olevista asioista eniten tulevaan EU:n ja Britannian väliseen sopimussuhteeseen vaikuttava asia, millainen tuo suhde tuleekaan olemaan. Se on asia, jossa EU:lle niin ominainen valitettava mutta myös välttämätön taipumus, epämääräisten, monella tavalla tulkittavissa olevien kompromissien väsääminen, ei onnistu. Tulliraja on tulliraja eikä sen tosiseikan ympäri, että tulliraja on &rdquo;kova raja&rdquo;, ole löytynyt kiertotietä. Tämä koskee kaikkia tullirajoja, mutta Pohjois-Irlannin tapauksessa asia on vielä vaikeampi, koska myös ihmisten liikkuminen tuon rajan yli vapaasti on oleellinen osa parikymmentä vuotta sitten aikaansaatua Pohjois-Irlannin <em>de facto</em> sisällissodan rauhanratkaisua.</p><p>Erosopimukseen sisältyvän siirtymäajan tai &rdquo;täytäntöönpanoajan&rdquo; kuten sitä on Britannian puolelta haluttu nimittää, kaikkia syitä saati seurauksia ei julkisen debatin valossa tule helposti arvioineeksi tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Kyse on tietenkin siitäkin, mitä eniten korostetaan, että ostetaan aikaa neuvotteluille, joita tarvitaan EU:sta eronneen Britannian ja EU:n suhteiden järjestämiseksi. Kyse on myös, vaikka sitä ei ihan niin paljon korosteta, jäsenyysvelvoitteiden ja -oikeuksien kertakaikkisen lakkaamisen vaikutusten pehmentämisestä. Kyse on edelleen siitä, että mainittu Pohjois-Irlannin rajakysymyksen ratkaisemattoman ongelman kohtaaminen voidaan lykätä tuonnemmaksi pitämällä Britannia EU:n tulliliitossa ja sisämarkkinasäädösten soveltamisen piirissä (pääosin). Kaikki totta mutta ei koko totuus.</p><p>Viime kädessä siirtymäaika ja varsinkin se mitä se sisällöltään itse asiassa on, viestittää siitä, että Britanniassa vasta vähittäin ja pakon edessä on alettu tunnustaa, mitä ero EU:sta oikeastaan merkitsee, &rdquo;parhaimmassakin&rdquo; tapauksessa. &rdquo;Parhain&rdquo; tapaus näyttää olevan jääräpäisimmille Brexitin ajajille täysi ero vaikka ilman mitään erosopimusta (ja ehkä ilman tulevaa suhdejärjestelysopimustakin, vaikka sitä mahdollisuutta he eivät taida tunnustaa mahdolliseksikaan). Muiden kuin heidän mielestään se taas on pahinta mitä voi tapahtua, ja paras ratkaisu on sellainen, jossa Britannia säilyy niin lähellä EU:ta kuin mahdollista.</p><p>Mahdollisimman lähellä säilymisessä on vain se puute, että suuri määrä, itse asiassa suurin osa, jäsenyysvelvoitteista (ainakin mitä tulee sisämarkkinanormistoon mutta ei vain siihen) jää sitomaan Britanniaa, mutta yksi puuttuu ja sen mukana melkein kaikki: äänivalta EU:ssa ja mahdollisuus vaikuttaa juuri niihin normeihin, joista jäsenyysvelvoitteet koostuvat. Kummallisinta, joskin kovan Brexitin ajajien kannalta loogista, on, että erosopimukseen sisältyvässä siirtymäajassakin on tämä ominaisuus. Jos Britannia olisi halunnut säilyttää päätösvaltansakin, se olisi voinut pyytää (ja uskon että olisi saanutkin) perustamissopimuksen 50 artiklan säätämän kahden vuoden määräajan pidennystä, mutta koska se olisi merkinnyt EU-jäsenyyden jatkumista, he pitävät parempana jatkaa vain jäsenyysvelvoitteita, ei -oikeuksia.</p><p>Kautta koko Britannian EU-jäsenyyden on puhuttu siitä, että se ei koskaan oikein sopeutunut EU-maaksi eikä ymmärtänyt tai tahtonut hyväksyä, mihin oli liittynyt. &rdquo;Yhteisen kansan&rdquo; osalta tämä on ollut ymmärrettävääkin, koska sille ei ole koskaan totuutta EU:sta kerrottu; itse asiassa EU:ta on sille mollattu ja siitä valehdeltu aktiivisesti ja aggressiivisesti viimeiset vuosikymmenet, ei siis vain erokampanjan aikana. Hämmästyttävämpää ja hälyttävämpää on, että myös niin sanottu &rdquo;poliittinen luokka&rdquo;, establishmentti, näyttää olevan vailla ymmärrystä EU:n tärkeimmästä (jos minulta kysytään) perusominaisuudesta: että sillä on oma oikeusjärjestelmä, jonka muodostamassa puitteistossa kaikki sen aikaansaannokset on luotu, jota vasten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa punnitaan ja jonka antamilla keinoilla niitä ylläpidetään ja kehitetään. Se on viimekätinen syy siihen, että EU:sta ei voi poimia rusinoita, kuten myös siihen, että EU on vastoin varsinkin mediassa esiintynyttä ihmettelyä pysynyt Brexit-prosessissa yhtenäisenä.</p><p>Tämä(kin) kirjoitus täytyy viimeistellä julkaisukuntoon sillä riskillä, että uudet äkkikäänteet osoittavat sen osuneen harhaan. Maaliskuun loppuun 2019 on vielä aikaa. Mikä tahansa lopputulos on vielä mahdollinen: Brexit raamit kaulassa, Brexit jossa Britanniasta tosiaan tulee &rdquo;vasallivaltio&rdquo;, ja jopa katumus ja pysyminen EU:ssa, jos kohta täyskäännös kohti eron perumista välttämättömine kansanäänestyksineen sekä mahdollisesti parlamenttivaaleineen ja uusine hallituksineen alkaa tuntua mahdottomalta ennen maaliskuun loppua. Omalla rahalla en löisi vetoa yhdenkään vaihtoehdon puolesta tässä vaiheessa, mutta vasallin asema tuntuu todennäköisimmältä, jopa siirtymäajan jälkeenkin riippuen siitä, miten paljon lainsäädännön harmonisointia tulevaan sopimusjärjestelyyn sisällytetään. Muistettakoon, että &rdquo;Norjan mallikin&rdquo;, Euroopan talousalue, josta on taas alettu puhua, on juridisesti vapaakauppasopimus.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannia ja EU-27 ovat saaneet neuvotelluksi erosopimuksen ensin mainitun lähtemisestä EU:sta. Se säätelee, kuten on oikein huomautettu, mutta ei välttämättä laajalti ymmärretty, vain itse eroon liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia, ei sitä, mille pohjalle Britannian ja EU:n suhteet tulevaisuudessa perustetaan. Kokonaan nämä kaksi asiaa, erosopimus ja tuleva suhde,  eivät tosin voi olla erillisiä, mutta niiden ero on kuitenkin selvä ja syytä aina muistaa. EU27 on hyväksynyt komission Britannian kanssa neuvotteleman erosopimuksen ja tulevaa suhdetta koskevan väljän poliittisen julistuksen, jonka ydinsanoma näyttäisi olevan, että se tulee olemaan vapaakauppasopimukseen perustuva. Lähiviikot tai ehkä kuukaudet näyttävät, miten tälle ”diilille” käy Britannian puolella.

585-sivuinen erosopimus on massiivinen asiakirja, vaikka riviväli näyttää olevan aika harva ja paljon tekstiä tarvitaan termien määrittelyyn ja muuhun sellaiseen ennen kuin päästään käsiksi varsinaiseen asiasisältöön. Se ei houkuttele perusteelliseen tutustumiseen, varsinkin kun on epävarmaa, tuleeko se koskaan voimaan. Erinäisiin eroprosessin yksityiskohtiin olen ottanut kantaa jo monta kertaa, Facebookissa vielä aivan viime aikoinakin. Yksi sopimusta pikaisesti silmäillessäni mieleen tullut asia, jota en ollut tullut ajatelleeksi enkä ole nähnyt kenenkään muunkaan ajatelleen, oli, että tässä on nyt mallisopimus myöhemmillekin eroille, jos niitä eteen tulee. Sen olemassaolo voi sekä alentaa (tai ehkä nostaa?) psykologista kynnystä eron ottamiseen että varmasti tekee erosta neuvottelemisen paljon yksinkertaisemmaksi.

Brexitin alullepanon syissä ja sen kuluessa tehdyissä virheissä riittää varmasti historioitsijoilla ja muilla asianharrastajilla pohtimiista vuosikausiksi, kunhan ensin johonkin lopputulokseen päästään. Tässä vaiheessa on ehkä hyödyllisempää kohdistaa huomio siihen, mihin tässä irrationaalisessa ja absurdissa, tietämättömyyden, tahallisten ja tahattomienkin väärinymmärrysten ja trollaustyyppisen demagogian täyttämässä prosessissa on nyt päädytty ja mitä vaihtoehtoja on edessä.

Jo nyt voidaan vetää johtopäätös, että moni asia, jota alussa pidettiin kaikkein vaikeimpiin kuuluvana, ei sitä ollutkaan. Britannian maksettavaksi tuleva ”eroraha” eli sen tekemät budjetti- ja muut sitoumukset, joita sen on kunnioitettava erostaan huolimatta ja joihin erosopimuksen arveltiin kaatuvan, saatiin sovituksin suhteellisen vaivattomasti. Ne ovat suorastaan hämmästyttävästi kadonneet eron seurauksia koskevasta väittelystä siihen nähden miten suurta melua niistä aikoinaan pidettiin. Toisaalta eroraha varmaan palaa kuvaan, jos päädytänkin eroon ilman mitään sopimusta.

Myöskään maassa jo asuvien EU-maiden kansalaisten asema Britanniassa eron jälkeen (ja Britannian kansalaisten asema EU:ssa), josta niin paljon melua pidettiin, ei ollut lopulta mikään ongelma. Arvelinkin, ja oikeassa olin, että ainoa mahdollinen tapa ratkaista asia on säilyttää heidän oikeutensa.

Sen sijaan kolmas asia, joka identifioitiin kiistakapulaksi jo varhaisessa vaiheessa, Pohjois-Irlannin ja Irlannin tasavallan raja, osoittautui juuri niin pahaksi ongelmaksi kuin arveltiinkin, itse asiassa pahemmaksikin. Se on myös erosopimuksessa mukana olevista asioista eniten tulevaan EU:n ja Britannian väliseen sopimussuhteeseen vaikuttava asia, millainen tuo suhde tuleekaan olemaan. Se on asia, jossa EU:lle niin ominainen valitettava mutta myös välttämätön taipumus, epämääräisten, monella tavalla tulkittavissa olevien kompromissien väsääminen, ei onnistu. Tulliraja on tulliraja eikä sen tosiseikan ympäri, että tulliraja on ”kova raja”, ole löytynyt kiertotietä. Tämä koskee kaikkia tullirajoja, mutta Pohjois-Irlannin tapauksessa asia on vielä vaikeampi, koska myös ihmisten liikkuminen tuon rajan yli vapaasti on oleellinen osa parikymmentä vuotta sitten aikaansaatua Pohjois-Irlannin de facto sisällissodan rauhanratkaisua.

Erosopimukseen sisältyvän siirtymäajan tai ”täytäntöönpanoajan” kuten sitä on Britannian puolelta haluttu nimittää, kaikkia syitä saati seurauksia ei julkisen debatin valossa tule helposti arvioineeksi tarpeeksi kokonaisvaltaisesti. Kyse on tietenkin siitäkin, mitä eniten korostetaan, että ostetaan aikaa neuvotteluille, joita tarvitaan EU:sta eronneen Britannian ja EU:n suhteiden järjestämiseksi. Kyse on myös, vaikka sitä ei ihan niin paljon korosteta, jäsenyysvelvoitteiden ja -oikeuksien kertakaikkisen lakkaamisen vaikutusten pehmentämisestä. Kyse on edelleen siitä, että mainittu Pohjois-Irlannin rajakysymyksen ratkaisemattoman ongelman kohtaaminen voidaan lykätä tuonnemmaksi pitämällä Britannia EU:n tulliliitossa ja sisämarkkinasäädösten soveltamisen piirissä (pääosin). Kaikki totta mutta ei koko totuus.

Viime kädessä siirtymäaika ja varsinkin se mitä se sisällöltään itse asiassa on, viestittää siitä, että Britanniassa vasta vähittäin ja pakon edessä on alettu tunnustaa, mitä ero EU:sta oikeastaan merkitsee, ”parhaimmassakin” tapauksessa. ”Parhain” tapaus näyttää olevan jääräpäisimmille Brexitin ajajille täysi ero vaikka ilman mitään erosopimusta (ja ehkä ilman tulevaa suhdejärjestelysopimustakin, vaikka sitä mahdollisuutta he eivät taida tunnustaa mahdolliseksikaan). Muiden kuin heidän mielestään se taas on pahinta mitä voi tapahtua, ja paras ratkaisu on sellainen, jossa Britannia säilyy niin lähellä EU:ta kuin mahdollista.

Mahdollisimman lähellä säilymisessä on vain se puute, että suuri määrä, itse asiassa suurin osa, jäsenyysvelvoitteista (ainakin mitä tulee sisämarkkinanormistoon mutta ei vain siihen) jää sitomaan Britanniaa, mutta yksi puuttuu ja sen mukana melkein kaikki: äänivalta EU:ssa ja mahdollisuus vaikuttaa juuri niihin normeihin, joista jäsenyysvelvoitteet koostuvat. Kummallisinta, joskin kovan Brexitin ajajien kannalta loogista, on, että erosopimukseen sisältyvässä siirtymäajassakin on tämä ominaisuus. Jos Britannia olisi halunnut säilyttää päätösvaltansakin, se olisi voinut pyytää (ja uskon että olisi saanutkin) perustamissopimuksen 50 artiklan säätämän kahden vuoden määräajan pidennystä, mutta koska se olisi merkinnyt EU-jäsenyyden jatkumista, he pitävät parempana jatkaa vain jäsenyysvelvoitteita, ei -oikeuksia.

Kautta koko Britannian EU-jäsenyyden on puhuttu siitä, että se ei koskaan oikein sopeutunut EU-maaksi eikä ymmärtänyt tai tahtonut hyväksyä, mihin oli liittynyt. ”Yhteisen kansan” osalta tämä on ollut ymmärrettävääkin, koska sille ei ole koskaan totuutta EU:sta kerrottu; itse asiassa EU:ta on sille mollattu ja siitä valehdeltu aktiivisesti ja aggressiivisesti viimeiset vuosikymmenet, ei siis vain erokampanjan aikana. Hämmästyttävämpää ja hälyttävämpää on, että myös niin sanottu ”poliittinen luokka”, establishmentti, näyttää olevan vailla ymmärrystä EU:n tärkeimmästä (jos minulta kysytään) perusominaisuudesta: että sillä on oma oikeusjärjestelmä, jonka muodostamassa puitteistossa kaikki sen aikaansaannokset on luotu, jota vasten oikeuksien ja velvollisuuksien tasapainoa punnitaan ja jonka antamilla keinoilla niitä ylläpidetään ja kehitetään. Se on viimekätinen syy siihen, että EU:sta ei voi poimia rusinoita, kuten myös siihen, että EU on vastoin varsinkin mediassa esiintynyttä ihmettelyä pysynyt Brexit-prosessissa yhtenäisenä.

Tämä(kin) kirjoitus täytyy viimeistellä julkaisukuntoon sillä riskillä, että uudet äkkikäänteet osoittavat sen osuneen harhaan. Maaliskuun loppuun 2019 on vielä aikaa. Mikä tahansa lopputulos on vielä mahdollinen: Brexit raamit kaulassa, Brexit jossa Britanniasta tosiaan tulee ”vasallivaltio”, ja jopa katumus ja pysyminen EU:ssa, jos kohta täyskäännös kohti eron perumista välttämättömine kansanäänestyksineen sekä mahdollisesti parlamenttivaaleineen ja uusine hallituksineen alkaa tuntua mahdottomalta ennen maaliskuun loppua. Omalla rahalla en löisi vetoa yhdenkään vaihtoehdon puolesta tässä vaiheessa, mutta vasallin asema tuntuu todennäköisimmältä, jopa siirtymäajan jälkeenkin riippuen siitä, miten paljon lainsäädännön harmonisointia tulevaan sopimusjärjestelyyn sisällytetään. Muistettakoon, että ”Norjan mallikin”, Euroopan talousalue, josta on taas alettu puhua, on juridisesti vapaakauppasopimus.

]]>
13 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264963-brexit-yha-viela-vain#comments Brexit Britannia EU Fri, 30 Nov 2018 08:42:50 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264963-brexit-yha-viela-vain
Some näytti voimansa - UK laillistaa lääkekannabiksen http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258802-some-naytti-voimansa-uk-laillisti-laakekannabiksen <p>Kaikki liittyy tähän videon ihmiseen ja hänen poikaansa.heidän ja somen voimalla britit laillistavat lääkekannabiksen syyskuussa.</p><p><a href="https://youtu.be/6ArbneNGC6o" title="https://youtu.be/6ArbneNGC6o">https://youtu.be/6ArbneNGC6o</a></p><p>Tapaus puhutti niin Brittejä kuin myös Yhdysvalloissa. Ja ympärimaailmaan somessa.&nbsp;</p><p>Se sai päättäjät nopeaan lain muuttamiseen.&nbsp;</p><p>Samalla keskustelu virkistyskannabiksen laillistamisesta kiihtyy.</p><p>On myös hyvä tietää, että UK:ssa kasvatetaan laillisesti lääkekannabistä, sitä on tehty pitkään.</p><p>Lisätietona pääministeri Theresa Mayn mies on osakkaana suuressä lääkeyhtiössä joka myös tuottaa lääkekannabista.</p><p>Kieltolaki pitää kumota ja ottaa tilanne hallintaan.</p><p>Muutama linkki:</p><p><a href="https://www.theguardian.com/society/2018/jul/26/cannabis-based-medicines-get-green-light-as-uk-eases-rules" title="https://www.theguardian.com/society/2018/jul/26/cannabis-based-medicines-get-green-light-as-uk-eases-rules">https://www.theguardian.com/society/2018/jul/26/cannabis-based-medicines...</a></p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10324958" title="https://yle.fi/uutiset/3-10324958">https://yle.fi/uutiset/3-10324958</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaikki liittyy tähän videon ihmiseen ja hänen poikaansa.heidän ja somen voimalla britit laillistavat lääkekannabiksen syyskuussa.

https://youtu.be/6ArbneNGC6o

Tapaus puhutti niin Brittejä kuin myös Yhdysvalloissa. Ja ympärimaailmaan somessa. 

Se sai päättäjät nopeaan lain muuttamiseen. 

Samalla keskustelu virkistyskannabiksen laillistamisesta kiihtyy.

On myös hyvä tietää, että UK:ssa kasvatetaan laillisesti lääkekannabistä, sitä on tehty pitkään.

Lisätietona pääministeri Theresa Mayn mies on osakkaana suuressä lääkeyhtiössä joka myös tuottaa lääkekannabista.

Kieltolaki pitää kumota ja ottaa tilanne hallintaan.

Muutama linkki:

https://www.theguardian.com/society/2018/jul/26/cannabis-based-medicines-get-green-light-as-uk-eases-rules

https://yle.fi/uutiset/3-10324958

]]>
17 http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258802-some-naytti-voimansa-uk-laillisti-laakekannabiksen#comments Britannia kannabis Lääkekannabis Lapset ja nuoret Some Sun, 29 Jul 2018 19:02:31 +0000 Teppo Syvärilä http://tepposyvril.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258802-some-naytti-voimansa-uk-laillisti-laakekannabiksen
Brexit: hoippuen kohti mitättömyyttä http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta <p>Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.</p><p>Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.</p><p>Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi <em>fudgeksi</em>. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi &ndash; sinänsä ymmärrettävästi &ndash; Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais&rsquo;n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. &rdquo;Pehmeä Brexit&rdquo; auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.</p><p>Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, <em>ipso facto</em>, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, &rdquo;rusinoiden poimiminen pullasta&rdquo;, &rdquo;tasavertaisuus&rdquo; siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.</p><p>Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.</p><p>Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia &ndash; ainakaan merkittäviä &ndash; voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.</p><p>Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä &rdquo;Wobble to Death&rdquo;, joka suomennettiin nimellä &rdquo;Hoippuen kohti kuolemaa&rdquo;; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania &rdquo;Cool Britannia&rdquo; (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella &rdquo;Fool Britannia&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.

Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.

Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi fudgeksi. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi – sinänsä ymmärrettävästi – Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais’n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. ”Pehmeä Brexit” auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.

Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, ipso facto, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, ”rusinoiden poimiminen pullasta”, ”tasavertaisuus” siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.

Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.

Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia – ainakaan merkittäviä – voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.

Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä ”Wobble to Death”, joka suomennettiin nimellä ”Hoippuen kohti kuolemaa”; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania ”Cool Britannia” (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella ”Fool Britannia”.

]]>
25 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta#comments Brexit Britannia EU Fri, 13 Jul 2018 05:37:38 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta
May hallitus on kaatumassa http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258022-may-hallitus-on-kaatumassa <p>&nbsp;</p> <p>Theresa May:n hallitus on kohdannut kaksi kovan luokan eroa. Ensin erosi ero neuvoteluista vastannut Davis ja heti tämän jälkeen on Boris Johnson eronnut ulkoministerin virastaan. Selvää on tämän jälkeen se että kovan Brexit kannattajat ovat siirtyneet kabinettien puolelle vastustamaan May suunnitelmia pehmeän Brexit:stä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Tämä ennakoi sitä että Britannian ero Euroopan unionista tulee olemaan kova ja Theresa May saanee lähteä pääministerin virastaan.&nbsp;&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p><a href="https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-davis-intl/index.html" title="https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-davis-intl/index.html">https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-da...</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Tähän asti eronneet :</p> <p>&nbsp;</p> <p>Boris Johnson, FM</p> <p>David Davis, brexit minister</p> <p>Steve Baker. minister</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Theresa May:n hallitus on kohdannut kaksi kovan luokan eroa. Ensin erosi ero neuvoteluista vastannut Davis ja heti tämän jälkeen on Boris Johnson eronnut ulkoministerin virastaan. Selvää on tämän jälkeen se että kovan Brexit kannattajat ovat siirtyneet kabinettien puolelle vastustamaan May suunnitelmia pehmeän Brexit:stä.

 

Tämä ennakoi sitä että Britannian ero Euroopan unionista tulee olemaan kova ja Theresa May saanee lähteä pääministerin virastaan.  

 

https://edition.cnn.com/2018/07/09/uk/theresa-may-boris-johnson-david-davis-intl/index.html

 

Tähän asti eronneet :

 

Boris Johnson, FM

David Davis, brexit minister

Steve Baker. minister

]]>
15 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258022-may-hallitus-on-kaatumassa#comments Brexit Britannia Mon, 09 Jul 2018 14:34:20 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258022-may-hallitus-on-kaatumassa
F-35 koneelle uusi takaisku Britanniasta http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255537-f-35-koneelle-uusi-takaisku-britanniasta <p>&nbsp;</p><p>Mikäli Britannian puolustusvoimien suunnitelmat toteutuvat, Britannia luopuu uusien F-35 koneiden hankinnassa huolimatta olemassa olevista sopimuksista. Tilalle on suunniteltu uutisten mukaan eurofighter konetta mitä on harkittu Suomeenkin.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä on uusin vastaisku Lockheed Martin yhtiön F-35 hankkeelle ja samalla on pudottamassa tämän mallin pois olemassa olevista vaihtoehdoista nykyisten Hornet koneiden korjaaviksi. Tämä voi myös aiheuttaa ongelmai myös puolustusvoimien HX hankkeelle joka on Suomen kokoisellle valtiolle tarpeettoman kallis hanke suhteessa saavutettavaan hyötyyn nähden.</p><p>&nbsp;</p><p>Toivottavasti ei ole myöhäistä miettä myös mustaa hevosta Hornettien korvaajaksi.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/249103-britannia-ei-ehka-ostakaan-havittajaa-jota-suomikin-harkitsee-tilanne-rinnastettu" title="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/249103-britannia-ei-ehka-ostakaan-havittajaa-jota-suomikin-harkitsee-tilanne-rinnastettu">https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/249103-britannia-ei-ehka-ostakaan-havi...</a></p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.military.com/defensetech/2018/04/27/lawmakers-again-attempt-block-f-35-sale-turkey.html" title="https://www.military.com/defensetech/2018/04/27/lawmakers-again-attempt-block-f-35-sale-turkey.html">https://www.military.com/defensetech/2018/04/27/lawmakers-again-attempt-...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Mikäli Britannian puolustusvoimien suunnitelmat toteutuvat, Britannia luopuu uusien F-35 koneiden hankinnassa huolimatta olemassa olevista sopimuksista. Tilalle on suunniteltu uutisten mukaan eurofighter konetta mitä on harkittu Suomeenkin.

 

Tämä on uusin vastaisku Lockheed Martin yhtiön F-35 hankkeelle ja samalla on pudottamassa tämän mallin pois olemassa olevista vaihtoehdoista nykyisten Hornet koneiden korjaaviksi. Tämä voi myös aiheuttaa ongelmai myös puolustusvoimien HX hankkeelle joka on Suomen kokoisellle valtiolle tarpeettoman kallis hanke suhteessa saavutettavaan hyötyyn nähden.

 

Toivottavasti ei ole myöhäistä miettä myös mustaa hevosta Hornettien korvaajaksi.  

 

https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/249103-britannia-ei-ehka-ostakaan-havittajaa-jota-suomikin-harkitsee-tilanne-rinnastettu

 

https://www.military.com/defensetech/2018/04/27/lawmakers-again-attempt-block-f-35-sale-turkey.html

]]>
12 http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255537-f-35-koneelle-uusi-takaisku-britanniasta#comments Britannia F-35 HX-hanke Sat, 19 May 2018 08:14:08 +0000 Olli-Pekka Wallin http://opwallin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255537-f-35-koneelle-uusi-takaisku-britanniasta
Venäläisen diplomaatin karkotus pitäisi perua http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252946-venalaisen-diplomaatin-karkotus-pitaisi-perua <p>Suomi on päättänyt olla mukana EU:n linjassa Iso-Britannian tukena, tukemassa näkemystä jonka mukaan Venäjä on syyllinen Iso-Britanniasta tehtyyn venäläisen kaksoisagentin myrkytykseen.</p><p>Ehkä Suomi vielä voisi, ja ainakin Suomen pitäisi, peruuttaa tuo päätöksensa diplomaatin karkotuksesta.</p><p>Karkotuspäätöksen peruuttamista voitaisiin perustella ainakin kansalaisten yleisellä mielipiteellä. Voitaisiin todeta, että suomalaiset laajasssa rintamassa ovat sitä mieltä, että kiistassa pitää noudattaa oikeusvaltioperiaatteita eikä siksi ketään pidä lähteä tuomitsemaan pelkän epäilyn perusteella. Ei vaikka epäilys olisi kuinka vahva.</p><p>Tässä olisi Suomella nyt tilaisuus nostaa maailmanlaajuisesti esiin ongelma joka koskee kaikkia. Ongelma ei siis koske yksin valtioiden valtapolitiikkaa ja niiden välisiä suhteita vaan yleisesti myös toimintatapoja sen suhteen miten eri maat ylipäätään kohtelevat kansalaisia, ja miten kansalaiset tuon kohtelun hyväksyvät. Myös meillä Suomessa.</p><p>Suomen pitäisi olla esimerkki ja vaatia, että oikeusvaltioperiaatteita tulee aina noudattaa. Ketään ei pidä lähteä tuomitsemaan &quot;mutu&quot;-perusteilla, kuten nyt on tehty - ei vaikka mutu olisi kuinka vahva.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomi on päättänyt olla mukana EU:n linjassa Iso-Britannian tukena, tukemassa näkemystä jonka mukaan Venäjä on syyllinen Iso-Britanniasta tehtyyn venäläisen kaksoisagentin myrkytykseen.

Ehkä Suomi vielä voisi, ja ainakin Suomen pitäisi, peruuttaa tuo päätöksensa diplomaatin karkotuksesta.

Karkotuspäätöksen peruuttamista voitaisiin perustella ainakin kansalaisten yleisellä mielipiteellä. Voitaisiin todeta, että suomalaiset laajasssa rintamassa ovat sitä mieltä, että kiistassa pitää noudattaa oikeusvaltioperiaatteita eikä siksi ketään pidä lähteä tuomitsemaan pelkän epäilyn perusteella. Ei vaikka epäilys olisi kuinka vahva.

Tässä olisi Suomella nyt tilaisuus nostaa maailmanlaajuisesti esiin ongelma joka koskee kaikkia. Ongelma ei siis koske yksin valtioiden valtapolitiikkaa ja niiden välisiä suhteita vaan yleisesti myös toimintatapoja sen suhteen miten eri maat ylipäätään kohtelevat kansalaisia, ja miten kansalaiset tuon kohtelun hyväksyvät. Myös meillä Suomessa.

Suomen pitäisi olla esimerkki ja vaatia, että oikeusvaltioperiaatteita tulee aina noudattaa. Ketään ei pidä lähteä tuomitsemaan "mutu"-perusteilla, kuten nyt on tehty - ei vaikka mutu olisi kuinka vahva.

]]>
27 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252946-venalaisen-diplomaatin-karkotus-pitaisi-perua#comments Britannia Diplomaattien karkotukset Karkotus Venäjä Tue, 27 Mar 2018 12:18:41 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252946-venalaisen-diplomaatin-karkotus-pitaisi-perua
Mistä Britannian myrkytysjutussa on kyse? http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252942-mista-britannian-myrkytysjutussa-on-kyse <p>Olkoon tämä tavallisen oikeita vastauksia odottavan kansalaisen hämmästelyä.</p><p>Britanniassa tapahtunut valitettava ex. vakoilijan myrkytystapauksesta on kehittymässä suurvaltapoliittinen selkkaus. Itse asiassa kyseessä on lähinnä Britannian ja Venäjän väline asia, johon on sekaantunut USA ,Nato ja EU. Näyttää vahvasti siltä, että&nbsp; on otettu yksi askel lisää kohti kylmää sotaa.&nbsp;</p><p>Tuli mieleen liuta kysymyksiä , joihin olisi hyvä löytää oikeita vastauksia:</p><p>1. Onko varmat näytöt, että Venäjä on myrkytyksen takana? Olisihan he voineet halutessaan likvidoida Skripalin jo Venäjän vankilassa kaikessa hiljaisuudessa?</p><p>2. Miksi lähteä riskiprojektiin Britannian maaperälle, jossa kiinnijoutumisen riski ilmeinen?</p><p>3. Jos myrkky pystyttiin analysoimaan nopeasti , niin kai sen valmistaminenkin olisi ollut mahdollista?</p><p>4. Onko kyseessä jonkin tahon provokaatio?</p><p>5. Käsittääkseni EU-mailla oli vapaat kädet päättää lähteäkö venäläisdiplomaattien karkotuksiin vai ei?</p><p>6. Miksi Suomi ei jäänyt rauhassa odottamaan tilanteen selkenemistä?</p><p>7. Mitä&nbsp; muuta&nbsp; kuin symbolista merkitystä&nbsp; Suomelle on yhden diplomaatin karkotuksesta?</p><p>8. Menettikö Suomi mahdollisen välittäjän roolin liittyessään epäyhtenäiseen EU-rintamaan?</p><p>9. Riippumatta EU:n jäsenyydestä Suomi voisi pysytellä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella?</p><p>10. Onko jossain koira haudattuna?</p><p>11.Enemmän itsenäistä päätöstä Suomen johto, please?</p><p>&nbsp;</p><p>Toivon totuuden esiintuloa ja konfliktin pikaista ratkaisua. Maailma on epävakaa ilman tätäkin.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olkoon tämä tavallisen oikeita vastauksia odottavan kansalaisen hämmästelyä.

Britanniassa tapahtunut valitettava ex. vakoilijan myrkytystapauksesta on kehittymässä suurvaltapoliittinen selkkaus. Itse asiassa kyseessä on lähinnä Britannian ja Venäjän väline asia, johon on sekaantunut USA ,Nato ja EU. Näyttää vahvasti siltä, että  on otettu yksi askel lisää kohti kylmää sotaa. 

Tuli mieleen liuta kysymyksiä , joihin olisi hyvä löytää oikeita vastauksia:

1. Onko varmat näytöt, että Venäjä on myrkytyksen takana? Olisihan he voineet halutessaan likvidoida Skripalin jo Venäjän vankilassa kaikessa hiljaisuudessa?

2. Miksi lähteä riskiprojektiin Britannian maaperälle, jossa kiinnijoutumisen riski ilmeinen?

3. Jos myrkky pystyttiin analysoimaan nopeasti , niin kai sen valmistaminenkin olisi ollut mahdollista?

4. Onko kyseessä jonkin tahon provokaatio?

5. Käsittääkseni EU-mailla oli vapaat kädet päättää lähteäkö venäläisdiplomaattien karkotuksiin vai ei?

6. Miksi Suomi ei jäänyt rauhassa odottamaan tilanteen selkenemistä?

7. Mitä  muuta  kuin symbolista merkitystä  Suomelle on yhden diplomaatin karkotuksesta?

8. Menettikö Suomi mahdollisen välittäjän roolin liittyessään epäyhtenäiseen EU-rintamaan?

9. Riippumatta EU:n jäsenyydestä Suomi voisi pysytellä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella?

10. Onko jossain koira haudattuna?

11.Enemmän itsenäistä päätöstä Suomen johto, please?

 

Toivon totuuden esiintuloa ja konfliktin pikaista ratkaisua. Maailma on epävakaa ilman tätäkin.

 

]]>
12 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252942-mista-britannian-myrkytysjutussa-on-kyse#comments Britannia Suomen rooli Venäjä Tue, 27 Mar 2018 11:13:30 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252942-mista-britannian-myrkytysjutussa-on-kyse
Mistä Britannian myrkytysjutussa on kyse? http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252941-mista-britannian-myrkytysjutussa-on-kyse <p>Olkoon tämä tavallisen oikeita vastauksia odottavan kansalaisen hämmästelyä.</p><p>Britanniassa tapahtunut valitettava ex. vakoilijan myrkytystapauksesta on kehittymässä suurvaltapoliittinen selkkaus. Itse asiassa kyseessä on lähinnä Britannian ja Venäjän väline asia, johon on sekaantunut USA ,Nato ja EU. Näyttää vahvasti siltä, että&nbsp; on otettu yksi askel lisää kohti kylmää sotaa.&nbsp;</p><p>Tuli mieleen liuta kysymyksiä , joihin olisi hyvä löytää oikeita vastauksia:</p><p>1. Onko varmat näytöt, että Venäjä on myrkytyksen takana? Olisihan he voineet halutessaan likvidoida Skripalin jo Venäjän vankilassa kaikessa hiljaisuudessa?</p><p>2. Miksi lähteä riskiprojektiin Britannian maaperälle, jossa kiinnijoutumisen riski ilmeinen?</p><p>3. Jos myrkky pystyttiin analysoimaan nopeasti , niin kai sen valmistaminenkin olisi ollut mahdollista?</p><p>4. Onko kyseessä jonkin tahon provokaatio?</p><p>5. Käsittääkseni EU-mailla oli vapaat kädet päättää lähteäkö venäläisdiplomaattien karkotuksiin vai ei?</p><p>6. Miksi Suomi ei jäänyt rauhassa odottamaan tilanteen selkenemistä?</p><p>7. Mitä&nbsp; muuta&nbsp; kuin symbolista merkitystä&nbsp; Suomelle on yhden diplomaatin karkotuksesta?</p><p>8. Menettikö Suomi mahdollisen välittäjän roolin liittyessään epäyhtenäiseen EU-rintamaan?</p><p>9. Riippumatta EU:n jäsenyydestä Suomi voisi pysytellä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella?</p><p>10. Onko jossain koira haudattuna?</p><p>11.Enemmän itsenäistä päätöstä Suomen johto, please?</p><p>&nbsp;</p><p>Toivon totuuden esiintuloa ja konfliktin pikaista ratkaisua. Maailma on epävakaa ilman tätäkin.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olkoon tämä tavallisen oikeita vastauksia odottavan kansalaisen hämmästelyä.

Britanniassa tapahtunut valitettava ex. vakoilijan myrkytystapauksesta on kehittymässä suurvaltapoliittinen selkkaus. Itse asiassa kyseessä on lähinnä Britannian ja Venäjän väline asia, johon on sekaantunut USA ,Nato ja EU. Näyttää vahvasti siltä, että  on otettu yksi askel lisää kohti kylmää sotaa. 

Tuli mieleen liuta kysymyksiä , joihin olisi hyvä löytää oikeita vastauksia:

1. Onko varmat näytöt, että Venäjä on myrkytyksen takana? Olisihan he voineet halutessaan likvidoida Skripalin jo Venäjän vankilassa kaikessa hiljaisuudessa?

2. Miksi lähteä riskiprojektiin Britannian maaperälle, jossa kiinnijoutumisen riski ilmeinen?

3. Jos myrkky pystyttiin analysoimaan nopeasti , niin kai sen valmistaminenkin olisi ollut mahdollista?

4. Onko kyseessä jonkin tahon provokaatio?

5. Käsittääkseni EU-mailla oli vapaat kädet päättää lähteäkö venäläisdiplomaattien karkotuksiin vai ei?

6. Miksi Suomi ei jäänyt rauhassa odottamaan tilanteen selkenemistä?

7. Mitä  muuta  kuin symbolista merkitystä  Suomelle on yhden diplomaatin karkotuksesta?

8. Menettikö Suomi mahdollisen välittäjän roolin liittyessään epäyhtenäiseen EU-rintamaan?

9. Riippumatta EU:n jäsenyydestä Suomi voisi pysytellä suurvaltaristiriitojen ulkopuolella?

10. Onko jossain koira haudattuna?

11.Enemmän itsenäistä päätöstä Suomen johto, please?

 

Toivon totuuden esiintuloa ja konfliktin pikaista ratkaisua. Maailma on epävakaa ilman tätäkin.

 

]]>
1 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252941-mista-britannian-myrkytysjutussa-on-kyse#comments Britannia Suomen rooli Venäjä Tue, 27 Mar 2018 11:13:25 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252941-mista-britannian-myrkytysjutussa-on-kyse
Theresa May - Venäjä Skripalin myrkytyksen takana http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252179-theresa-may-venaja-skripalin-myrkytyksen-takana <p>Britannian pääministeri Theresa May on antanut Venäjälle huomiseen iltaan asti aikaa antaa vastaus Skripalin myrkytystapauksessa.</p><p>Tapaus otti siis uusia kierroksia tämän Mayn parlamentissa pitämän puheen takia.</p><p>Putinin tiedottaja on jo luonnehtinut ilmoitusta sirkukseksi.</p><p>Mayn mukaan kyseessä novichok-hermomyrkky, joka on sotilastason aine. Lisäksi May korosti, että ellei Britannia saa tyydyttävää vastausta niin se on valmis tarvittaviin toimiin.</p><p>Mitä nämä toimet olisivat niin sitä May ei kertonut.</p><p>Tämä tilanne voi vielä eskaloitua, mutta näyttää silta ettei Trumpilta tule apuja - vai tuleeko?</p><p>Juuri tulleen tiedon mukaan: &quot;Hyökkäys oli piittaamaton, harkitsematon ja edesvastuuton, Valkoisen talon lehdistösihteeri <strong>Sarah Sanders</strong> sanoi.&quot;</p><p>Trump on toistaiseksi ollut hiljaa.</p><p>Lähde Iltalehti:&nbsp;<a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803122200806206_ul.shtml">http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803122200806206_ul.shtml</a></p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803122200806651_ul.shtml">http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803122200806651_ul.shtml</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britannian pääministeri Theresa May on antanut Venäjälle huomiseen iltaan asti aikaa antaa vastaus Skripalin myrkytystapauksessa.

Tapaus otti siis uusia kierroksia tämän Mayn parlamentissa pitämän puheen takia.

Putinin tiedottaja on jo luonnehtinut ilmoitusta sirkukseksi.

Mayn mukaan kyseessä novichok-hermomyrkky, joka on sotilastason aine. Lisäksi May korosti, että ellei Britannia saa tyydyttävää vastausta niin se on valmis tarvittaviin toimiin.

Mitä nämä toimet olisivat niin sitä May ei kertonut.

Tämä tilanne voi vielä eskaloitua, mutta näyttää silta ettei Trumpilta tule apuja - vai tuleeko?

Juuri tulleen tiedon mukaan: "Hyökkäys oli piittaamaton, harkitsematon ja edesvastuuton, Valkoisen talon lehdistösihteeri Sarah Sanders sanoi."

Trump on toistaiseksi ollut hiljaa.

Lähde Iltalehti: http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803122200806206_ul.shtml

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201803122200806651_ul.shtml

 

]]>
93 http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252179-theresa-may-venaja-skripalin-myrkytyksen-takana#comments Britannia Myrkytys Mon, 12 Mar 2018 20:47:22 +0000 Jarmo Nahkamäki http://jarmonahkamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252179-theresa-may-venaja-skripalin-myrkytyksen-takana